Haluatteko diagnosoida 5-vuotiaamme?

aranpuoleinen, mutta kykenee siis ihan normaalisti solmimaan ihmissuhteita, kuten olet huomannutkin. Lisäksi hänen mielipuuhaansa on keinuminen. Lapset ovat yksilöitä ja erilaisia temperamenteiltaan, taipumuksiltaan ja mieltymyksiltään.

Kun leikkii kahdestaan, leikkiikö vain niin kauan kuin leikki sujuu hänen mielensä mukaan? Lopettaako leikin, jos toinen haluaa pomottaa tai määrätä leikin suuntaa?

Mutta kuulostaa vähän meidän pojalta, joka samoin 5 v.



Meidänkin poika vetäytyy isoissa ryhmissä ja puuhailee mieluiten omia juttuja, etenkin, jos on video pyörimässä, syventyy siihen ja häiriintyy, jos toiset tulevat siihen vaatimaan huomiota tai juttelemaan omiaan. Olen vähän epäillyt, että poika itsekin huomaa menevänsä levottomaksi isossa ryhmässä (meno voi todella yltyä ihan hulvattomaksi tällaisissa ja siirtymätilanteissa) ja ikäänkuin suojelee ja rauhoittaa itseään vetäytymällä hieman. Päiväkodissa hoitajat sanovat, että poikamme usein tulee hoitajan kylkeen kiinni ja omalla tavallaan toivoo aikuisen puuttuvan tilanteeseen, jos meno on käymässä rauhattomaksi.



Samoin myös meidän poika tykkää keinumisesta. Se ei kuitenkaan ole hänelle mikään intohimo, mutta monessa muussa tekemisessä ilmenee se, että hän keskittyy täysillä kulloinkin käsillä olevaan touhuun. Nyt esim. poika on saanut päähänsä kerätä kaarnaa, jotta voi sitten kesällä uittaa palasia vedessä. Näitä kaarnanpalasia hän sitten keräilee ja vaalii vaikka kuinka kauan. Ja vastaavaa esiintyy muissa tekemisissä.



Itse olen ajatellut, että tämä on normaalia. Pojalla on paljon muitakin piirteitä, jotka ovat kiinnittäneet huomioni. Eniten jokapäiväistä elämää häiritsee jatkuvat yhteenotot esim. pukemisen kanssa (poika ei saisi mitään päälleen, ainakaan oikein päin, jos käsillä sattuu olemaan muuta mielenkiintoista), pojan kykenemättömyys hillitä turhautumistaan jne. Näiden tiimoilta on tehnyt mieli keskustella asiantuntijan kanssa moneenkin otteeseen, mutta ennen kuin olen ehtinyt, on taas koittanut parempi kausi.



MIelenkiintoita nähdä, miten muut kommentoivat.

Meillä on samanlainen ekaluokkalainen. On ihan normaalilla luokalla ja pärjää tosi hyvin. Opettaja kuitenkin toivoisi lisää reipautta ja rohkeutta.

Jo päiväkodissa sanoivat tuosta, että eristäytyy vähän liikaa ja leikkii mielellään yksin. Tulee kuitenkin hyvin toimeen toisten lasten kanssa.

Pienestä saakkaa on keskittynyt, suorastaan uppoutunut johonkin asiaan ja sitä sitten saattaa tehdä monta päivää putkeen. Häntä on tutkittu ja itse epäilin aspergeria, mutta on kuulemma harvinaisen yhteistyökykyinen, joten ei voi olla asberger lapsi. Ei ole mitään diagnoosia ja mitä sillä tekeekään, kun pärjää hyvin ilmankin. On siis yhteistyökykyinen kun tehdään jotain mistä hän pitää, mutta muuten oikuttelee ja elämä on joskus kamalan hankalaa. Kun johonkin lähdetään niin kauhean tarkkaan pitää tietää minne mennään ja mitä tapahtuu. Kiirettä ei siedä yhtään. Menee ihan paniikkiin jos pitää kiirehtiä ja ei osaa enää tehdä mitään.



Olin itse samanlainen. Rakastin keinumista. Saatoin keinua pitkiä aikoja(monta tuntia putkeen) ja samalla haaveilin ja kuvittelin lentäväni ynm.

Olen myös viihtynyt aina itseni kanssa hyvin, mutta viihdyn myös porukassa, vaikka olenkin tällöin hiljainen. Ei ole minullakaan mitään diagnoosia, mutta koen olevani jotenkin erinlainen kuin muut.

vain aikuisen tukea leikkimiseen muiden kanssa, jotta oppisi. Ei muuta. Ihan normaali lapsi.

Siis jos lapsi tykkää keinumisesta, niin siinä on jotain vikaa???? Ja diagnoosi pitäisi saada? Mee kuule tk-lääkärille kertomaan tuo, niin se laittaa tutkimuksiin... Sinut!!! Oikeesti millainen äiti kyselee tuollaisia? Lapsesi kuulostaa mukavalta lapselta, mutta sinä haluaisit jonkun diagnoosin sille...

Hän leikkii kun mennään hänen ehdoillaan. Jos toinen haluaa leikkiä jotakin muuta, hän poistuu.



Meidän pojalla on muuten samanlainen omistautuminen asioihin kuin pari muutakin kertoi. Jos hän kerää jotakin, niin sitä kerätään sitten intohimoisesti vaikka kuinka kauan ja niin pitkään että kaikki on saatu. Jos hän keskittyy legoilla rakentamiseen, hän keräilee kaikki sarjaan kuuluvat ja leikkii sitten täysin niillä, kuukaudesta toiseen.



On todella voimakastahtoinen ja haluaa tietää hyvin tarkkaan, minne mennään, mitä tehdään, kuka sanoi mitäkin ja miten asiat tehdään.



No hyvä ettei noilla kriteeteillä nyt ainakaan nettidiagnoosia tullut. Tuo keinuminen on minusta todella outoa, siksi sitä kysyin. Mutta jos esiintyy muillakin niin kai se sitten voi olla ihan normaalia.



Mitäs me diagnooseilla, ei kai mitään. Mutta jos olisi joku sairaus, olisi kiva tietää miten eloa voisi helpottaa. Siksi mietin moista.



ap

mutta hän ei kyllä keinu :-)

Mutta jos arki Pkssa sujuu ja et epäile etteikö pärjäisi isossa luokassa niin ei kai mitää tuktimuksia tarvi- mutta jos epäilet että jostain tukitoimista voisi olla apua niin sitten tutkimukset kannattavat

Oli osa monta piirrettä samaa kuin meidän 5v:lla jolla on just tuota aistiyliherkkyyttä.

Tulee erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Iloinen ja virkeä, lempeä, auttavainen ja rehellinen luonteeltaan. Leikeissä omilla ehdoillaan. Pitää myös keinumisesta yli kaiken, vauvanakin aika raju keinuttaminen sylissä sai hänet rauhoittumaan.



Pukeminen, uudet vaatteet, ulos meneminen, iltatoimet, huoneen siivoaminen aina ollut vaikeita asioita ja jopa raivoa nostattavia.

Jos lapsi on vähän erilainen kuin keskimäärin muut niin heti ollaan huolestuneita ja vaatimassa jotain diagoosia, sillä eihän nyt lapsi sentään VOI olla terve, jos se tykkää kovasti keinua tai ei ole suuna päänä juoksentelemassa kuin päätön kana muiden lasten niin tehdessä.

Voi apua. Teille pitäisi antaa diagnooksi toistaitoinen tonttu.

ap, lapsesi on kovasti meidän asperger-pojan kaltainen. Tosin meillä on ollut intohimona lähinnä dinosaurukset. Googleta ihmeessä asperger-lapsi tai lue asperger-palstaa. Sieltä huomaat jos yhteneväisyyksiä on enemmänkin.

""""""Teille pitäisi antaa diagnooksi toistaitoinen tonttu.""""""



Kyllä jotkut on hilpeitä.

osuvasti näitä uusavuttomia mammoja jotka lukee naistenlehdistä kaikenmaaiman diagnooseista ja syndroomista ja haluaa sitten että heidänkin lapsella pitäisi sellainen olla.

Meillä on kotona as lapsi 8v, sekä normaali 5v poika joka on täysin samankaltainen kun ap kuvailee omaansa. As lapsen kyllä nykyään itte erotan joukosta heti. Mutta mitä sitä lapsista väenväkisin diagnooseja haluamaan. Lapset ovat yksilöitä. Kyllä esim. pk:ssa ottavat puheeksi jos jotain outoa on. Mutta jokatapauksessa ihan normaalin kuuloinen lapsi on ap:lla.

ootko 19 varma eetei teidän 5vllläkin ole piirteitä. As-lapset kun voivat olla hyvin erilaisia - ylisosiaalisia tai erakkoja etc.

Ja ihan oikeati siinä on kyllä tosi kyseessä ja rankka kriisin paikka kun lapsella on jotain - tontuttelijoille tiedoksia

....olen samaa mieltä.

Moni on sitä mieltä ettei diagnoosia tarvitse jos lapsi näyttää pärjäävän hyvin. Kuitenkin lapsi voi menestyä elämässään ulkoisesti ym. mutta kokee olonsa aina erilaiseksi kuin muut. Esimerkiksi Aspergerin syndroomassa on usein tätä että tiedostaa olevansa erilainen kuin muut ja että ei oikein kuulu joukkoon. Vaikka koulu sujuisikin ym. niin tällainen tunne voi olla todella kamala.

Diagnoosista olisi usein apua siihen että saisi vastauksen sille, miksi on sellainen kuin on ja olisi helpompi etsiä samanlaista seuraa.



Monelle vasta aikuisena diagnosoitulle Aspergerin syndroomaiselle diagnoosi on ollut todellinen helpotus.

Keltikangas-Järvinen: Temperamentti- ihmisen minuus (tjsp) ja lisäksi Kranowitz: Tahatonta tohellusta.



Kirjat herättävät varmasti ajatuksia ja pystyt peilailemaan tekstiä omaan lapseesi, onko kyse vain ominaisuudesta, vai onko kyseessä piirre, joka haittaa lasta. Esim. joku keinuu siksi, että tykkää siitä. Joku toinen taas siksi, että tarvitsee voimakkaita liiketuntemuksia voidakseen hyvin.

Olisiko sosiaalinen erakko???? Siis sellainen, joka viihtyy hyvin yksin, mutta voi olla myös ryhmässä vaikeuksitta ?? Kts. googlella, mitä tarkemmin tällä tarkoitan.