En kestä miestäni enää yhtään

Ton ikäsillä lapsilla ei mene kauaa kun tajuavat jutun juonen. Ja sitä on myöhemmin lähes mahdotonta korjata. Mies selkä seinää vasten, jos jatkaa tuota linjaa; perhe jatkaa ilman häntä.



Luin kauan kauan aikaa sitten Timo Rautiaisen haastattelun, jossa kertoi katsoneensa roskienviemisreissulla perhettään keittiön ikkunasta ja tajunneensa, etteiväthän ne tarvitse häntä mihinkään, vaimo ja lapset ovat se perhe, ja hän vain satunnainen jäsen. Teki silloin päätöksen keikkailun lopettamisesta.



t. yrittäjän tytär

Olen seurannut miespuolisen pienyrittäjän arkea kohtuullisen läheltä. En ole kuitenkaan hänen vaimonsa. Firman perustamisessa on paljon tekemistä, ja ensimmäisinä vuosina joutuu tekemään paljon töitä. Iltaisin ja viikonlppuisinkin voi joutua keskittymään työasioihin. Riippuu varmasti jonkin verran alasta kuinka helppoa/vaikeaa itsensä "läpilyöminen" on. Ja siitä onko firmassa tosiaan työntekijöinä kaksi perustajajäsentä vai myös muita työntekijöitä. Vastuu työntekijöistä on melkoinen. On ymmärrettävä, että miehesi haluaa oppia, varsinkin jos hän ei ole ollut yksityisyrittäjä aiemmin. Riippuu myös paljon henkilökohtaisista ominaisuuksista kuinka omistatutuu yritykselleen. Toisin sanoen onko siitä onko henkilö työnarkomaani. Jos miehesi ei ennen firman perustamista ole ollut työnarkomaani niin voi hyvinkin olla että tämä on väliaikainen tilanne.



Tuo miten miehesi kohtelee lapsianne ei kuitenkaan kuulu asiaan ja ole oikein. Jotkut perussäännöt on oltava olemassa, vaikka työhön joutuisikin käyttämään paljon aikaansa. Otat vain härkää sarvista ja keskustelet miehesi kanssa pelisäännöt selviksi.

mutta kun mies joustaa niistä aina tilaisuuden tullen ja selityksenä on että kun oli pakko ja lupaa parantaa tapojaan. Itse olen sanonut että kun pelisäännöt on niin niitä sit noudatetaan. Joten siksi niin paljon ottaakin päästä kun mikään mistä sovitaan, ei päde:(

Oliko yrityksen perustaminen teidän yhteinen päätöksenne? Sovitteko mitään pelisääntöjä esim. työajasta etukäteen? Tuollainen tilanne ei voi jatkua. Ei miehesi voi dissata lapsia jatkuvasti töiden takia. Jostain syystä vaan yrittäjyys tuntuu olevan lähes pyhä asia: erehdyppä arvostelemaan yrittäjää niin kakkaa sataa niskaan.

Ja syynä on yrittäjyys...



Mies perusti yrityksen minun mielipidettäni vastaan. Ja kaikki on mennyt siitä lähtien ihan päin mäntyä. :( Yritys on ollut pystyssä jo vajaa 5v, mutta mies haluaa "kehittää" toimintaa koko ajan eli ts ei tyydy siihen mitä jo on vaan tekee koko ajan asioista hankalampia.



Minulla on oikeasti sellainen tunne, että minä ja lapset ollaan perhe ja mies käy meillä välillä kylässä. (ja sillonkin tiuskii minulle ja lapsille, kun hän ei voi keskittyä työasioihinsa kun lapset häiritsee)

Mies sanoo, että tekee tämän kaiken meidän perheen hyväksi, mutta minä näen vain sen, että ei minua ja lapsia kohta enää kiinnosta olla miehen seurassa.



Tyhjiä lupauksia... Niitä minä olen kuunnellut jo monta vuotta... Meille ei ole aikaa, mutta jos joku muu pyytää jotain niin homma hoituu kyllä heti.



Yritys on tärkeää, perhe tulee perässä, jos tulee...

ja tekee pitkiä päiviä (kotona klo 19-20) ja sittenkin vielä on paperihommia vaikka muille jakaa. Muakin rupesi ärsyttämään se, että kun mies tulee kotiin, niin hän kävi takamukselleen istumaan ja tekemään hommia ja minä siinä sitten yritin toisella kädellä hoitaa vauvan ja uhmiksen ja toisella kädellä hoitaa kaikille iltapalat.



Niinpä palo käämit ja tehtiin sellainen sopimus, että jos ja kun tuo työtä kotiin, niin ne tehdään vasta sitten kun lapset on sängyssä, eli puol 9. Ja piste. On onneksi pitänyt, muussa tapauksessa varmaan pakkaisin joko omat tai miehen kamat ja viettäisin vaikka mitään ilmottamatta päivän, pari (ja siis yön) äidilläni tai jotain tämmöstä tosi "pysäyttävää". Pienet uhkailut varmaan menee sun miehellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



Paljon voimia tilanteeseen!

Meillä on kaksi lasta, jotka on koko pienen ikänsä anoneet isänsä huomiota sitä saamatta. Yritys on miehelleni ykkönen, sitten mahdollisesti tulemme me muut.



Olen lakannut postkimasta vastaan, hoidan lapset ja siivouksen ja ruoat ja laskut ja lumityöt ja rempat yksin, olen korvaukseksi sitäkin enemmän lasten kanssa. Mutta enhän mä isää korvaa varsinkin kun meillä on kaksi vilkasta poikaa... Eikä mulla kyllä varsinaisesti ole siis miestäkään eli puoliorpoja ollaan kaikki.



Mä tuskin kestän tätä kovin montaa vuotta enää. Mies toivottavasti herää toimimaan isänä sen jälkeen kun on myöhäistä toimia aviomiehenä. Isyys voi olla vielä korjattavassakin, niin kovasti noi meidän pikkumiehet isää kaipaa että jos mies edes lähivuosina herää, niin joku suhde voi olla vielä luotavissa lapsiin. Vetoaa muuten aina siihen, että on tällaisen mallin saanut omasta kotoaan... =(

aikaa 24/7, töitä tehdään kokoajan ja jatkuvasti.



Yritys on miehesi vauva joka vaattii häntä kellon ympäri vielä kauan

mies häärii rakennuksella tai mettätöissä viikonloppuisin. Meillä on yli 10 v yhteistä taivalta, asumme eri osoitteissa, mutta lähekkäin. Yksi lapsi. Alkaa kypsyttämään pikku hiljaa. Perusti yrityksen vuosi tai kaksi ennen pojan syntymää.

kun vaimo on kotona lasten kanssa ja se elintaso on perheelle taattava. Ja vielä se vaimo joka tiuskii eikä ymmärrä yrityksen haasteista näin alkavan laman kynnyksellä mitään.

Tiedätkö sä ap onko miehesi yrityksellä edessä vaikeat ajat tai muita huolia?

Miksi mies muuttuu yhtäkkiä? Olisiko joku olennainen asia yrityksessä muuttunut joka miestä painaa? Yrittäkää kysellä ja mitä jos auttaisitte niissä hommissa??!!