Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petetyt. Annoitteko anteeksi vai lähdittekö menemään?
18.03.2009 |
Mies on muuten hyvä mies:( Olen siis onnellinen hänen kanssaan. Tekee herrasmiesmäisiä tekoja ja kuuntelee, hyvä isä. Hauska. Toki nyt en koe noista iloista mitään. Tuntuu vaan pahalta koko ihminen. Mutta voinko silti jättää lapseni isää? Niin ja vielä.. eihän se enää merkkaa, mutta periaatteena hänellä kuitenkin on, ettei petä.. tai siis aina sanonut niin. Nyt oli sitten ilmeisesti oikein tyttömäinen ja vastustamaton ihana ihminen, jonka lähellä vaan halusi olla :(
On niin nöyryytetty olo, kun kaikki kaverinsakin olivat samalla risteilyllä. Koko tuttavapiirimme tietää asiasta. Puhumattakaan siitä, miltä tuntuu enää ikinä saada haleja tai kosketuksia. Miettiiköhän toista koko ajan. En ymmärrä miten näin voi käydä
Kommentit (25)
mutta yhdessä olemme. Meillä on siis yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä siis niin että mies on pettänyt mutta vaimo ei jätä. Kuinka paljon se syökään omanarvontuntoa?
Herää kysymys että miksi naiset antavat anteeksi niin "helposti".. jos asiat olisivat toisin päin, antaisiko mies anteeksi yhtä helposti?
Toivon ettei minun koskaan tarvitse kohdata tätä asiaa käytännössä.. Perhe on iso asia, mutta vanhempien parisuhde on lasten koti. Voiko suhde koskaan palata samanlaiseksi pettämisen jlk?
Kun sain pettämisen selville, totesi mies, ettei koskaan ollutkaan rakastanut minua. Halusi ihan itse lähteä perheestämme.
Suhteemme oli hänestä epäonnistunut, sillä 17 vuoden jälkeen siinä ei enää ollut samaa kiihkoa, kuin vastarakastuneilla.
Kuinka todennäköisenä pidätte sitä, että 17 vuoden jälkeen ollaan kuin suhteen alkuvaiheessa konsanaan?
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä. Tiesin, että en pysty sydämessäni koskaan antamaan anteeksi. Minä en hajoittanut perhettä, hän teki sen itse valheillaan.
Alue: Aihe vapaa
En ole katunut. Päinvastoin!