Ääneen ajatteleva anoppi
Hölmö juttu, mutta onko teillä muilla anoppeja, jotka huomaamattaan tai tarkoituksella ajattelevat ääneen asioita lapsen hoitoon liittyen. Esim. "voi kun sinulla on kylmät kädet" tai "onpas pitkät housun puntit, käännetään ettet vaan kompastu" tai "mistäs tuo mustelma on tullut, oletko kaatunut". Olenko äitinä jotenkin herkillä, vai yrittääkö anoppi jotenkin viestiä, etten hoida lasta oikein? Otan tosi herkästi itseeni nuo kommentit, kun koen että ne ovatkin viestejä minulle, että olen vaikkapa pukenut lapselle liian vähän vaatteita.
Kommentit (4)
minun oma äitini puhuu juuri noin, enkä tulkitse sitä itseni arvosteluksi. Toki anopin puheen tulkitsisin herkemmin ehkä toisin. Itsekin harrastan tuollaista ääneen ajattelua lasten kanssa ja mielestäni kyseessä on enemmän sellainen ("voi että, onko sulla nälkä?" - muutaman viikon ikäiselle vauvalle, jolta ei tule kysymykseen vastausta. Tai puhun ääneen "vauvan ajatuksia".
Lapseen liittyvät useimmat kommentit, mutta myös meidän kotiin ja muuhun elämäään. Hassua on se, että anoppi ei tunnu huomaavan aina että on puhunut ääneen. On jotenkin hajamielinen ja sanoo ensin vaikka että "kyllä on hirveetä että te asutte kerrostalossa". Sitten kun minä puolustaudun ja kommentoin vaikka että "täällä on hyvä asua kun on palvelut lähellä", niin anoppi ikään kuin herää ja myöntelee vaan, että on samaa mieltä mun kanssa, vaikka on juuri sanonut päinvastaista.
Olen ajatellut, että ehkä hän on jotenkin yksinkertainen, tai vähän höppänä. Kai monet tulevat vanhana hajamielisiksi eivätkä osaa kontrolloida sanomisiaan...
kun minun anoppini haukkuu ja arvostelee ihan suoraan, valehtelee minusta muille "sukulaisille".. Eikä kestä sitä että minä uskalla sanoa vastaan..
rasittava ja tuntuu että välillä vihaan sitä
"Voi elämä mua säälittää tää teidän koti" (ylpeänä esittelimme elämämme kotia)
"Ostitko ulkofilettä? Voi ei.. luulin että sisäfilettä"