Voiko vanhemmat kieltää ettei heidän lastaan saa laittaa tukiopetukseen tai erityiskouluun?

Voihan lapsen ottaa vaikka kotiopetukseen. Huostaanotto lienee ainut keino, jolla vanhempien määräysvalta voidaan ohittaa.

Olen itsekin välillä leikkinyt ajatuksella, että mitä jos vaan leikkis tyhmää tuon opetustoimen kanssa ja sanois, että haluan lapseni tuohon lähikouluun eikä vaan tajuais, kun ne yrittäis selittää, ettei hän mitenkään pärjää tavallisessa luokassa. Vois vaikka vastata jotain pätevien opettajien tärkeydestä yms. yms.



En ole kokeillut kuitenkaan, koska tuo ei ajais lapsen etua, olis vaan ihan oikein noille kouluviraston byrokraateille.

mutta vanhemmilla on kyllä todella (liian) paljon valtaa näissä asioissa. Minulla on lapsi mennyt pk:sta esikouluun erityisen tuen tarpeessa olevana pienryhmään, mutta kovasti varmisteltiin, että haluanko ja saako laittaa... Mielipiteeni oli tietysti ehdottomasti kyllä, mutta näin ei todellakaan ole aina. Tämän kunnan pykäläviidakossa kahlanneena olenkin päätynyt sellaiseen "työhön", jossa vanhemmat, joiden lapset ovat pienryhmä/erityisopetuksen tms. tarpeessa, voivat soittaa minulle ja voin äitinä kertoa, millainen kokemus (ERITTÄIN POSITIIVINEN) minulla on erityisopetuksesta täällä... Yllättävän usein meissä kolmekymppisissäkin vanhemmissa on vielä niitä, jotka ajattelee kaikkien tukitoimien olevan vastine entisille "tarkkiksille" tai "apukouluille" ja sitä kautta pienryhmiin ei haluta lasta laittaa.

Isäni aikoinaan esti opettajani aikeet siirtää minut käytöshäiriöistä kärsiville tarkoitettuun kouluun, kun hakkasin ja potkin koko koulun muilta oppilailta naaman verille joka välitunti ja välillä kävin opettajankin kimppuun. Muistan nauraneeni, kun löin toista poikaa niin että veri lensi tämän nenästä. Tämä oli siis ekaluokalla. Lisäksi sain opettajalta syytteen koulurakennuksen tuhoamisesta. Eipä onnistunut tuo siirto ei, vaikka opettaja sitä tiukkaan vaati. Kävin koko peruskoulun normaaliluokalla ja kirjoitin hyvät arvosanat lukiosta :)Opettajathan ovat koulussa vain palvelemassa lasten oppimista, eivät määräämässä näiden käytöksestä. Kaikkiin toimenpiteisiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

yleensä asiasta kysytään vanhemmilta, mutta koulu voi siirtää lapsen erityisopetukseen, mutta vanhemmat voivat tehdä asiasta hallintokantelun.

(Vanhemmilla on perusopetuslain 42pykälän 2 momentin nojalla mahdollisuus hakea vastoin huoltajan tahtoa tehtyyn erityisopetuspäätökseen)

Koulu voi myös tehdä lapsesta lastensuojeluilmoituksen, jos vanhemmat eivät suostu erityisopetuspäätökseen, vaikka se olisi lapsen edun mukaista.

Ennen päätöstä, jolla oppilas otetaan tai siirretään 2 momentissa tarkoitettuun erityisopetukseen, tulee neuvotella oppilaan huoltajan kanssa sekä, jos mahdollista, hankkia oppilaasta ja hänen oppimisedellytyksistään psykologinen tai lääketieteellinen tutkimus taikka sosiaalinen selvitys.

Mutta onneksi olet provo. Opettaja ei muuten ole palvelemassa ketään, vaan virkamies, jonka tehtäviin kuuluu opettaminen ja kasvattaminen eli myös oppilaan käytökseen pitää puuttua.

Kyllä vanhemmat voivat kieltäytyä laittasta lastaan erityiskouluun. Mietin vaan, että ainakin itse ottaisin kaiken avun vastaan. En kuitenkaan suostuisi, että lapseni siirrettäisiin erityiskouluun ennen kuin kaikki mahdolliset muut ns. lievemmät apukeinot on käytännössä kokeiltu. Usein oma henkilökohtainen avustaja riittää. Jotkut opettajat eivät halua avustajaa luokkaansa ja yrittävät siirtää erityistä tukea tarvitsevat lapset erityiskouluun tai -luokkaan. Siihen ei kannata noin vain suostua.



Kenenkä etu on kieltäytyä tukiopetuksesta. Itse olen ollut kiitollinen, jos lapsilleni on tarjottu tukiopetusta. Sehän on hyvä juttu!

Viranomaisten kanssa kannattaa ensisijaisesti pyrkiä positiiviseen vuorovaikutukseen. Keskimäärin on kaikille helpompaa jos saat 1) lapsesi kannalta parhaan ja 2) oman mielesi mukaisen päätöksen neuvottelemalla viranomaisten kanssa. Tietysti jos tämä ei millään onnistu, niin sitten voi olla tarpeen ottaa järeämpiä keinoja käyttöön.



Erityislapsen vanhempana olen huomannut, että löytyy monenlaisia ihmisiä, eikä ollenkaan kaikilla ole tavoitteena lapsen paras, vaikka kaikki yrittävätkin sillä perustella päätöksiään. Täytyy kuitenkin muistaa, että viranomaisilla on monia muitakin motiiveja kuin sinun lapsesi eivätkä kaikki motiivit suinkaan ole välttämättä lapsesi parhaaksi. Lisäksi täytyy kuitenkin myös kaivella ne omat motiivit ja syyt, jotta on varma siitä, että taistelee lapsensa parhaan eikä omien unelmiensa ja särkyneiden toiveidensa puolesta.



Eli: viranomaiset haluavat lapsen tiettyyn kouluun tai tietylle luokalle monista syistä:

1) koulupiirirajat tuntuvat olevan monille hyvin, hyvin tärkeitä asioita, jotka ajavat kaiken muun ohi

2) jossain koulussa tai luokassa voi olla pulaa oppilaista ja toiseen on tunkua, oppilaita halutaan jakaa tasaisesti eikä silloin välttämättä mietitä yksittäisen oppilaan parasta

3) "not in my backyard" -ilmiö on tuttu myös koulumaailmassa, ongelmatapaukset halutaan sijoittaa aina jonnekin muualle oman näköpiirin ulottumattomiin

4) He voivat ihan vilpittömästi olla sitä mieltä, että on lapselle parasta, että hän päätyy tiettyyn luokkaan / kouluun. Mielipide voi tietenkin perustua joko faktoihin tai sitten vääriin mielikuviin ja uskomuksiin.



Vanhemmatkin voivat haluta lapsen tiettyyn kouluun monista syistä:

1) He vilpittömästi uskovat, että yksi koulu / luokka on lapselle parempi kuin toinen. Usko voi tietysti olla joko totta ja perustua faktoihin tai sitten se voi olla pelkkää vanhempien kuvitelmaa ja toiveajattelua tai jotain siltä väliltä

2) Heille itselleen olisi helpompaa ja vaivattomampaa, kun lapsi kävisi yhtä koulua sen sijaan että hän käy toista. Tämä ei ole pelkästään negatiivinen motiivi, vaan se voi olla myös täysin rationaalinen syy ja helpottaa lapsen arkea esim. koulukuljetusten, iltapäivähoidon jne. suhteen.

3) He eivät pysty hyväksymään lapsen erilaisuutta tai he yrittävät peitellä sitä ja pyrkivät kaikin tavoin kieltämään lapsen erityisopetuksen tarpeen.



Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi kukaan kieltäytyisi tukiopetuksesta: siitähän ei kai keskimäärin ole kenellekään mitään haittaa, vaan siitä voi olla ainoastaan hyötyä.



Erityiskoulu tai -luokka taas on ihan asia erikseen. Jos viranomaiset haluavat lapsen erityiskouluun ja vanhemmat eivät, niin asia on kyllä paljon monimutkaisempi kuin pelkkä kysymys vanhempien oikeudesta kouluvalintaan. Sellaisessa tilanteessa pitää mielestäni käydä koko asia perusteellisesti läpi ammattilaisten kanssa - ei pelkästään koulun ja opetustoimen ihmisten, vaan mukaan pitää saada myös sairaalan edustus. Todennäköisesti epäluottamusta ja väärinymmärrystä on mukana runsaasti ja ne kaikki pitää saada selvitettyä jotta voidaan työskennellä yhdessä lapsen parhaaksi.

Isäni aikoinaan esti opettajani aikeet siirtää minut käytöshäiriöistä kärsiville tarkoitettuun kouluun, kun hakkasin ja potkin koko koulun muilta oppilailta naaman verille joka välitunti ja välillä kävin opettajankin kimppuun. Muistan nauraneeni, kun löin toista poikaa niin että veri lensi tämän nenästä. Tämä oli siis ekaluokalla. Lisäksi sain opettajalta syytteen koulurakennuksen tuhoamisesta. Eipä onnistunut tuo siirto ei, vaikka opettaja sitä tiukkaan vaati. Kävin koko peruskoulun normaaliluokalla ja kirjoitin hyvät arvosanat lukiosta :)Opettajathan ovat koulussa vain palvelemassa lasten oppimista, eivät määräämässä näiden käytöksestä. Kaikkiin toimenpiteisiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

Isäni aikoinaan esti opettajani aikeet siirtää minut käytöshäiriöistä kärsiville tarkoitettuun kouluun, kun hakkasin ja potkin koko koulun muilta oppilailta naaman verille joka välitunti ja välillä kävin opettajankin kimppuun. Muistan nauraneeni, kun löin toista poikaa niin että veri lensi tämän nenästä. Tämä oli siis ekaluokalla. Lisäksi sain opettajalta syytteen koulurakennuksen tuhoamisesta. Eipä onnistunut tuo siirto ei, vaikka opettaja sitä tiukkaan vaati. Kävin koko peruskoulun normaaliluokalla ja kirjoitin hyvät arvosanat lukiosta :)Opettajathan ovat koulussa vain palvelemassa lasten oppimista, eivät määräämässä näiden käytöksestä. Kaikkiin toimenpiteisiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

Tuo pitäisi muutttaa niin että vanhemmilla ei ole sananvaltaa asiaan.

Vitun pelle olet.

että koulu varmasti etsii ja ehdottaa muita.



Nykyään oman avustajan saaminen on lähes mahdotonta

vanhemmilla on tällaiseen valta. Koulussamme oli pahasti häiriköivä poika, häiriköinyt koko kouluaikansa, vaikka mitä oli yritetty käytöksen korjaamiseksi. Häntä yritettiin siirtää erityisluokalle, mutta poika uhkasi vanhempiaan väkivallalla, joten he eivät uskaltaneet antaa lupaa siirtoon. Koko luokka kärsi pojan mellastamisesta pahasti.

vanhemmilla ei ole viimeistä sanaa. Ei ainakaan lain mukaan pitäisi olla.

Sitä olisin heiltäkin toivonut. Olisin halunnut suoriutua vaikka läpi kiven harmaan. Erityisopettajakin piti mua ongelmalapsena ja se vihas mua. Sitten se oli niin voimaton että turvautui erityistukihenkilöihin. Se ei uskaltanut päästää mua välitunnille kun pelkäs että tulee tappeluita jolloin riehaannuin entisestään. Opettajasta tuli niin voimaton että pyysi vanhempiani tulemaan paikalle. Mua vielä lääkittiin mikä lisäsi aggressiivisuuttani ja väkivaltaisuutta ja suutuin entistä helpommin ja loukkaannuin avusta. 

Voi kieltää. Opettajan tulee opettaa selkeästi ja lapset huomioiden.