Mitä iän tuomia henkisen vanhentumisen merkkejä

-ei jaksa innostua kaikesta

-tuntee itsensä

mutta fysiikka välillä vähän brakaa. Selkä ei ole ihan entisessä vedossa. Jos vaikka luen sanomalehteä lattialla, on siitä todella työlästä saada itsensä ylös ja oikoiseksi kun selkä on helposti vähän jähmeä. Tämä on uutta, koska olen aina ollut tosi notkea ja joustava. Tarvitsen myös säännöllisesti unta ja ruokaa. Ei puhettakaan, että pystyisin mielin määrin valvomaan.

- ei jaksa innostua enää "bailaamisesta", koska kuiteskin alkaa väsyttää raflassa jo klo 12 jälkeen : )

- en jaksa töissä yhtään "pullakahvipalavereita", jos niissä ei käsitellä mitään tärkeitä asioita. Eli turhanpäiväinen p:n jauhaminen ei innosta.

- suhtaudun kriittisemmin uutisiin

- en halua katsella telkkarista omasta mielestäni niitä soopaohjelmia kuten Big Brother tms.

- Liika melu tuntuu nykyään häiritsevältä

- pinnani on pidentynyt, eikä kanssani saa todellakaan helposti riitaa aikaiseksi

- olen oppinut hyväksymään omat mokani paremmin ja osaan suhtautua itseeni enemmän huumorilla

-uskallan sanoa "ei" paremmin kuin nuorempana.En anna kenenkään kävellä ylitseni

-

voisin itseni kohdalla sanoa kaikki mitä 38 v sanoi, itse olen 22v.. niin me olemme samalaisia tai erilaisia vaikka iät ovat mitä ovat

- en jaksa katsella mitään kännistä örvellystä

- en halua juoda itseäni humalaan (pieni hiprakka ok)

- uskallan olla oma itseni

- ymmärrän paremmin maailman todellista kulkua

- tajuan että en ole kuolematon

Viimeiset 3 vuotta ovat olleet yhtä helvettiä ja suurta muutosta. Perhekuviot ovat menneet uusiksi (äiti kuoli, esikoinen syntyi, veli muutti pois maasta jne.), on ollut todella paljon sietämistä muussakin. Olen kasvanut kovasti tänä aikana.



* Ennen kovin yhteiskuntakriittisenä ja politiikkaa seuraavana vouhkasin vaan päivittäin milloin mistäkin. Nyt osaan pitää suuni kiinni ja/tai keskustella hillitysti, politiikka kiinnostaa muutenkin aina vaan vähemmän ja alan ymmärtää ettei kannata kiehua asioiden takia, joihin ei pysty mitenkään vaikuttamaan (mm.ulkopolitiikka).



* En sietänyt ennen ajatusta että mies tapaa kavereitaan ja viettää kuusi tuntia pelaamalla. Nykyään meille saa tulla melkein kuka tahansa ja jos pelaavat, teen ruokaakin tai menen seuraksi jos haluavat.



* En enää suutu niin helposti. Ennen päässä napsahti jokainen provo mitä tuli vastaan, nykyään lähinnä hymähdän kun joku muu nostaa mekkalan.



* Ymmärrän paremmin mitä saa ja mitä ei saa sanoa ääneen. Saatoin joskus avoimesti ihailla esim. vuokranantajan hiuksia (!), nyt tajuan ettei toisen ulkonäön kommentointi ole suotavaa- arvatkaa, nolottaako? ;D



* Ehkä kaikista tärkein: olen oppinut kääntämään katseeni pois omasta navastani ja vietän nyt vapaa-aikani mm. vapaaehtoistyötä tehden. Lapsen tultua näin yhtäkkiä selkeästi kuinka minulla on nyt uusi ykkönen tärkeyslistallani ja tästä onkin tullut paljon positiivista palautetta.



Ravintolaelämästä tms. en voi sanoa mitään koska synnyin ns. tädiksi. Eli vanha sielu jo nuorena...istuin kotona lukemassa kun muut bilettivät.