Että mua ärsyttää kun täällä silitellään downien abortoijien päitä ja

Joku tuolla sanoo,että abortti aikaisilla viikoilla ei ole murha. Onkä hänen mielestään siis abortti myöhäisillä viikoilla, jolloin se mm downin takia tehdään, murha? Murha on rikosoikeudellinen termi, joten se ei tähän yhteyteen sovi. Hengenriisto paremminkin mielestäni. Laillinen sellainen tietenkin syntymättömän lapsen ollessa kyseessä.

olla todella monenlaisia syitä päätökseensä?



Voi olla, että osa ei oikeasti tiedä kovinkaan tarkkaan, millaisia down-lapset ovat tai millaisia tukipalveluita on olemassa. Eli osa voi tehdä päätöksen hätäpäissään ja niukoin tiedoin.



Osa voi tehdä sen päätöksen hyvinkin hyvillä tiedoilla ja monesta syystä. Ehkäpä halutaan säästää koko perhettä liian isolta projektilta. Tiedätkö ap itse, millaista on olla erityislapsen äiti nyky-Suomessa?



Meillä on autistinen lapsi ja terve lapsi. Molemmat yhtä rakkaita. Ja ehkäisystä huolehdimme - mutta JOS tulisin nyt raskaaksi, todennäköisesti päätyisin aborttiin täysin riippumatta siitä, onko sikiö down tai ei. En yksinkertaisesti jaksaisi ja tohtisi ottaa sitä riskiä, että lapsi on autistinen ja joutuisimme taistelemaan hänenkin puolestaan hoitotahojen, sosiaalitoimen (päivähoidon erityistuki), Kelan, opetustoimen (erityisopetus) ja taas sosiaalitoimen (ip-hoito, mahd. vammaispalvelulain käsittämät palvelut) kanssa....



Tuo rumba on tehtävä vieläpä joka saa....lin vuosi uudestaan. Yhdessä lapsessa on tarpeeksi, emme jaksa selväpäisinä enempää. Joka tämän tuomitsee tulkoon tutustumaan perheemme elämään IRL 24/7...

Autistisen lapsen ja aikuisen kanssa toimiminen onkin usein monin kerroin raskaampaa kuin downin. Autistinen on niin hukassa tässä meidän maailmassamme, että joskus se kaaos purkautuu hyvinkin haastavana käyttäytymisenä. Tietenkin downkin voi olla autistinen tai hänellä voi olla autistisia piirteitä, mutta se ei ole mitenkään tyypillistä juuri downeille.

verrannut autistisia lapsia ja downeja. Vaan kuvasin, että jos perheessä on jo entuudestaan jostain syystä erityisiä lapsia, voi olla, että se uusi down-vauva "katkaisisi kamelin selän".

Ja joka tapauksessa se byrokratia-rumba on molemmissa tapauksissa se ja sama.

ps: autismia on hurjan monenasteista. Meillä on hyvätasoinen autisti, jolla on myös hurjasti erityistaitoja. Jos nyt olisi hypoteettisesti mahdollista valita, haluanko lapselle downin syndrooman vai autismikirjon, ottaisin jälkimmäisen. Mutta haastavaa se elämä kyllä on ja erityisesti niin oudommille ihmisille - me vanhemmat jo onneksi olemme vuosien mittaan oppineet, millaisia tilanteita kannattaa välttää.

Autistisen lapsen ja aikuisen kanssa toimiminen onkin usein monin kerroin raskaampaa kuin downin. Autistinen on niin hukassa tässä meidän maailmassamme, että joskus se kaaos purkautuu hyvinkin haastavana käyttäytymisenä. Tietenkin downkin voi olla autistinen tai hänellä voi olla autistisia piirteitä, mutta se ei ole mitenkään tyypillistä juuri downeille.

Oikein puistattaa nuo ketjut, missä 'äidit' kerjäävät sääliä kun 'joutuvat' keskeyttämään raskautensa myöhäisillä viikoilla down-lapsen takia. Eli kun lapsi ei olekaan ihan täydellinen, niin voihan sen aina tappaa.



Ja tosiaan, ei siinä äidin elämää lopeteta, vaan sen lapsen, joten ihan turha puhua mistään omasta ratkaisusta tai elämästä. Ja tuntemani down- ihmiset elävät onnellista hyvää elämää, monesti ovat paljon leppoisampia ja hyväntuulisempia kuin keskivertoihmiset.

Autismi on mielenkiintoinen juttu.Olisi valaisevaa nähdä millä tavalla he maailman hahmottavat. Olen paljon ollut tekemisissä ja työskennellyt autistien kanssa. Kotiväellä on varmasti rankkaa oli autismi minkätasoista tahansa.

selittää autistisen ja down-ihmisen eroja? Kun se ei ollut minulla pointtina. No, kenties kirjoitin ekan kirjoitukseni sekavasti: tarkoitus oli vain oman esimerkkini kautta avata erityislasten vanhemmuuden raskautta.

Autismi on mielenkiintoinen juttu.Olisi valaisevaa nähdä millä tavalla he maailman hahmottavat. Olen paljon ollut tekemisissä ja työskennellyt autistien kanssa. Kotiväellä on varmasti rankkaa oli autismi minkätasoista tahansa.

Mitä autismiin sinällään tulee, niin siitä on autististen ihmisten itsensä kirjoittamia kirjoja useampiakin ja suomeksikin ainakin yksi aika hyvä tv-dokumenttikin eläinpsykologi Temple Grandinin elämästä.

Grandin kuvasi, että autistinen ihminen on tavallaan samassa tilassa kuin saalistajia jatkuvasti varova ruohonsyöjä. Skannaa ympäristöään ja kaikki tavanomaisesta vähänkään poikkeava aiheuttaa pakokauhureaktion. Jatkuvat varuillaan olo aiheuttaa valtavan stressin.

Kyse on pitkälti siitä, että autismikirjon ihmisellä ei pikkuaivot toimi samaan tapaan aistiärsykkeiden lajittelijana. Taviksen pikkuaivot ovat kuin kokenut liikennepoliisi, joka nopeasti ja sulavasti ohjaa näköhavainnot oikeaan paikkaan, kuulohavainnot oikeaan jnejne. Autistisella henkilöllä se liikennepoliisi on tuore poliisinplanttu ekaa päivää töissä ja elämänsä pahimmassa kankkusessa... työ on hidasta ja epävarmaa ja virheitä sattuu.

Autistisen henkilön on erittäin vaikea erottaa ympäristöstä olennainen informaatio. Hän ei osaa yleistää eikä yhdistää eri aikoina ja eri tilanteissa keräämäänsä informaatiota. TOISAALTA uusimmassa Geo-lehdessä kerrottiin, että autistisella ihmisellä on liki kolminkertainen havaintokyky verrattuna sinuun ja minuun: hurja ja tarkka havaintokyky - mutta samalla siis erittäin puutteellinen kyky erotella ja tehdä johtopäätöksiä havainnoista.

Toisin sanoen: autistinen ihminen tukehtuu infoähkyyn. Ja kaoottista viriketulvaa selkeyttääkseen autistinen ihminen pitää ihan hurjan tiukasti kiinni rutiineista - ja kun rutiinit rikkoutuvat, autistinen ihminen menee lukkoon ja saattaa reagoida aggressiivisestikin.

Oikeastaan en verrannut noita kahta asiaa. Tuo autismihan sitäpaitsi tuli tässä ketjussa esille jo tuolla aiemminkin. Minäkin olen lukenut pari autistisen itsensä kirjoittamaa kirjaa. Autismi, johon liittyy kehitysvammaisuus tekee asiasta vielä monimutkaisemman, kun henkilö ei pysty välttämättä itse analysoimaan kokemaansa. Kaikissa meissä on muuten jonkin verran autistisia piirteitä.

Kysehän tosiaan on hyvin kirjavasta ja monitasoisesta sairauskirjosta. Moneen muuhun neurologiseen ongelmaan voi kytkeytyä autistisia piirteitä ja vastaavasti autistinella henkilöllä voi olla vaikkapa adhd-piirteitä.

Itse asiassa huippuälykkäätkin autistit ovat aika haasteen edessä, kun heidän pitää analysoida - saati sitten kuvata - kokemaansa. Esim. oma kuusivuotias autistipoikani oppi vuosi sitten omin nokkineen lukemaan, laskee kolminumeroisia lukuja yhteen ja osaa koska vain sanoa, montako sekuntia vaikkapa puhelinkeskustelu kestää (ajantaju aivan uskomaton, heittää korkeintaan viisi sekuntia monen minuutin kestoissa) - MUTTA ei osaa juurikaan kuvata sanallisesti sitä, mitä on päivän mittaan tehnyt päiväkodissa.

Oikeastaan en verrannut noita kahta asiaa. Tuo autismihan sitäpaitsi tuli tässä ketjussa esille jo tuolla aiemminkin. Minäkin olen lukenut pari autistisen itsensä kirjoittamaa kirjaa. Autismi, johon liittyy kehitysvammaisuus tekee asiasta vielä monimutkaisemman, kun henkilö ei pysty välttämättä itse analysoimaan kokemaansa. Kaikissa meissä on muuten jonkin verran autistisia piirteitä.

Jos sinulla olisi ollut jo ennestää erittäin vaikea ja vaativa n.10v lapsi, jonka olisit kasvattanut yh:na vauvasta asti. Ja olisit kestämisen äärirajoilla tämän kanssa. Ja nyt odottaisit yh:na toista vauvaa ja tälle todettaisiin Down, niin miten toimisit? Vieläkö haluaisit kiljuen pitää vauvan?

suorastaan kiehtova asia.

ja pahaa tekevät negatiiviset kirjoitukset suuntaan tai toiseen.



En tiennyt lapsen vammasta etukäteen koska ei jäänyt seuloissa kiinni, oltiin kuitenkin jo ennen np-ultraa päätetty että down-lapsi pidettäisiin ja tällä kannalla ollaan yhä. Seuraavien lasten kohdalla ei enää menty seuloihin. MUTTA tämä on vain oma tapani toimia, joku muu tekee toisen ratkaisun enkä mene sitä arvostelemaan. Elämä down-lapsen kanssa ei ole aina helppoa vaikka tuo tytär onkin minulle tärkeintä elämässäni. Jos joku kokee ettei hänestä ole tähän työhön ja vastuuseen niin hänellä on oikeus omaan päätökseensä. Kyllä näiden erityistarpeisten lasten ainakin soisi syntyvän toivottuina. Itse kyllä olen ollut tukemassa niin sitä joka päätti jatkaa down-raskautta kuin toista, aborttiin päätynyttä. Kipeät ratkaisut kummallakin ja yhtälailla toivon molemmille kaikkea hyvää elämässään, kamalaa ajatella että joku (vieläpä tilannetta itse kokematon!) menisi tuollaisen helvetin läpikäyneelle toivomaan jotain pahaa jatkossa.



Mutta yhtälailla kun tunnen pahaa mieltä näiden abórtin takia keskeytykseen päätyneiden arvostelusta, sattuu kovasti myös se toiseen suuntaan kohdistunut arvostelu. Ei vammaisen lapsen pitämiseen päätynyt sen enempää kuin tuore yllätysdownin äiti kaipaa mitään lisätaakkaa noilla itsekkyys-arvosteluilla. "itsekästä pitää down-lapsi, lapsen elämä tulee olemaan pelkkää kärsimystä äidin takia" jne. Muistan kuinka kamalaa oli pienen vauvan äitinä lukea noita kirjoituksia siitä miten helvetillistä elämä down-lapsen kanssa tulisi olemaan. Kun yritin joskus sano että meidän vauva ainakin on ihan perusterve ja hyvinvoiva lapsi tuli heti nämä "et sä vielä mitään tiedä kun se on noin pieni, odotas vaan kun kasvaa.......". Edessä on kaikki mahdolliset myöhemmin puhkeavat sairaudet ja lapsen kärsimys. Syrjimiset ja koulukiusaamiset jotka kohdistuvat myös muihin lapsiimme, en pääse ikinä takaisin työelämään, parisuhde tulee kaatumaan, niin down kuin terveetkin lapsemme tulevat inhoamaan minua, masennun ja palan loppuun, olen hautaani asti sidottu hoitamaan tuota lasta josta tulee sairauksiensa lisäksi väkivaltainen ja vaikka mitä. Todella lohdullista tekstiä tuoreelle äidille joka kuitenkin kaipasi hyväksyntää ympäristöltään, siksi palstailu jäikin pitkäksi aikaa. Onneksi netti on kuitenkin netti ja elämä elämää.



Joskus vaan toivoisi että näistä kipeistä kysymyksistä tulisivat keskustelemaan vain ne kenellä on omakohtaitsa kokemusta asioista. Down-lapsi tai -abortti taustalla, yleensä heillä tuntuu olevan sitä avarakatseisuutta puoleen ja toiseen enemmän kuin nillä jotka kirjoittavat vain omien asenteiden pohjalta kärjistetysti. Voihan se olla hauska uhota ja solvata toista mutta oikeasti nämä kuvitteelliset tilanteet ovat sitä oikeaa elämää jollekin, sellaisellekin palstailijalle joka ei edes koko ketjuun mitään vastaa.