Mitä keinoja, kun yhteishuoltajuus ei toimi?

Meillä on ex-miehen kanssa yhteishuoltajuus, neljä lasta. Kaksi pienintä (kaksoset) ei ole isänsä kanssa koskaan asuneet ja ensimmäisen vuoden aikana eivät tavanneet isää ollenkaan. Lähdettiin siis ihan a:sta liikkeelle tapaamisten kanssa. Ensin kaksi tuntia viikossa isä kävi meillä vuoden ajan. Seuraavana vuonna kaksi tuntia viikossa isän luona. Kulunut vuosi on menty niin, että yhtenä arki-iltana kolme tuntia isällä ja joka toinen lauantai kahdeksan tuntia. Asiat on aina paperilla eli on käyty lastenvalvojan luona tekemässä tapaamissopimukset. Kulunut vuosi on kuitenkin näyttänyt, että isän luona ei eletä normaalia arkea. Pienet nukkuvat esim. vielä päiväunet, mutta nyt monen kuukauden jälkeen selvisi, että kun joka toinen lauantai isällään ovat, niin ei ole laitettu unille. Tämä selvisi, kun ehdotin isälle, että tapaamisaikaa lyhennettäisiin, koska joka yö näiden la-tapaamisten jälkeen itkeskellään ihan paniikissa. Isällä on psyyken ongelmia, joita hän ei myönnä. (Aikanaan eron jälkeen diagnooseistaan kertoi, mutta nykyään kieltää ne ja niitä ei ole missään saatu virallisesti paperille, joten minulla ei ole todisteita.) Isä ei suostunut tapaamisten lyhentämiseen, vetosi vain meidän kirjalliseen sopimukseen. Nyt jouluna pienten pitäisi olla isällään yökin. Helmikuussa pitäisi tehdä uusi tapaamissopimus ja isä takuulla vaatii, että pienetkin olisivat yötä joka toinen viikonloppu. Asuu uuden naisystävänsä ja tämän kahden lapsen kanssa kaksiossa eli nytkin on tilan puolesta tiukkaa, kun kaksi vanhinta lastamme ovat siellä joka toinen viikonloppu pe-su.



Sen perusteella, mitä olen tilannetta seurannut ja lapsilta (vanhemmilta) kuullut, ei pienten yökyläilyjä vielä kannattaisi aloittaa säännöllisesti, vaan tarvitsisivat vielä aikaa totutella. Systeemit isän luona ovat niin erilaiset ja normaalista arjesta poikkeavat. Olen tähän asti yrittänyt ajatella, että kyllä lapset kestävät ja isommat lapset varmasti kestävätkin ja selviävät tuon kanssa, että isän luona on välillä vähän kummallista. Mutta nämä pienet, jotka ovat tottuneet normaaliin,tasaiseen päivärytmiin ja elämään... Mutta mitkä ovat mahdollisuuteni tässä tilanteessa, jos isä kiven kovaan näitä yökyläilyjä vaatii? Minunhan ei tarvitse nimeäni sellaiseen paperiin laittaa, mutta sitten mennään oikeuteen, jos ei tapaamissopimusta saada aikaiseksi ja sitä en jaksaisi. Ilman kirjallista sopimusta homma ei pyöri. Pienimmätkin jutut pitää olla paperilla ja molempien nimi alla, muuten isä keksii milloin mitäkin.