Sinä jolle imetys ollut vaikeaa, koska lopetit imetyksen ja miksi?

kohdalla en ehtinyt edes aloittaa. vauva oli teholla viikon syntymästä ja maito ei tästä syystä noussut kunnolla.

kuopuksen kohdalla lopetin viikkoa syntymän jälkeen koska aloitin mielialalääkityksen synnytyksenjälkeiseen masennukseen.

Vaikeaa oli. Alusta asti piti antaa korviketta kun maitoa ei tullut tarpeeksi(juu...paikalla kävi useampi imetysneuvoja neuvomassa jne mutta kun ei tule niin ei tule) ja imetys teki pirullisen kipeää ekat 2kk. Silti rakastin imettämistä. Rakastin myös pullon antamista. Kun lapsi imi rintaa tiesin että hän saa vasta-aineita. Kun lapsi joi korviketta pullosta tiesin että hän takuuvarmasti saa ruokaa.



Lopetus kävi aika lailla kivuttomasti kun lapsi vierotti itse itsensä ja maidon tulo loppui sen myötä itsekseen.

6kk iässä, kakkosen kanssa 4,5kk iässä. Maitoa ei tullut tarpeeksi. Enkä ole koskaan kyllä imetyksestä pahemmin välittänyt, mutta se ei taas ollut syy. Jos kolmannen lapsen teen, imetän toki mahdollisimman pitkään, mutta stressiä siitä en ota.

tosin en siksi etteikö maitoa olisi tullut, päinvastoin. maitoa tuli nimittäin niin paljon, että koko tuo ensimmäinen kuukausi oli todella haastavaa ja vaikeaa - vauvan oli yksinkertaisesti melkein mahdotonta onnistua syömään rintaa, ja minä itse olin jatkuvasti kipeänä, rintatulehduksen kourissa tai rinnanpäät rikki. Kuukauden ikäisenä vauva yksinkertaisesti kieltäytyi enää syömästä rintaa ollenkaan, jonka jälkeen mä jatkoin sitten pullosta äidinmaidon syöttämistä muutaman kuukauden, koska maitoa yhä edelleen valui sen verran että sillä syötti vauvan sekä joutui osan heittämään poiskin.



nyt "vauva" on jo 3-vuotias, ja maidontulo ei loppunut missään vaiheessa kokonaan, vaan valuu edelleen. tosin tällä hetkellä saattaa vaikuttaa sekin, että olisi toinen vauva tulossa :)

Olin synnytyksen jälkeen huonossa kunnossa (hb 77), ja tästä syystä maito nousi huonosti (vasta kuudentena päivänä). Ja siis silloin kuudentena päivänä maitoa tuli luonnollisesti sen verran, mitä normaalisti lapsen ollessa 2-3vrk vanha. Ja viikon ikäinen lapsi olisi kaivannut vatsantäytteekseen luonnollisesti jo isompia määriä kuin pieniä ternimaitotippoja.

Lapsi oli nälkäinen kuin ampiainen, ja lutkutti tyhjiä tissejäni niin kauan, että kun maito viimein nousi, lapsella oli mieletön turhautminen ja "raivo" rintojani kohtaan. Sain tehdä kaikkeni että sain lapsen rauhoittumaan rinnalle syömään. Häntä piti hyssyttää sylissä, ja "lennosta" heittää tissille. Meni viikko tai pari, kunnes lapsi viimein uskoi ja luotti saavansa rinnalta ruokaa.



Alku oli tosi vaikea. Siinä itki niin äiti kuin lapsikin. Lapsi tietenkin nälkäänsä ja turhautumistaan, äiti sitä ettei onnistu imettämisessä jota oli niin kovin odottanut. Kaiken lisäksi rinnanpääni ovat sisäänpäin kääntyneet ja lapsen imuote ei onnistunut kuin rintakumin kanssa... Voi sitä säätämistä.



Mutta siitä selvittiin. Vaikeuksien kautta voittoon, sanoisin :) Kun maitoa sitten alkoi tulla, sitä tuli kunnolla (imetyksen aikana toinen rinta saattoi valuttaa 50ml maitoa maidonkerääjään). Tuolloin parhaaseen maidontuloaikaan lapsi taisi olla n. 3kk. Olin NIIIIIIN ikionnellinen kun sain viimein lapseni kylläiseksi. Luulin että rintakumista nyt ei ainakaan ikinä päästä eroon (yritin pari kertaa tuloksetta) rinnanpäideni vuoksi, mutta niin vaan kävi että lapsen ollessa 6kk hän yksi päivä nappasi rinnasta kiinni ilman kumia ja sen jälkeen ei rintakumiakaan ole tarvittu :)



Nyt lapsi on 11kk ja edelleen imetän. Alku oli siis tosi vaikea, mutta olen todella onnellinen että jaksoin taistella sen ajan läpi, sillä imetyshetket ovat niin ihania :)

Esikoisen kanssa ei haitannut, siinähän oltiin yhdessä ja lähekkäin, jatkoin 9 kk:een asti.



Toisen lapsen kohdalla sama juttu, silloin kyllä oli raskasta, kun esikoinen ja kotityöt olisivat myös tarvinneet osan 24 tunnistani. Jatkoin silti 8 kk:een täysimetystä ja lopetin 10 kk kokonaan. Olisin hirveästi halunnut imettää vuoden.



Jälkeenpäin kadun, että imetin toista niin kauan ja tein elämäni turhaan niin hankalaksi.

Jälkeenpäin kadun, että imetin toista niin kauan ja tein elämäni turhaan niin hankalaksi.

Siis mitä helvettiä tuollasita asiaa kannattaa jälkeenpäin katua? Olet kuitenkin lapsellsesi tehnyt parhaan teon, ja se on jo mennyttä, niin olisit vaan iloinen, että jaksoit ja viitsit.

ja esikoisen kohdalla kiinteät aloitettiin 3kk iässä ja imetys loppui 4kk iässä.



keskimmäisen kanssa olin valmis lyömään hanskat tiskiin kun vauva oli viikon, mutta imetys kerrallaan, ei edes päivä kerrallaan mentiin, ja 8kk onnistuin imettämään. Imetys loppui kovaan infektioon meillä molemmilla ( mulla kuumetta 41 5 päivää)



Kuopusta imetän vieläkin, hän täyttää ensi kuussa vuoden. Tämän vauvan kanssa en ole niin stressannut, vaikka maidon tulo on aina niukkaa. Siinä 3-4 kk on kaikkien kohdalla ollut tiukin kausi, mutta kun siitä on selvitty, ja kiinteät tulleet kuvioihin, kaikki on mennyt ihan hyvin.



Mun kaikki vauvat ovat olleet varsin pieniä ja kasvaneet aika vähän ekana vuonnaan. Senkin kun on tämän kolmannen kohdalla tajunnut ja ottanut rennosti, on imetyskin ollut kaikkein helpointa ja mukavinta. Niin ja kaikkein vähiten lapsistani on ekana vuonna kasvanut esikoiseni, joka kuitenkin sai korviketta 3kk iästä lähtien pääasiallisena ravintona. Joten meillä se kasvu ei ole ravinnosta vaan geeneistä kiinni.