Kerro millainen elämäntilanteesi oli kun täytit 25v!
Kommentit (66)
1,5 v naimisissa, vakityöpaikasta äitiyslomalla.
Etela-Amerikassa aviomieheni ja esikoisvauvamme kanssa. Elama oli onnellista ja tietylla tavalla ihanan huoletonta, ah sita nuorenparin pesanrakennusta :)
Tuohon mennessa minulla oli 1 tutkinto ja toinen loppusuoralla. Tyokokemusta Suomesssa mm. museoista, mutta ulkomaille muuton myota jain kotiin.
Siis onko tuo muka Suomessa mahdollista? (Tiedän kyllä 17-vuotiaana naimisiin menneitä, mutta 15?!)
Minä olin 25.v juuri valmistunut ravintolakoulusta, aloittanut töissä, tavannut tulevan mieheni työpaikassani, mies oli varattu, vuosi oli yhtä seksiä, sovittelua, tappelua, uhkailua, lupauksia lopettamisesta, sortumista takaisin jne. Asuin vielä toisella paikkakunnalla vuokrayksiössä.
Nyt pian 11.v myöhemmin olemme naimisissa, asumme miehen kotipaikkakunnalla omassa talossa, naimissa oltu jo 4.v ja kaksi lasta, elämä tasaista ja onnellista. Työpaikat vaihtunut molemmilla, minulle uusi koulutus ja alakin.
siis hometalojuttu kuulosti vähän oudolta. Jos asustelitte kaikkialla muualla niin miten voitte haista niin pahalle homeelle??
Ei home tietääkseni ihmiseen pesidy. Ettekö tajunneet käydä suihkussa??
Ja eikös kaupunki anna asunnon ja sossu tuet, jos nyt noin homeinen talo on että ihan lapsi meinaa kuolla :D Tuskinpa suomessa jätetään lapsia kuolemaan...
Ja kumma juttu miten rouva sitten osti niin homeisen talon että lemuaa tosissaan, oliko pahkin nuha kun kävit katsomassa sitä?
Naimisissa ja omistusasuntokin oli just hommattu, töissä olin kolmatta vuotta. Nää perinteiset jutut...
kolmen lapsen äiti, 5 vuotta avioliittoa takana. Jäin kotiin lasten kanssa.
ja olen ollut vajaan vuoden naimisissa, esikoista yritetty 6kk. Ammatti on, mutta oman alan töitä ei, joten teen osa-aikatöitä muualla. Asutaan vuokralla, mies opiskelee.
viimeisilläni. Mies työssä, minulla vielä pikkasen klö-opinnoista jäljellä. Asuimme omassa paritalon puolikkaassa. Elämä ihanaa, kuten edelleenkin:)
Olin silloin ollut namisissa hieman yli 9 vuotta, menin siis melkoisen nuorena naimisiin... =)
Lapsia oli tuolloin 5, nuorin ihan pieni vauva ja vanhin melkein 6 vuotias.
Olin ollut kotiäitinä tuon vajaat 6 vuotta, asuttiin vuokralla niinkuin nytkin yli 5 vuotta myöhemmin.
Meillä oli taapero ja vauva, 4vuotta naimisissa ja oma rivarineliö.eipä tästä kauaa ole:)
kotiin Suomeen ja erosimme. Olin tuuliajolla ja bailasin minkä ehdin, sain vakitusen , kivan ja "matkustelevaisen" duunin. Tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa jatkoimme "hauskanpitoa" . Olin ihan kakara, mutta oli kivaa ja elämää tuli elettyä...
Olin silloin ollut namisissa hieman yli 9 vuotta, menin siis melkoisen nuorena naimisiin... =)
Lapsia oli tuolloin 5, nuorin ihan pieni vauva ja vanhin melkein 6 vuotias.
Olin ollut kotiäitinä tuon vajaat 6 vuotta, asuttiin vuokralla niinkuin nytkin yli 5 vuotta myöhemmin.
Ihanaa aikaa, kuten nytkin muutama vuosi tuon jälkeen :)
Naimissa olin ollut pari vuotta, ja asuimme omassa kerrostalokolmiossa. Lapsia ei ollut edes haaveissa, ja matkustimme paljon.
Olin vuosi aikaisemmin mennyt naimisiin ja saanut vakituisen työpaikan. 25v sain esikoiseni, olin mammalomalla ja kuljin kaikki mahdolliset mammajumpat, -kerhot ja -piirit vauvan kanssa läpi.
elin avoliitossa, olimme olleet yhdessä 6 vuotta. Asuimme rivarikaksiossa (omistustasunto) ja mulla oli vakituinen työpaikka, josta olin äiityslomalla, puolivuotiaan tyttären kanssa kotona.
Olin juuri muuttanut ulkomailta jatkamaan opintoja yliopistossa, olin sinkku ja juhlin ja tein kaikkea hetken mielenjohteesta :) Matkustelin paljon, kävin töissä opintojen ohessaja asuin omassa yksiössä. Yksi kaveri oli naimisissa, suurinosa seurusteli tai oli sinkkuja, lapsia ei kellään-
Seuraavana vuonna tapasin tulevan mieheni ja valmistuin. 25v. oli viimeinen "teinivuosi", ihanaa aikaa sekin niinkuin nykyinen :)
Olin juuri valmistumassa maisteriksi, gradu taisi olla jo valmiina. Olin seurustellut kolmisen vuotta. Tuolloin en vielä tiennyt, että kyseisellä tutkinnolla olisi aika heikosti valinnanvaraa työmarkkinoilla, että poikaystävä jättää noin puolen vuoden päästä, ja että paljon kaikkea ikävää on vielä edessä ennen kuin saavutan ns. normaaliin elämään kuuluvat asiat.