Kerro millainen elämäntilanteesi oli kun täytit 25v!

Oltiin menty joitakin kuukausia aiemmin naimisiin ja massussa kellotteli 25v synttäripäivänä esikoinen alkumetreillä. Elokuu oli kuumimmillaan täällä.

Harkittiin hänelle pikkusisarusta. Suunniteltiin asunnon ostoa.

Työttömänä sossuntuella kaupungin vuokrakämpässä.

odottavani ensimmäistä lastamme. Asuimme omistusasunnossa, olin gradua vaille valmis yliopistosta, työskentelin alalla jota opiskelin.

olin puol vuotta aiemmin eronnut ja mulla 6kk ikäinen vauva, äitiyslomalla ja totuttelin elämään vaavin kanssa ja mietin elämääni. Ei ammattia eikä töitä tiedossa, vuokrakaksiossa asuin.

olin ollut äitipuolena muutaman vuoden, ja olin raskaana ensimmäistä kertaa. Tein sijaisuuksia hoitoalalla.

asuin avoliitossa pitkäaikaisen poikaystävän kanssa hänen asunnossaan.



Avioliitto ei ollut ajatuksissa ja olin aika varma, etten koskaan haluaisi lapsia. Elämä oli opiskelua, työtä, kavereiden kanssa hengailua ja urheilua.

lapsia oli 4 ja molemmilla vakityöpaikat ja olimme sen vuoden alussa ostaneet omakotitontin ja rakentaminen aloitettiin pääsiäisenä, muuttamaan pääsimme joulukuun alussa. Ihana muistella vanhoja aikoja, vaikka ei tuostakaan ole kuin sen 5v :)

kahden lapsen kotiäiti, ei koulutusta (paitsi lukio). Avoliitossa olen. :)

3 vuotiaan lapsen äiti, ostin hometalon, lapsi sairastui vakavasti astmaan homeesta, pakoilimme kotia, pyrimme viettämään aikaa kauppakeskuksissa, kylässä, ulkona yms. koska lapsi meinasi kuolla jos joutui olemaan kotonaan. rahaa ei kuitenkaan ollut asua lisäksi vuokralla koska talosta iso laina ja remppakustannukset + oikeudenkäynnit yms. Yritin vain selvitä hengissä ja miettiä missä seuraava yö yövytään ettei lapsi kuolisi. Aika kurjaa aikaa. Menetin myös työpaikkani koska haisin niin pahasti homeelle että muut sai minusta niin pahoja oireita ettei voineet olla lähelläni. Eroaminen oli tosi lähellä miehestäni hometalovaikeuksien takia, oikeastaan suhde melkein olikin katkolla. Yritettiin vaan majoittua eri paikkoihin, koko perhe ei aina mahtunut samaan paikkaan yöksi eikä kukaan meitä halunnut kun haistiin niin pahalta.

Olin juuri mennyt "varakkaisiin" naimisiin ex-mieheni kanssa. puuh...



Elämäntarkoitukseni oli vain hauskanpito ja biletys. Lastenhankinta ahdisti. (erosin sitten parin vuoden päästä, eikä ollut lapsia silloin).



Nyt 2 lasta uuden ihanan miehen kanssa. <3 Olen aikuistunut. :)

Asuimme opiskelija-asunnossa ja molemmat opiskelimme ties miten monetta vuotta yliopistossa. Ei ollut lapsia, mutta koira oli. Huoletonta ja mukavaa aikaa, vaikka en sitä enää kaipaakaan.

Olin mennyt edellisenä kesänä kihloihin ja asuimme

tulevan aviomieheni kanssa yhdessä vuokralla. Etsimme

uutta kotia, ja ostimmekin ensimmäiseksi omistusasunnoksi

rivitalokolmion seuraavana kesänä. Olimme onnellisia ja

rakastuneita, - ja olemme sitä edelleen.



Olin valmistunut muutama kuukausi sitten korkeakoulusta, ja

minulla oli vakituinen työpaikka, samoin kuin miehelläni. Mieheni on

vaihtanut työpaikkaansa, mutta minä olen pysynyt uskollisesti saman

firman palveluksessa. Lapsia meillä on nyt kolme.

tein gradua. Lopetin monta vuotta kestäneen avosuhteen miehen vastusteluista huolimatta, lähdin keski-eurooppaan pariksi lukuvuodeksi yliopistoon opiskelemaan (täydentämään suomessa tekemiäni opintoja) ja samalle tein gradua.



Suomeen palasin pari vuotta myöhemmin, ostin elämäni koiran, tein gradun loppuun, valmistuin, aloitteli työelämässä, vietin aikaa ystävien kanssa, matkustelin. Ihanaa aikaa.

Olin työssä ja juuri tuolloin sain ylennyksen osastonhoitajaksi, mikä oli melkoinen juttu niin nuorelle ja vielä varsin vihreälle. Mutta hyvin hommat sujui. Asuin yksin Hesan keskustassa kivassa asunnossa. Sisustin kotia, matkustelin ja tapasin ystäviä.

Tuosta pari vuotta eteenpäin ja olinkin naimisissa ja sain esikoiseni :)

Niin, se oli ihanaa 80-lukua :)

lapsia kolme,avoliitossa 4v.

lukio suoritettu, ammatti hankittu ja töissäkin olin 1,5v.ennen lasten syntymää.

oma asunto kaupungissa oli vuokralla, esikoinen oli 6kk ja pakkaset viikkoja 25-30astetta. Kaupunkiin jäi vakituinen työni, kun mies sai hienon ja rahakkaan työpaikan hevokuusessa.

Olin onnellinen mutta päivät todella yksinäinen.

Naimisissa oleva 3 lapsen äiti, olin äitiyslomalla. Aikaa siitä on 1,5v ja edelleen hoitovapaalla, samalla opiskellen uutta ammattia:) Ja sama mieskin on:D

kolmen lapsen äiti. Erosin ex-miehestäni 23 vuotiaana. Melkein heti löysin nykyisen mieheni. Eli 25 vuotiaana olin uudelleen naimisissa, hankiimme talon, auton ja mökin. Ennen lapsia opiskelin sisustusarkkitehdiksi. Eli 25 vuotiaana olin ollut työelämässäkin tiiviisti. Tuosta aikaa nyt 8 vuotta, ja olen ollut kotiäitinä melkein koko tämän 8-vuoden ajan, ja lapsiakin on kuusi. Töihin lähtö edessä kesällä. Eli 25 vuoden ikään mennessä olin kerennyt tekemään jo riittävästi asioita enkä kadu mitään ratkaisuja.