Päiväkodissa ihmeteltiin lapsen taitoja,kun meni hoitoonkin vasta eskariin..
Olen tässä nyt lueskellut näitä ketjuja subjektiivisesta hoidosta,sen tarpeellisuudesta..Tulipa itselläni mieleen,kuinka viime syksynä tyttäreni mennessä elämänsä eka kertaa päiväkotiin (eskariin),kuulin päivittäin kommentteja henkilökunnan taholta,kuinka " ei ikinä uskoisi,että on ollut kotihoidossa,kun on niin sosiaalisesti ja taidollisesti ja tiedollisesti osaava lapsi-ikään kuin kotona ei näihin puoliin voisi vaikuttaa lainkaan??!!??
Lapsi oli kyllä kerhoillut säännöllisesti 3-vuotiaasta asti 2 krt/vko - mutta eipä käynyt ikinä mielessäkään hakea päiväkotipaikkaa,kun olin pienempien kanssa kotona!!
Vituttaa(pardon my french..) virikehoitolapset päivittäin,kun joudun nyt työelämään palattuani viemään lapsia kahteen eri päiväkotiin(jotka ovat 15 km päässä toisistaan!) kun samaan ei kertakaikkiaan mahtunut,. Sitten siellä pyörii näitä vauvalomalaisia tuomassa lapsiaan hoitoon(ja juu,eivät tee töitä kotoa vaan ovat ihan äitiyslomalla duuneistaan)
Kommentit (34)
Jos sanavalinnat on tuota tasoa, että "toisille riittää kotihoito" ja "arka lapsi voi reipastua päiväkodissa, kun toiset ovat sosiaalisia luonnostaan", niin ei tuollaisella viestillä keskustelun tasoa ainakaan nosteta.
Kun puhujan asenteena on se, että päivähoito on parempaa kuin kotihoito ja että lapsen arkuus on heikkoutta, niin siinä on meidän muiden enää turha selittää lasten erilaisten luonteiden hyväksymisestä ja siitä, että aran lapsen voi nimenomaan se kotihoito pelastaa.
Mutta hyvä kun sun lapset saa omasta mielestäsi kasvaa paineettomassa ympäristössä kaiken hyväksyvän äidin ohjauksessa. Kurja vaan, ettei tuo välity tekstistäsi mitenkään.
Kyllä taas on keskusteluntaso sitä luokkaa,
että huomaa kotiäitien olevan vauhdissa ;). No ei vaan olen itsekin ollut ensimmäisten lasten kanssa kotona pitkään. Mutta eihän nyt kukaan kai tosissaan tee laajalle meneviä yleistyksiä kotihoidon/päivähoidon paremmuudesta vain omien kokemusten perusteella. Lapset ovat yksilöitä omine vahvuuksineen ja erityisvaatimuksineen. Tosille riittää kotihoito vallan mainiosti, kun taas toiset hyötyvät päiväkodin tarjoamasta tuesta esim. sosiaalisten taitojen kehittymiseen, kielelliseen kehitykseen jne. Myös vanhempia samoin kuin elinympäristöjä on erilaisia. Aivan varmasti arka ja epäsosiaalinen lapsi voi reipastua aivan uudella tavalla päiväkodin ympyröissä. Toisaalta jotkut lapset ovat jo luonnostaan avoimempia ja osaavat ihan jo leikkipuistoissa yms. lähestyä muita lapsia. Jokaisen vanhemman on itse asiat pähkäiltävä ja edes saman perheen kaikille lapsille ei välttämättä sovi samat ratkaisut.
Eskariin meni vain kuopus, muta vanhemmat lapset kävivät seurakunnan kerhoa kouluikään asti. Koulussa opettajat tosissaan ihmettelivät, että lapset ovat kaikilta taidoiltaan vähintään yhtä hyviä kuin tarhan käyneet. Mutta kaikista vanhemmista ei ole välittämään näitä taitoja lapsilleen, joten virikehoito on joillekin varmaan ihan tarpeen.
että joillain päiväkotien ja eskareiden työntekijöillä on sellainen oletus, että päiväkodissa lapset kehittyy paremmin. ja siitähän kotihoidetut sitten saavat kärsiä. Tiedän parikin tapausta, että täysin fiksuja ja normaaleja lapsia pidetään jotenkin vajaina ilmeisesti vain siitä syystä, että ovat kotihoidettuja.
Surettaa tuollaiset vahvat asenteet.
justhan oli tutkimus että lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät pienessä ryhmässä. Olikohan joku Järvinen????
Tottakai noihin taitoihin voi vaikuttaa kotona, ja päiväkodin henkilökunta uskoo niin olevankin. Luulenpa, että tuossa on itse asiassa kätkettynä kehu sinun lapsenkasvatustaidoistasi.
Päivähoitoon tulee TODELLA vähän lapsia, jotka olisivat olleet pitkään kotihoidossa, siksi he ovat vähän "harvinaisuuksia". Onneksi heitäkin on! Sosiaalisia taitoja ja ryhmässä toimimisen voi olla joskus vaikea oppia, jos ei ole ollut lapsiryhmässä aiemmin. Kerhot ovat siihen kyllä oiva harjoittelupaikka.
Hienoa, että lapsesi on saanut olla kotona pitkään. Hän on yksi harvoista onnekkaista :) . En tarkoita, että päiväkoti olisi paha paikka, mutta pienen lapsen tärkein ympäristö on koti, siitä ei pääse mihinkään.
Ota vain ne päivittelyt kehuina sinua ja lastasi kohtaan :) .
Päivähoitoon tulee TODELLA vähän lapsia, jotka olisivat olleet pitkään kotihoidossa, siksi he ovat vähän "harvinaisuuksia". Onneksi heitäkin on!
Mielenkiinnosta kysyn, että tarkoittaako tämä lause sitä että
a. vain hyvin pientä osaa lapsista hoidetaan nykyään pitkään kotona
vai
b. sitä että ne lapset, joita hoidetaan pitkään kotona eivät tule ollenkaan päivä hoitoon vaan ovat päivisin kodin ulkopuolisessa "hoidossa" vasta esikoulu- tai jopa kouluiässä?
Ilman hoitopaikka kokemuksia. Oli kuitenkin 2-v asti käynyt 2 x vk kerhossa. Lisäksi muskarissa. Me käytiin joka päivä isossa leikkipuistossa jossa oli paljon muitakin lapsia. 5 vuotiaana aloitti kuvataidekoulun, koska on aina niin kovasti tykännyt piirrellä ja maalailla. Muutenkin kun asutaan kerrostalossa ja pihapiirissä paljon muitakin lapsia niin ihme olisi jos ei sosiaaliseksi olisi oppinut. Silti olin yllättynyt kuinka hyvin sopeutui ryhmään jossa jo suurinosa entuudestaan toisensa päiväkodin kautta tunsi. Sai uusia ystäviäkin ja nyt sama eskari ryhmä on koulussa samalla luokalla.
Meidän kunnassa ainakin pääsee kaupungin kerhoon kesken kaudenkin, kun vanhemmat laittaa mielummin päiväkotiin kuin kerhoon lapsiaan. Lisäksi on seurakuntien kerhot.
Myös toiseksi vanhin lapsi on samoin ollut kotona ja hän aloittaa eskarin ensi syksynä ja samalla päivähoidon tarhassa. En usko, että sopeutumisessa ongelmia koska ei ujostele ja leikkii kenen kanssa vaan. Saa vaan nähdä saako paikan läheisestä päiväkodista. Myös 3-v kuopus joutuu päiväkotiin ja täytyy vaan toivoa, että samasta paikasta saavat hoitopaikan.
Hyvin pientä osaa lapsista hoidetaan pitkään kotona.
Päivähoitoon tulee TODELLA vähän lapsia, jotka olisivat olleet pitkään kotihoidossa, siksi he ovat vähän "harvinaisuuksia". Onneksi heitäkin on!
Mielenkiinnosta kysyn, että tarkoittaako tämä lause sitä että
a. vain hyvin pientä osaa lapsista hoidetaan nykyään pitkään kotona
vai
b. sitä että ne lapset, joita hoidetaan pitkään kotona eivät tule ollenkaan päivä hoitoon vaan ovat päivisin kodin ulkopuolisessa "hoidossa" vasta esikoulu- tai jopa kouluiässä?
2 vanhinta lasta meni suoraan eskariin ja voi sitä jessustelua siitä, että pärjäävät niin hyvin ja lukeakin osaavat ja blaa blaa...
Aivan kuin kotilapset olisi jotain ääliöitä, jotka ei osaa mitään.
Mutta annas kun nuoremmat meni hoitoon 5 ja 4 vuotiana niin sitten se jessustelu vasta alkoihin kun kummatkin osasi lukea ja herranen aika, vieläpä leikkiäkin ja saivat heti kavereita.
Näkyi tuo lukeminen olevan SE kriteeri, millä sain hyvän äidin maineen.
Ei päiväkotihenkilökunta ainakaan tue tuolla tavoin kotihoitoa. Sanoivat kyllä suoraan minulle, että heille on helpompia sellaiset lapset, jotka on heidän käsien kautta kasvatettu. Vähän tuntui omituiselta minusta.
kotihoidettujen lasten kehuminen, kun se on näin vastenmielistä kuulla. Kiitos vinkistä. Mutta turha sitten ihmetellä, kun kehuja ei enää tule.
"miten voi kotona kasvatettu olla noin sosiaalinen. Ja voi kauheaa, sehän osaa kai lueakin. Miten se on mahdollista kun täälläkään ei kaikki osaa. Tuleepa vaikea vuosi kun tulee näitä kotilapsia niin paljon. Kun meidän kasvattamat on meille paljon helpompia. ."
Asioita voi ilmaista niin monella tavalla.
kotihoidettujen lasten kehuminen, kun se on näin vastenmielistä kuulla. Kiitos vinkistä. Mutta turha sitten ihmetellä, kun kehuja ei enää tule.
ja siunailu, aivan kuin kaikki kotilapset olisi jotain ääliömäisiä nyssyköitä.
Se ei ole kehumista. Kehua voi ihan asiallisesti ja nätisti, eikä kailottaa kovaan ääneen eteisessä äidille niin, että kaikki muutkin vanhemmat kuulee, että "EI KYLLÄ USKOIS, ETTÄ TEIDÄN POIKA ON KOTONA KASVATETTU KUN OSAA JO LUKEA JA SE SAI HETI KAVERINKIN TÄÄLTÄ"
niih..
Meidänkin kotona hoidettuja lapsia on ihmetelty eskarissa kun ovat pärjänneet niin hyvin.
Kuopus meni hoitoon(päikky) vajaa kolme vuotiaana. Häntä ei ole kehuttu hoidossa eikä nyt eskarissa. Ihmetelty onko tosiaan minnan ja mikon sisko.
Mikään ei oikein tahdo onnistua. On arka ja syrjäänvetäytyvä. Itkeskelee paljon tai haastaa riitaa ja tekee pikkukivaa selän takana. Sosiaaliset suhteet tökkii.
Töiden vuoksi jäänyt vähemmälle kuin muut
tämän jälkeen mua kiinnostaa vielä vähemmän laittaa lapsia hoitoon, vaikka sitä on niille ehdotettu. Meillä on siis 4kk vauvan lisäksi 2v ja 4v, ja isommille on siis ehdotettu/suositeltu osaaikaista hoitoa pari kertaa viikossa, että mä saisin vähän 'omaa' aikaa. Mä en ole yhtään asiasta innostunut, lapsille löytyy kavereita lähipiiristä ja naapurista, vaikka maaseudulla asutaankin. Ja omaa aikaa mulla on sen mitä tarvitsen, joten miksi pitää tommosta ehdottaa? Olen ollut ajatusta vastaan alusta lähtien.
Tiedän hoitopaikkoja/hoitajia olevan vähän meidän pienessä kaupungissakin ja meidän lapset veis joltain sitten sen paikan. Ja kun kerran oon helppohoitoisen ja tyytyväisen vauvan kanssa kotona, niin miksi ei ne vanhemmat sisarukset sitten vois olla meidän kanssa, kun meillä kerran menee hyvin? Paljon enemmän siitä olis vaivaa ja saisi vaan päiväjärjestystä sekaisemmaksi, kun pitäis aamupäivästä viedä ja iltapäivästä hakea hoidosta + ne mahdolliset pöpöt, mitkä hoidosta sitten kuljetetaan kotiin pikkusiskolle...
Hahahaa ja vielä LOL!!!!! :D
Vituttaa(pardon my french..)
Meidänkin lasten taitoja aina ihmetellään. Varsinkin aikuinen joka ei ole heitä ennen tavannut kuvittelee heitä helposti vuoden-pari vanhemmiksi kuin mitä he oikeasti ovat. Pitääpä ottaakin tämä kehuna kotikasvatustaidoistani :) (Vaikka lapsen omasta lahjakkuudestahan se myös on kiinni).
PS: itse olen myös huomannut lastentarhanopettajien kummallisen suhtautumisen kotikasvatukseen vs. päiväkotikasvatukseen. Osa tuntuu luulevan että siksi että heidät on koulutettu tehtäväänsä he olisivat jotenkin parempia kasvattajia kuin lasten omat vanhemmat :) Näinhän se ei ole. Varsinkin kun se päiväkotityöntekijän kasvatus per lapsi on niin vähäistä, hehän lähinnä valvovat etteivät lapset riko sääntöjä ja toimivat päiväkodin päivärytmin mukaan (ovat rytmin mukaisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan). Lapsen henkilökohtainen ohjaus on varsin vähäistä.
Päiväkodissa ainakin johtaja oli tosi positiivinen kotikasvatetuista lapsista, jotka menivät päiväkotiin vasta eskariin. Meillä ei muuten päiväkodissa lapsista saatua palautetta ikinä liitetty kotikasvatukseen, mutta lähinnä pelkkää positiivista meidänkin lapsista sai kuulla. Tosin tuntui että tädit siellä olivat tottuneet ihan toisenlaisiin vaativiin ja häiriköiviin lapsiin. Meidän lasten kanssa pääsivät tosi helpolla.
Kun nämä lapsemme menivät kouluun, niin opettaja kehui heitä tosi paljon. Erityisesti keskittymisestä ja asenteesta on tullut paljon positiivista palautetta.
Kyllähän viime aikoina juuri lehdissä on ollut (ei kai Liisa Keltinkangas-Järvinen ja lisäksi vielä Raisa Cacciatore) kritiikkiä nykyisestä päiväkotijärjestelmästä ja sen haittavaikutuksista lapsiin. Eli pikemminkin näyttää siltä että päiväkotihoito on se huonompi vaihtoehto kuin kotihoito.
joten väännetään rautalangasta: kukaan lapsi ei vie toisen paikkaa. Jos paikkoja on liian vähän, niin se johtuu siitä, ettei kunta resurssoi päivähoitoa tarpeeksi. Kysymys on arvovalinnasta.
Kaikki äidit eivät syystä tai toisesta osaa/jaksa/pysty koutsaamaan lapsiaan kotona. Eikä kaikilla paikkakunnilla edes ole avoimia päiväkerhoja tms virikepaikkoja kotihoidetuille.
Kunta toimii kuntalaisten maksamien verovarojen voimalla. Ollaan menossa kohti lamaa ja rahaa ei ole määrättömästi. Turha ajatella että "Ei ole minun vastuullani, kuntahan siitä vastaa. Kun rahaa ei ole niin mistä sitä otat virikelasten hoitopaikkoja varten?" Eikö omatuntosi yhtään kolkuta jos viet virikelapsesi lähipäiväkotiin hoitoon ja naapurin työssäkäyvä äiti ei saa millään hoitopaikkaa lapselleen muualta kuin englanninkielisestä erikoispäiväkodista jostain kaukaa.
sellaisillekin lapsille, jotka eivät sitä välttämättä tarvitse.