nyt rohkeasti pinoon ikävät kokemukset

ja sääliviä katseita. Ja joskus vähän muunlaistakin kommenttia. Olin jo kuitenkin 19 kun raskaaksi tulin. Ja toivottua lapsi. :)

Muuten neuvolassa ja synnyttämässä oli aivan ihanat ihmiset paikalla :)

yksi tuntematon ihminen kuiskasi mulle, että onko sulla läskiä vai vauva mahassa. Viikkoja 26 ja en nyt mikään kamalan lihva muutoin ole.

synnytyksiä kokemuksena. Kysyin äitiyspolilla käydessäni että jos tulisin tarvitsemaan jotain kipua lievittävää lääkettä, saisinko...



Lääkäri sanoi tuimasti, etten mitään tarvitse kun on kuudes synnytys. Se tulee rutiinilla. Nielin itkuani, sillä vaikka olisi kymmenes, en usko olevan sen kivuttomampaa minulla.

lapsi ja minun piti jäädä sairaalaan, niin lääkäri kysyi, että pärjääkö mies kotona.Haloo?? Ymärrän jollakin tasolla kysymyksen, mutta silti on käsittämätöntä ajattelua, että mies ei pärjäisi omien lasten kanssa. Ja ihan normaaleja ihmisiä ollaan.

synnytyksiä kokemuksena. Kysyin äitiyspolilla käydessäni että jos tulisin tarvitsemaan jotain kipua lievittävää lääkettä, saisinko...

Lääkäri sanoi tuimasti, etten mitään tarvitse kun on kuudes synnytys. Se tulee rutiinilla. Nielin itkuani, sillä vaikka olisi kymmenes, en usko olevan sen kivuttomampaa minulla.

Kuule, mitään ei saa jos alistuu. Kirjoita valmiiksi lappu, jossa ilmoitat mitä kivunlievitystä mahdollisesti ja tarvittaessa haluat. Kirjoita siihen myös, että TOIVON ASIALLISTA KOHTELUA LAPSILUVUSTA HUOLIMATTA.

Toinen vaihtoehto on, että otat miehesi mukaan seuraavalle käynnille ja tiedustelet asiaa uudelleen. Yleensä lääkärit suhtautuvat heti paremmin.

Nämä vinkit omasta kokemuksestani!

olin myös 19 raskaaksi tullessani. neuvolan terkkarin suhtautuminen oli todella inhottavaa, mä inhosin käydä neuvolassa kun tiesin jo valmiiksi että sielä on se idiootti taas vastassa... hän ei keskustellut mistään kanssani asiallisesti, esim. kestovaipoista ja kantoliinoista kun kerroin olevani kiinnostunut, hän totesi että "ne on just tollasten teiniäitien hömpötyksiä, ihan turhia". imetyksen aikaan sain ohjeen pitää vähintäänkin toinen käsivarsi koko ajan peitettynä, koska siinä on tatuointi (muutaman sentin kokoinen yksinkertainen ristikuvio), samoin napalävistys olisi kuulemma hyvä piilottaa vauvan silmiltä. mun tulisi myös puhua poispäin vauvasta enkä saisi näyttää vauvalle kieltä - mulla kun on kielilävistys. tatuointi ja nämä lävistykset kun voivat kuulemma traumatisoida vauvan... no, tämänhetkisen neuvolan ja pph:n mukaan tuo nyt jo 3-vuotias ei tosiaan ole kovin traumatisoitunut, huolimatta mun tatuoinnistani ja siitä että nämä samat lävistykset multa löytyvät edelleen :)



lisäksi esim. vauvan koliikki laitettiin mun syykseni - "mitäs teit noin nuorena lapsen, jos et ees pientä itkua kestä", "ei sillä mitää koliikkia ole, sä et vaan osaa hoitaa sitä oikein" jne. kyse ei ollut mistään pienestä itkusta, vaan siitä että vauva tosiaan itki/itkeskeli läpi yön, ja usein myös päivän, tosin silloin vatsavaivojen vuoksi.



sairaalassa kätilö ei edes kysynyt multa mitä kivunlievitystä haluaisin, totesi vain että "kyllä se on se epiduraali sitte laitettava" ja hälytti anestesialääkärin paikalle. minä tietysti ensisynnyttäjänä vain makasin siinä ihan pihalla enkä tajunnut edes että jotain olisi voinut vaikka sanoakin :) kun osastolle päästiin, siellä oloaikana ei kukaan hoitajista kertaakaan käynyt edes kysymässä mun vointiani, saati että joku olisi opastanut mistä löytyy suihkut, wc:t, ruokailutilat jne. joten suurimman osan ajasta mä yksinkertaisesti pyörin ympäri sairaalahuonetta ja mietin että mitähän sitä voisi täällä tehdä. nälissäni soittelin miehelle että tuo mulle syötävää, kun en kehdannut vaivata hoitajia - olin ekana iltana osastolla erehtynyt yhdeltä hoitajalta kysymään, mistä löytyy se wc, ja takaisin tuli aika tylysti tiuskaistuna, että tuolla se käytävällä on, joten en sitten uskaltanut enää toiste heitä "häiritä" kysymällä että milloin olisi ruoka-aika ja mistähän sitä ruokaa mahtaisi saada.

epäiltiin synnytyksen jälkeen keuhkoveritulppaa, nin vaikka edellisenä päivänä oli tehty kiireellinen sektio, niin hoitaja sanoi, että voit mennä sinne röntgeniin itse.(kävellen pitkiä köytäviä eri kerroksen) Toinen tokaisi sille hoitajalle , no kai meidän täytyy viedä SE, kun kerran noinkin vakava epäily. Syyn luulen löytyvän isosta perheestä.