Mieheni lähti mökille parin muun miehen ja neljän reilusti nuoremman
Kommentit (64)
Mieheni tuntien, hän ei edes lähtisi moisille reissuille ilman minua, vaikka luottamuksessa ei olekaan mitään ongelmia. Hän ei myöskään ymmärrä kavereiden kesken tehtyjä laivamatkoja jos voi omankin perheen kanssa matkustaa.
Meille molemmille on on käynyt niin, että väsymme helposti muiden seuraan. Tämä lähinnä, koska juomme harvemmin alkoholia ja sitten joudumme vähän lastenkaitsijan hommiin kun kaikki eivät tunne rajojaan. Siksi parasta lepoa on se, että reissaamme kahdestaan tai lasten kanssa.
on tasaparit eli 4 miestä ja 4 naista siellä mökillä. Ei tartte kenenkään jäädä ilman.
toivottavasti teillä on kuitenkin muitakin suhteita. Alkoholin käyttö ei ole minusta ollenkaan olannainen osa tätä keskustelua. Ajattelen lähinnä, jos vaikka jotain ikävää sattuisi, niin jos ollaan vaan kahdestaan tai pelkästään sukulaisten varassa, niin tuntuisi aika huteralta. Ilmeisesti teidän ystäväpiirinne ei ole YSTÄVÄpiiri. Kyllä ystäville pitää voida kertoa ja sanoa, jos mättää esim. että te joudutte lapsenvahdiksi... Älkää hyvät ihmiset eristäytykö pelkästään omaan perheeseenne, varsinkaan lasten vuoksi!
Tämä on tosi ihana ketju! Kiva, kun täältä löytyy muitakin samanmoisia, joilla parisuhde ja luottamus pelaa. Ystävyyssuhteet ovat TOSI tärkeitä myös meidän suhteessa. Toki pääsääntöisesti lomat on vietetty/vietetään yhdessä ja LASTEN kanssa, mutta molemmille aina ollut erityisen hyviä omia ystävyyssuhteita jo lapsuudesta ja opiskeluajoilta varsinkin sekä naisia että miehiä. KIVA KETJU! Ps. Luin vasta nyt, joten olen ilmeisesti jälkijunassa... Olin viikonlopun reissussa, tällä kertaa lasten kanssa, kun mieheni työmatkalla.
Ei varmaan ollut ihan eka kerta kun sua petti tuo viereisessä huoneessa?
SInä olet itse vastuussa omasta elämästäsi, myös se, että jäät tuollaiseen suhteeseen oma oma, surullinen valintasi. Surullinen lähinnä lapsillesi.
ei edes vaikka nukuin viereisessä huoneessa 5kk vauvamme kanssa ja odotin jo toista. Tiesi vieläpä minun sairastuneen raskauden jälkeiseen masennukseen. Vaikka annat toisen olla ja tehdä mitä lystää niin ei se paranna luottamusta. Minä en vieläkään vahdi miestäni, enkä soittele perään aj silitän paidankin kun lähtee ulos, vaikka suurella varmuudella se juoksee jokaisen perseen perässä mitä näkee. Luotan häneen ja hän rikkoo luottamuksen joka kerta. Onneksi sentään en ole mitään tautia vielä saanut kun ei suostu kondomia käyttämään.
Ajattelen hyvin samalla tavalla. Etenkin tuo, mitä puhuit luottamuksesta, on juuri se ajatus, mitä olen itsekin tässä mietiskellyt. Miten moni sanookaan luottavansa mieheensä 100-prosenttisesti ja samassa lauseessa toteaa, että ei ikinä päästäisi miestään naispuolisten kavereitten kanssa... Ja epäluottamus taas helposti johtaa siihen, että kun ei toinen luota, ei välttämättä halua aina edes olla niin luottamuksen arvoinen...
ap
miten joku voi olla noin sinisilmäinen??? vai tyhmäkö olet?
sä oot oikein joka miehen unelma tyttöystävä :D
Omasta lähipiiristäni voin sanoa, että tilaisuus tekee varkaan. Kun vaimo on ollut kaukana ja joku toinen lähellä, on uskottomuus ollut helppoa toteuttaa. Harva mies näkee vaivaa ja aktiivisesti etsii ulkopuolista seuraa.
Et tainnut lukea koko ketjua, surullista että teillä ei luottamus pelaa... Ai niin, sehän oli se LÄHIPIIRI... Ap:tä oli siis pyydetty messiin...
Omasta lähipiiristäni voin sanoa, että tilaisuus tekee varkaan. Kun vaimo on ollut kaukana ja joku toinen lähellä, on uskottomuus ollut helppoa toteuttaa. Harva mies näkee vaivaa ja aktiivisesti etsii ulkopuolista seuraa.
Mies lopetti työssäkäynninkin ollakseen jatkuvasti minussa kiinni. Olin vain hänen ensimmäinen naissuhteensa ja ylipäätään seksisuhde kehenkään. Kun tottui omaan kroppaansa ja keräsi itseluottamusta niin ruoho alkoi vaikuttaa vihreämmältä vähän kaikkialla.
Lapset ei tiettävästi liity mitenkään vanhempiensa seksielämään. Kyllä tällaisessakin suhteessa voi elää vaikka mitään sellaista välittämistä ei olisikaan. Miehellä on kuitenkin funktio perheessä korjaajana, autokuskina, lapsenkaitsijana ja pikkuapurina nyt missä milloinkin.
Ei varmaan ollut ihan eka kerta kun sua petti tuo viereisessä huoneessa?
SInä olet itse vastuussa omasta elämästäsi, myös se, että jäät tuollaiseen suhteeseen oma oma, surullinen valintasi. Surullinen lähinnä lapsillesi.
ap
Miehelle on kuitenkin sama onko se reikä vaimon vai jonkun toisen vaimon.
Mieheni on melkein nelikymppinen, nämä kaverit 26-28v.
ap
Ap hei! Miten 16-19-vuotiat tytöt voivat olla miehesi opiskelukavereita neljän vuoden takaa? Kuka 12v on opiskelija??
luotan häneen ja hän minuun. Ei sitä voi muulla tavalla perustella. Sitä joko luottaa tai ei luota.
Olemme tosin puhuneet aiheesta hyvin monta kertaa, ihan suhteen alkuajoista asti, ja aina säännöllisin väliajoin. Meille suhteen peruspilari on luottamus. Kummallekin. Edellisessä suhteessani luotin mieheeni täysin, mutta vain siihen asti, kunnes huomasin toisen alkavan joskus osoittavan lieviä luottamuspulan merkkejä (aiheetta). Kuinka ollakaan, luottamuspula kertoi siitä, että toinen oli alkanut kiinnostua eräästä tuttavastaan (vaikka mitään ei ollut tapahtunutkaan). Luottamuspula oli yksi eroomme johtaneista syistä. Nykyinen mieheni luottaa minuun täysin. Tiedän, että hän ei voisi kuvitellakaan minun pettävän häntä, koska hän ei voisi tehdä niin minulle. Ja samoin toisin päin. Puhuminen, toisen tunteminen, ja vapaus- ne ovat asiat, jotka ylläpitävät luottamusta.
ap
Mistä sinä tiedät onko miehesi luottamuksen arvoinen? Tää nyt on jotenkin älytön aihe. Sitä voi luottaa tai olla luottamatta ja mies pettää jos sitä huvittaa. Rakastamisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mies kyllä pystyy perustelemaan itselleen niin pettämisen, että se olisi sun vika ja hän tahdoton halukkaan vehkeensä orja.
Sinun ei kannattaisi luottaa eikä antaa miehelle vapautta ja anteeksiantoa. Kaikki miehet eivät ole sen arvoisia. Minun mieheni on. Meistä kumpikin tietää, että toinen ei voisi ikinä antaa anteeksi pettämistä (ei edes toisen suutelemista, rajat on puhuttu hyvin tarkkaan selviksi vaikka siihen ei ole ollut syytä). Kumpikin tietää, että jos toisen luottamuksen menettäisi, seurauksena olisi ero, heti. Olemme molemmat ehdottomia. Tunnemme toisemme niin hyvin (puhumme joka ikinen päivä- meillä kun ei ole edes telkkaria, vaan käytämme ajan mieluummin toisiimme) että huomaisimme heti, jos jokin olisi pielessä. Jos ei toinen ole luottamuksen arvoinen, ei kannata luottaa. Mutta silloin kannattaa miettiä, miksi pysyy suhteessa.
ap
Öh tuo ajatusmaailma ei kyllä estänyt miestäni pettämästä minua ei edes vaikka nukuin viereisessä huoneessa 5kk vauvamme kanssa ja odotin jo toista. Tiesi vieläpä minun sairastuneen raskauden jälkeiseen masennukseen. Vaikka annat toisen olla ja tehdä mitä lystää niin ei se paranna luottamusta. Minä en vieläkään vahdi miestäni, enkä soittele perään aj silitän paidankin kun lähtee ulos, vaikka suurella varmuudella se juoksee jokaisen perseen perässä mitä näkee. Luotan häneen ja hän rikkoo luottamuksen joka kerta. Onneksi sentään en ole mitään tautia vielä saanut kun ei suostu kondomia käyttämään.
]
Mutta elämää olen nähnyt ja kokenut. Olen elänyt jo ennen tätäkin suhdetta, siis eronnut, (samoin mieheni) ja tiedämme kumpikin, että tätä suhdetta ei kumpikaan halua vaarantaa millään tavalla. Tällaisiakin suhteita on oikeasti olemassa.
ap
voi ap raukkaa..miten joku voi olla noin sinisilmäinen??? vai tyhmäkö olet?
sä oot oikein joka miehen unelma tyttöystävä :D
Täällä 22/41, mä komppaan sua tossa luottamuksessa yhä edelleen. Meillä kanssa luottamus ja vapaus olleet kaiken a ja ö. T. 42 v. mamma (avioliitossa 16 vuotta ja lapset 14, 13 ja 10). Ja opiskelukaverit on yhä edelleen tärkeitä meille kummallekin (omat menot siis, jopa joskus viikonloput ihan sekaporukoilla, hui...). Ja joo, mieheni on yhä edelleen luottamukseni arvoinen ja tosi rakas!
Jotkut eivät vain päässeet tai halunneet lähteä. Minä en jaksanut lähteä, kun olen ollut vähän flunssainen (en paljoa mutta kuitenkin).
Tilaisuus voi tosiaankin tehdä varkaan, tiedän sen omasta kokemuksestani. Kun edellisessä suhteessani aloin menettää luottamusta ilman syytä, aloin pikkuhiljaa myös käyttäytyä sen mukaan ja esim. jossain laivareissulla tuli suudeltua jonkun vieraan miehen kanssa. Mutta vasta, kun toinen oli alkanut epäillä minua alettuaan itse olla vähemmän luottamuksen arvoinen. Niin kauan kuin itse oli pulmunen, luotti minuun täysin. Nykyistä miestäni en voisi ikinä pettää millään tavalla, sillä hänen luottamuksensa minuun on vankkumaton. Ja minun häneen. Jos jotain tapahtuisi, näkisin sen kyllä hänestä. Miksi siis murehtisin asiaa, kun todennäköisyys siihen on minimaalinen? Jos mies pettäisi minua, suhteemme olisi ohi. Kupikin tietää sen. Mieheni saa kotoa hellyyttä, jännitystä ja seksiä, enpä usko, että hänen pitäisi sitä muualta saada, vaikka haluattekin uskoa, että kaikki miehet sitä ulkopuolelta hakevat ;) . Kun valitsee parhaan, ei tarvitse vahtia :) .
ap
Miksi teitä puolisoja ei haluttu mukaan? Kyse ei kuitenkaan ollut miesten reissusta.Omasta lähipiiristäni voin sanoa, että tilaisuus tekee varkaan. Kun vaimo on ollut kaukana ja joku toinen lähellä, on uskottomuus ollut helppoa toteuttaa. Harva mies näkee vaivaa ja aktiivisesti etsii ulkopuolista seuraa.
Oma mieheni sentään on minun kanssani MINUN takiani, ei reiän.
ap
No ei se mukaan pyytäminen mitään pettämistä ehkäise.Miehelle on kuitenkin sama onko se reikä vaimon vai jonkun toisen vaimon.
ei kuulosta yhtään hyvälle. Miehesi on läheisriippuvainen sinusta, jos ei voi käydä töissäkään. Toisekseen olet hänelle itsestäänselvyys. Ja sinä luulet, ettet voi parempaa saada. Toivottavasti heräät jonain päivänä ja saat arvoisesi suhteen.
ap
Mies lopetti työssäkäynninkin ollakseen jatkuvasti minussa kiinni. Olin vain hänen ensimmäinen naissuhteensa ja ylipäätään seksisuhde kehenkään. Kun tottui omaan kroppaansa ja keräsi itseluottamusta niin ruoho alkoi vaikuttaa vihreämmältä vähän kaikkialla.
Lapset ei tiettävästi liity mitenkään vanhempiensa seksielämään. Kyllä tällaisessakin suhteessa voi elää vaikka mitään sellaista välittämistä ei olisikaan. Miehellä on kuitenkin funktio perheessä korjaajana, autokuskina, lapsenkaitsijana ja pikkuapurina nyt missä milloinkin.
Ei varmaan ollut ihan eka kerta kun sua petti tuo viereisessä huoneessa?
SInä olet itse vastuussa omasta elämästäsi, myös se, että jäät tuollaiseen suhteeseen oma oma, surullinen valintasi. Surullinen lähinnä lapsillesi.
ap
kiva kun jollain on luottamus kunnossa :) . Luulenpa, että juuri nämä meidän liitot ovat niitä onnellisimpia, kun molemmilla on yhteisten rientojen lisäksi omia menoja ja omia ystäviä. Onkohan tämä ikäkysymys? Minullakin on ikää jo 36v. Tässä iässä ei enää tarvitse olla niin äärettömän epävarma omasta suhteestaan ja omasta itsestään. Ja ehkä ihmistuntemuskin on vuosien varrella kasvanut. Ainakin mieheni ja minä oelmme huomanneet, että tärkeimmät asiat ovat eletyn elämän ansiosta kirkastuneet. Meille ne ovat parisuhteessa luottamus, läheisyys, hellyys, seksi, puhuminen, kuuntelu. Mukavaa lauantai-iltaa
t. ap viinilasillisen kera
Tämä on tosi kiva ketju, ihanaa huomata, että vielä löytyy suhteita joissa luottamus pelaa. Joku tuolla aiemmin sanoikin, että monesti tälläisissa tapauksissa se mustasukkaisuus johtuu siitä, kun ei itsellä ole hyviä ystäviä molemmissa sukupuolissa. Se on varmaan aika totta. Tsemppiä ap ja muutkin joilla suhde kunnossa ja luottamus pelaa. T. yksi onnellinen, jonka mies tulee tänään laskettelureissusta (oli miehiä ja naisia).