Kerro millainen elämäntilanteesi oli kun täytit 25v!

ensimmäisestä miehestäni ja muuttanut yhteen nykyisen kanssa. Lapsia ei vielä ollut.

Aloitin silloin myös terapian eli voin aika huonosti.

Halusin lähteä maailmalla ja päädyin tänne Irlnatiin. Ja täällä olen edelleen...



25 v halusin lähinnä bailata ja ryypätä shoppailun ohella. Oli kyllä ihan kivaa!

Olin ollut 4 vuotta naimisissa, esikoinen oli 2 vuotta. Olin valmistunut 1,5v. takaperin maisteriksi ja sain juuri viran valtiolta. Oltiin tehty kaupat omasta rivariasunnosta. Päätettiin laittaa toinen vauva alulle :)

Muutin ulkomaille töihin, ostin auton, matkustelin, vietin sinkkuelämää.

Kaksi kuukautta myöhemmin sanoin asian ääneen miehelleni ja erottiin. Lapsia ei ollut. Töissä kävin. Muutin yksin, tapasin meihen, seurustelin ja erottiin muutama vuosi myöhemmin.



Nyt on uusi suhde. Tämä mies on oikea! Uudet häät tulossa ja lapsia suunnitelmissa. Paistaa se aurinko sinne risukasaankin aikanaan.

Viimeistelin opintojani yo:ssa. Häät olivat olleet muutamaa kuukautta aiemmin, asuimme vuokrakaksiossa.

ja aviomies on, lapsiakin neljä.

kotiäitivuosia useampi takana ja kouluun+ työelämään menossa parin vuoden kuluttua. Voisko elämä paremmin sujua :)

Lapset olivat 5v ja 3v. Opiskelin toista vuotta kauppatieteitä yliopistossa.

Mies töissä. Se oli ihanaa aikaa. Asuimme ihanassa uudessa ja melko isossa vuokra-asunnossa järven rannalla.



Nyt lapsia on jo kolme. Asumme melko ahtaasi kaupungin keskustassa.

silloin 3 lasta (6v, 3v ja vajaa vuosikas). Muutimme juuri omakotitaloon ihanalle pikku paikkakunnalle isosta kaupungista. Valmistelin maisteriopintoni ja sain koulutusta vastaavan viran (erityisope) juuri ennen kuin täytin 26. Elämä oli mallillaan ja on sitä yhä :)

elämäni vauhdikkaimpia! Kiva muistella nyt lähes nelikymppisenä:)

ja odotimme esikoistamme. Meillä oli oma asunto ja vakituiset työpaikat. Oltiin todella onnellisia.



Ja ollaan onnellisia edelleen, ikää 28v., esikoinen 3v. ja olemme tässä välissä menneet naimisiin ja rakentaneet talonkin.

eli jännittäviä aikoja elettiin. Pari vuotta sitten olin valmistunut. Olin kihloissa avopuolisoni kanssa ja asuimme vuokralla. Kolme viikkoa myöhemmin syntyi elämäni toinen rakkaus ;) Oi niitä aikoja... ;) Nykyisin naimisissa lapseni isän kanssa ja lapsia vielä toinenkin lisää. Kaikki ok ;)

jättäneet ehkäisyn pois. Olin epätoivoinen, koska "en koskaan" tule raskaaksi. 2kk siitä tein positiivisen testin.

Mä olin just valmistumassa. Tein gradua työhuoneella. Asuin yhdessä nykyisen mieheni kanssa, meillä oli ihana ullakkoasunto Kalliossa, sikamäihä sen suhteen. Reissattiinkin aika paljon. Nyt 11 vuotta myöhemmin sama mies, naimisissa ja kaksi lasta.

Menitkö siis 16-vuotiaana naimisiin?

Olin silloin ollut namisissa hieman yli 9 vuotta, menin siis melkoisen nuorena naimisiin... =)

Lapsia oli tuolloin 5, nuorin ihan pieni vauva ja vanhin melkein 6 vuotias.

Olin ollut kotiäitinä tuon vajaat 6 vuotta, asuttiin vuokralla niinkuin nytkin yli 5 vuotta myöhemmin.

olin unelmaduunissa vakituisena hyvällä liksalla, olin tehnyt muutaman vuoden oman alan hommia, perustin yrityksen, oli paljon miehiä, kavereita ja juhlia. Olin juuri ostanu oman kämpän, reilunkokoisen kaksion. Elämä hymyili.



***



Pari vuotta myöhemmin tosin sain burnotin, hyydyin keskiluokkaiseen elämään, jätin kundikaverini ja muutin vuodeksi Ruotsiin. Mutta just kaksvitosena oli huisin hauska jaksoi elämässä.

minulla on kaksi ammattia, oma rivitaloasunto aviomiehen kanssa, jonka kanssa yhdessäoloa tähän mennessä kertynyt vajaat 9v. Lapsi 1,5v, ja minä kotihoidontuella, ei vakkarityöpaikkaa mutta mitäs tuosta. Erittäin onnellinen.



Ja sitä olen edelleen, tilanne ei ole muuttunut. Olen siis nyt vähän päälle 25.

tutkintoa yo:ssa, pidin hauskaa ja nautin nuoruudesta. Pahinta, mitä minulle olisi voinut tapahtua: olisin tullut raskaaksi, koska en ollut siihen valmis ollenkaan ja isästä ei olisi ollut varmuutta. Eli erilaisia seksisuhteita oli valehtelematta kymmeniä.



Kun sain lapseni (30v ja siitä eteenpäin), olin kokenut lähes tulkoon kaiken, mitä ihmisen "pitää" kokea ennen kuin rauhoittuu. Nyt en todellakaan kaipaile tuollaisen elämän perään.

avoliitossa, äitiyslomalla. esikoisemme oli silloin 2kk <3