Siis odotatteko te oikeasti anoppinne ostavan yhtä kalliita lahjoja itsellenne kuin

sille joka kysyi että kuinka taskulampulla v**tuillaan:

No sillä tapaa että minä olen kerrostalossa asuva kaupunkilaisnainen jolla ei ole mitään käyttöä taskulampulle, minkä anoppi tasan tietää. Ja siten että se tulee lauseen "Ajattelin että "Maija" voi käyttää tätä avainten etsimiseen laukusta kun tulee baarista".

Ja tosiaan käyn baarissa tod. harvoin mutta ehkä anopin mielestä turhan usein. Anoppi kun on sitä mieltä että naisen paikka on kotona lasta hoitamassa ja mies saa mennä omia menojaan.

-se joka kysyi miten taskulampulla... ;-)

sille joka kysyi että kuinka taskulampulla v**tuillaan:

No sillä tapaa että minä olen kerrostalossa asuva kaupunkilaisnainen jolla ei ole mitään käyttöä taskulampulle, minkä anoppi tasan tietää. Ja siten että se tulee lauseen "Ajattelin että "Maija" voi käyttää tätä avainten etsimiseen laukusta kun tulee baarista".

Ja tosiaan käyn baarissa tod. harvoin mutta ehkä anopin mielestä turhan usein. Anoppi kun on sitä mieltä että naisen paikka on kotona lasta hoitamassa ja mies saa mennä omia menojaan.

jouluna anoppi oikeen repäisi... Osti miehelleni ja minulle lahjoja (mm.muumimukit, kivi-tuikkuja) mutta ei mieheni veljelle ja tämän vaimolle MITÄÄN! Ja siis ihan samanlaisissa väleissä ollaan. Tai niin ainakin luultiin. Minulle anoppi vaan totesi ettei oikeen osannut ostaa mitään X:lle ja Y:lle! Sen vielä ymmärtää että miniänsä jättää ilman lahjaa mutta että oman poikansa! Olisi vaikka hakenut rautakaupan lahjakortin jos ei muuta keksi, poika kun rakentaa taloa (anoppilan naapuriin...) Ja tosiaan ei ole rahasta kiinni, meidän lapset sain molemmat yli 100 eurolla lahjoja.

mutta tosi kivoja lahjoja kyllä ostelee, tai ainakin laittaa ihan kohtuullisesti rahaa niihin eikä anna vain jotain suklaalevyä tms. Ostaa kyllä vielä enemmän miehelleni eli pojalleen mutta ei se harmita.

Nautinkin nyt kun on mukava anoppi, ex-suhteessa ei ollut anopin kanssa mitään yhteistä ja jos jäimme kahden kesken huoneeseen keskustelu tyrehtyi täysin. Nykyisen anopin kanssa on yhteisiä harrastuksia ja muutenkin voimme keskustella normaaleista puheenaiheista

Ikinä ei ole minua onnitellut syntymäpäivänäni, ei edes onnitellut kun valmistuin ammattikoulusta vuosia sitten, kumpikaan appivanhemmista...

Kun taas minun mieheni saa aina minun sukulaisiltani lahjan ja onnittelut kun on merkkipäivä...

Mutta se on anopin ongelma,ei minun.. Voin elää ilman hänen lahjojaan...

Muistas vaan edes sitä poikaansa joskus... =(

=D

Minä olen mieheni vanhempien lempilapsi nykyään. Minua joskus hävettää, kun saan jouluisinkin enemmän paketteja kuin heidän kolme omaa poikaansa.



En ole koskaan odottanut, että appivanhemmilta mitään saisin. En saa omiltakaan vanhemmiltani, joten miksi heiltä pitäisi. Mutta kuinkas sitten kävikään... Siitä lähtien, kun olen appivanhempani ensimmäistä kertaa tavannut (pitkälti ennen avioliittoa) olen aina saanut jotakin heiltä. Esikoisen syntymän jälkeen meno on yltynyt kerrassaan mahdottomaksi ja jos nyt keksisin uuden hevosen heiltä pyytää niin varmasti saisin.