Päiväkodissa ihmeteltiin lapsen taitoja,kun meni hoitoonkin vasta eskariin..

Lapset olleet kotihoidossa eskariin asti, lukuunottamatta srk-kerhoja kerran tai kaksi viikossa.



Lapset osasivat lukea ennen eskaria ja laskea yhteen- ja vähennyslaskut alle 20 luvuilla helpostikin.



Kavereita eskarissa saivat päivästä 1 lähtien, eli sosiaalisesti lahjattomiksikaan eivät jääneet.



En ymmärrä tätä ajatusta, että noin pienet tarvitsisivat virikehoitoa, myös kotona sitä voi saada, eikä se tarkoita sitä, että äiti toimii päivät pitkät leikittäjänä, laulattajana tai satutätinä.



T. tavallinen ex- kotiäiti, joka tykkäsi lasten kanssa puuhailun lomassa myös köllähtää sohvalle katsomaan päiväsarjoja. =)

tietävät kuinka vaikea on saada äitiysloman jälkeen paikkaa juuri siitä mieluisimmasta päiväkodista ja kerran sen saatuaan pitävät siitä kiinni...

Vituttaa(pardon my french..) virikehoitolapset päivittäin,kun joudun nyt työelämään palattuani viemään lapsia kahteen eri päiväkotiin(jotka ovat 15 km päässä toisistaan!) kun samaan ei kertakaikkiaan mahtunut,. Sitten siellä pyörii näitä vauvalomalaisia tuomassa lapsiaan hoitoon(ja juu,eivät tee töitä kotoa vaan ovat ihan äitiyslomalla duuneistaan)

Siis 21 sanoi fiksusti.

Kotihoidettu joutui päiväkodin aloitettuaan toimintaterapiaan, kun ei selviä samoista asioista kuin ikäisensä. On muutenkin tosi ujo ja ryhmäytyminen on vaikeaa. On myös käynyt kerhoja yms., mutta silti päiväkodin aloittaminen aikaisemmin olisi ollut tarpeen.



Eli onnea vaan teidän huipputaidoillenne kotiäitinä! Kaikilla ei ole asiat niin hyvin. Lapsetkaan eivät ole samanlaisia.

Eikö tuolla yhdellä kommentoijalla ole IKINÄ mitään muuta sanottavaa, kuin reps ja kops??



Reps ja kops vaan stna. Koittaisit hieman kehittää kirjallista ilmaisuasi.

. On muutenkin tosi ujo ja ryhmäytyminen on vaikeaa. On myös käynyt kerhoja yms., mutta silti päiväkodin aloittaminen aikaisemmin olisi ollut tarpeen.

.

Tuo ei musta kerro mitään lasten ongelmista, jos ryhmäytyminen on vaikeaa. Se kertoo vain siitä, että päiväkodissa ei tehdä mitään sen eteen, että ryhmäytyminen onnistuisi.

Juuri tuon vuoksi minä pidän mieluummin lapset kotihoidoss. Päiväkotiin on mahdoton viedä ujoa lasta, kun sitä ei tueta siellä mitenkään. Kolmevuotias jätetään yksin selviytymään ryhmäytymisestä aivan kuin olisi pienen lapsen asia selvitä tuosta vaativasta tilanteesta yksin!

Ryhmäytymisen hyväksi on paljon tehtävissä, mutta jos aikuiset eivät vaivaudu käyttämään mitään keinoja, niin lastahan siitä kannattaa syyttää!

Kotihoidettu joutui päiväkodin aloitettuaan toimintaterapiaan, kun ei selviä samoista asioista kuin ikäisensä. On muutenkin tosi ujo ja ryhmäytyminen on vaikeaa. On myös käynyt kerhoja yms., mutta silti päiväkodin aloittaminen aikaisemmin olisi ollut tarpeen.

Eli onnea vaan teidän huipputaidoillenne kotiäitinä! Kaikilla ei ole asiat niin hyvin. Lapsetkaan eivät ole samanlaisia.

Mekin käytiiin kerhoissa ja tykkäsi siellä olla, mutta päiväkodissa tosiaan sitten tuli esiin ongelmia ystävystymisessä, ryhmässä toimimisessa yms.

Aika vaikeaa päätellä, että oliko vika lapsessa vai päiväkodissa :-)



Ja sitten hoitajat vielä kehtaavat sanoa, että aiemmin olisi pitänyt tuoda sinne surkeaan päiväkotiin, että lapsi olisi kärsinyt heitteille jätöstä kauemmin...

että huomaa kotiäitien olevan vauhdissa ;). No ei vaan olen itsekin ollut ensimmäisten lasten kanssa kotona pitkään. Mutta eihän nyt kukaan kai tosissaan tee laajalle meneviä yleistyksiä kotihoidon/päivähoidon paremmuudesta vain omien kokemusten perusteella. Lapset ovat yksilöitä omine vahvuuksineen ja erityisvaatimuksineen. Tosille riittää kotihoito vallan mainiosti, kun taas toiset hyötyvät päiväkodin tarjoamasta tuesta esim. sosiaalisten taitojen kehittymiseen, kielelliseen kehitykseen jne. Myös vanhempia samoin kuin elinympäristöjä on erilaisia. Aivan varmasti arka ja epäsosiaalinen lapsi voi reipastua aivan uudella tavalla päiväkodin ympyröissä. Toisaalta jotkut lapset ovat jo luonnostaan avoimempia ja osaavat ihan jo leikkipuistoissa yms. lähestyä muita lapsia. Jokaisen vanhemman on itse asiat pähkäiltävä ja edes saman perheen kaikille lapsille ei välttämättä sovi samat ratkaisut.

ettei kaikille lapsille ole niitä virikkeitä kotona, vaikka te kuinka jauhatte siitä, että niitä on riittävästi kotona.



Ujo lapsi ei jää ulkopuolelle. Ujoa lasta rohkaistaan sanomaan mielipieensä ryhmässä. Lapsi havannoi ja oppii ryhmässä käyttäytymisen. Ei ole tarkoitus, että lapsesta muokataan puhelias pärpättäjä joka ei anna suunvuoroa toisille. Lasta ohjataan siihen että hän hyväksyy itsensä ja erilaisuutensa ja sen kautta myöskin toiset yksilöt.



Tasapainoinen lapsi ei aiheuta ongelmia itselle eikä muille.



Päävastuu on kodin ei päiväkodin. Sieltä lähtevät ne tärkeimmät elämäneväät. Ei voida sanoa että kotona kasvatetut ja päiväkodissa kasvatetut. KOTI äiti ja isä ovat kasvattajia. Päiväkodin ja koulun tehtävä on tukea kasvatusta.



Tulevaisuudessa naisia tarvitaan enemmän työelämässä. Kotona hoidetut lapset ovatkin sitten herrain herkkua.





Joo ja ihminen on laumaeläin.

niin luuletteko tosiaan että päiväkoteja pyöritetään tyhjillä paikoilla, että odotetaan et jos joku nyt sattuu saamaan töitä niin on lapselle hoitopaikka. Ei, se ei mene todellakaan niin. Jos päiväkodissa ei ole riittävästi lapsia niin hoitajien määrää vähennetään tai päiväkoteja aletaan yhdistää, eikä niitä avoimia paikkoja ole sitten sen enempää kuin nytkään. Äitini on päiväkodissa töissä ja oli todella hilkulla ettei joutunut hetkellisesti pois töistä viime syksynä kun ei ollut tarpeeksi lapsia tulossa hoitoon, onneksi tilanne muuttui.

lukutaidon esille mittarina onnistuneesta kasvatuksesta. Olen todellakin itsekin huomanut, että monille kotiäideille on melkein kunnia-asia, että lapset osaavat lukea eskariin mennessä. Sen vuoksi lasten kanssa harjoitellaan lukemista jo hyvissä ajoin ennen eskaria. Päivähoidossa olevien lasten vanhemmat taas yleensä tiedostavat, että on paljon tärkeämpiäkin taitoja opittavana ennen eskaria. Esim. ohjauksen vastaanottokyky, keskittymiskyky, sosiaaliset taidot jne. Lukemaan ehtii hyvin vasta koulussakin. Yhteenvetona siis kotiäideillä on useimmin voimakkaat suorituspaineet todistaa, etteivät heidän lapset jää mistään paitsi. Olen myös huomannut, että jotkut kotiäidt pitävät lapsiaan projekteina ja joskus lapsille asetetaan tämän vuoksi aivan kohtuuttomiakin vaatimuksia.

tämän jälkeen mua kiinnostaa vielä vähemmän laittaa lapsia hoitoon, vaikka sitä on niille ehdotettu. Meillä on siis 4kk vauvan lisäksi 2v ja 4v, ja isommille on siis ehdotettu/suositeltu osaaikaista hoitoa pari kertaa viikossa, että mä saisin vähän "omaa" aikaa. Mä en ole yhtään asiasta innostunut, lapsille löytyy kavereita lähipiiristä ja naapurista, vaikka maaseudulla asutaankin. Ja omaa aikaa mulla on sen mitä tarvitsen, joten miksi pitää tommosta ehdottaa? Olen ollut ajatusta vastaan alusta lähtien.

olisin kotona. Mielestäni vasta eskarivuonna ois "pakollista". Juuri asiasta mieheni kanssa puhuttiin. Vaan eipä meillä ole kuin teoreettisella tasolla tämä keskustelu ;)

Jos "virikelapset" otetaan päiväkodista pois, niin ei se tuo lisäpaikkoja työssäkäyvien lapsille, vaan kunta on riemuissaan voidessaan säästää ja lakkauttaa muutaman hoitajan vakanssin - ja sama niukkuus jatkuu edelleen.

Kunta toimii kuntalaisten maksamien verovarojen voimalla. Ollaan menossa kohti lamaa ja rahaa ei ole määrättömästi. Turha ajatella että "Ei ole minun vastuullani, kuntahan siitä vastaa. Kun rahaa ei ole niin mistä sitä otat virikelasten hoitopaikkoja varten?" Eikö omatuntosi yhtään kolkuta jos viet virikelapsesi lähipäiväkotiin hoitoon ja naapurin työssäkäyvä äiti ei saa millään hoitopaikkaa lapselleen muualta kuin englanninkielisestä erikoispäiväkodista jostain kaukaa.