Entä millainen oli elämäntilanteesi kun täytit 35v?
Itse olin kahden pienen lapsen (5v ja 2,5v) yksinhuoltaja, ollut erossa jo kaksi vuotta. Seurustelin "etänä" (eli asuimme 400 km päässä toisistamme) nykyisen mieheni kanssa toista vuotta ja viimeistelin väitöskirjatyötäni.
Kommentit (17)
odotin alkuviikoilla esikoiskaksosiani. Synttärinkin vietin pää pöntössä, mutta onnellisempana kuin koskaan. Olin pari kuukautta aiemmin saanut vakipaikan työstä, jota olin tehnyt jo useamman vuoden. Miehen kanssa oltiin oltu yksissä viitisen vuotta ja asusteltiin omakotitalossa.
Nyt mulla on 4 lasta, vanhin 17v ja nuorin 9v. Valmistuin viime syksynä unelma-ammattiini kätilöksi.
Meillä on 4v sitten valmistunut ihana talo ja 4 upeaa koiraa.
Miehellä oma yritys ja itselläni 2v työsopimus.
Parisuhde parempi kuin ikinä, ihanan helppoa järjestää kahdenkeskistä aikaa, kun lapset jo isoja. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä nyt 19v ja naimisissa 10.
Odotin, että minua kosittaisiin, niin ei tapahtunut. Ollaan oltu nyt 10v yhdessä + kaksi lasta ja ei vieläkään ole kosittu. ;)
Nyt mulla on 4 lasta, vanhin 17v ja nuorin 9v. Valmistuin viime syksynä unelma-ammattiini kätilöksi.
Meillä on 4v sitten valmistunut ihana talo ja 4 upeaa koiraa.
Miehellä oma yritys ja itselläni 2v työsopimus.
Parisuhde parempi kuin ikinä, ihanan helppoa järjestää kahdenkeskistä aikaa, kun lapset jo isoja. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä nyt 19v ja naimisissa 10.
Olin naimisissa aivan ihanan miehen kanssa ja meillä 3ihanaa lasta. Vietin vielä hoitovapaata vakityöstäni. Oli omakotitalo, koira ja autot. Nuorin lapsista oli jo ihanan ikäinen ja pääsi kunnolla nauttimaan kotiäitinä olosta. Tuntui että olin rakastuneempi mieheeni kuin koskaan aikaisemmin (yhdessä oli oltu jo 17v).
Esikoinen oli päässyt koulu-uran alkuun ja sitä totuteltiin. Keskimmäinen sitten kaipasi enemmän kavereita (kaikki muut olivat hoidossa, meidän lapsi kerhossa). Nuorin oli tyytyväinen vielä kaikkeen. Itse ehkä kaipasin enemmän aikuiskontakteja. Mutta oikeastaan oli aika mukavaa. Tuntui että olin saanut kaiken sen mistä olin halunnutkin. Toisaalta kuitenkin tuntui että mitäs nyt (jokin projekti pitää aina olla, joten aloitettiin uima-altaan rakentaminen).
Muuten sama jatkuu edelleen parin vuoden jälkeenkin, paitsi että palasin hoitovapaalta töihini ja lapset ovat kasvaneet.
juuri eronnut 10 vuotta kestäneestä liitosta ja aloin vähitellen tajuta miksi lapsen hankkimista piti exäni mielestä aina vain "odottaa vielä vähän" - hän ei oikeasti halunnut lapsia. Aloittelin uutta suhdetta, en tiennyt tulisiko siitä vakavaa.
Mietin, jäänkö lapsettomaksi.
Olin hyvässä työssä, jota kaikki kehuivat saavutuksena, mutta itse kaipasin muuta.
Nyt pari lasta, uusi liitto, uusi työ, sekin muka "hieno" ja veemäisen stressaava (johtotehtävä) ja haikailen muihin, perheystävällisempiin hommiin.
juuri täyttänyt 35-vuotta, olen yrityksen tj. Minulla on kuusi ihanaa ja kiljuvaa lasta. Miehen kanssa vietetään 18-vuotis päivää.... Elämä on oikeastaan aika ihanaa, välillä nuo lapset vain koetelee hermoja... Omistamme paritalon puolikkaan pk seudulla...
Esikoinen oli reilun vuoden vanha, toista lasta alettiin yrittämään. Olimme ostaneet talon edellisenä vuonna. Duuni oli pätkätyötä voden sopimuksilla.
Nyt 7 v myöhemmin - onko kehitystä tapahtunut? Vakityötä ei ole vieläkään mutta 3 v työsopimus. Kakkonen on saatu aikaiseksi keskenmenojen jälkeen. Samassa talossa asumme edelleen - ja saman miehen kanssa.
Yhden lapsen yhteishuoltaja, takana kaksi vuotta toivottoman oloista seurustelusuhdetta, opinnot yliopistolla kesken, tiedossa vain kesätöitä, asuntona pieni vuokrakämppä.. :-(
olin kotona neljän lapsen kotiäitinä, lapset olivat 2-,5-,7- ja 10-vuotiaita.
vakityöpaikka, raskaana, omakotitalo asuntona
Toivottavasti meillä on silloin kolmas lapsi ;)
Johan on onnen aihe elämässä, ja lapsistakin mainitaan vain iät, mutta onneksi on upeat koirat.
eka asunto lähes maksettu
lapsettomuushoidot aloitettu, kestivät yht t10 v
iltatähtemme oli alle vuoden. Isommat lapset oli 5 ja 8v. Miehen kanssa oltiin oltu yhdessä 10v. Asuntolainaa oli liki 200 tuhatta ja asuimme 200 neliön kodissa.
Kahden vuoden päästä lapset ovat 15v, 13v ja 9 v. Olen toivottavasti löytänyt uuden mukavan työpaikan ja mieheni on saanut ylennyksen. Toivon, että olen joko aloittanut väitöskirjan tai aloittanut uuden alan opinnot työn ohessa. Saa nähdä mitä päätän tehdä.
Kotiamme on remointoitu: parketit hiottu & keittiö laitettu uusiksi. Siinäpä tavoitetta.
Silloin on vuosi 2015, lapseni ovat 16-, 9- ja 7-vuotiaat. Toivottavasti ollaan saatu nykyinen asunto myytyä ja asutaan tilavammissa neliöissä pääkaupunkiseudulla.