Onko tässä teidän(kin) mielestä jo hieman liikaa menoa 8v tytölle?

mutta jos on väsyneen oloinen kannatta rauhoittaa tilannetta...Koulupäivä jo itsessäänkin on rankaa työtä!

Minusta ainakin.

Itse kun olin tuossa iässä en harrastanut mitään ja koulusta menin suoraan kotiin äidin luokse ja illat ja viikonloput vietin perheen kanssa. Tuntuu että vasta murrosiässä "kuuluisi" olla noin paljon poissa kotoa ja kaveriseurassa?



ap

kaverit on tärkeämpi kuin oma perhe ja lapsi viettää enemmän aikaa kavereiden kuin vanhempiensa kanssa. Minusta tuon vaiheen pitäisi tulla vasta vanhempana. Ekaluokkalainen on vielä pieni.

leikkii joka päivä 1-2 kaverin kanssa. Parhaina päivinä useammankin kaverin kanssa!



Varsinaisia harrastuksia ei ole, mutta hän käy minun ja muiden kavereiden vanhempien kanssa uimassa, luistelemassa, pyöräilemässä, elokuvissa ja milloin mitäkin tekemistä. Välillä luistelee ja pyöräilee pelkästään kavereiden keskenkin.



Ei ole tullut mieleenkään rajoittaa menemisiä! Meidän tytär ei tosin ole ip-kerhossa, koska olen vauvan kanssa kotona. Tyttö tuo kavereitaan koulun jälkeen aina tänne ja tätä kautta lähtevät myös aamulla kouluun. Käytännössä tyttö ei ole ilman kaveria muuta kuin yöllä ja aamu- ja iltapalan aikana... On kai supersosiaalinen!

en itse laskisi sitä aktiviteetiksi. Omasta lapsuudestani muistan, että aina kun ei ollut harrastuksia tai koulua, oltiin kavereiden kanssa. Yökyläiltiin myös paljon. Minusta kuulostaa hyvältä, kunhan vaativat/vakavat harrastukset ei vielä lisäänny. Toki vanhempien pitää jotain rajaa vetää kavereiden suhteen, esimerkiksi että joka ilta on aikaa rauhoittua kotona ennen nukkumaanmenoa ja että viikonloppuna tehdään myös jotain vanhempien kanssa ilman kavereita. Riippuu tietysti myös siitä, missä kaverit asuvat. Itsellä oli monta kaveria samalla kadulla ja pystyttiin käymään säännöllisesti näyttäytymässä kaikkien vanhemmille ja paljon oltiin myös pihassa niin että vanhemmat näki ikkunasta.

Luulen ap, että tyttäresi on sosiaalisempi ja menevämpi kuin sinä. Ei siinä varmaan muusta ole kyse.



Minä olin itse nuorena hyvinkin sosiaalinen ja mulla oli paljon harrastuksia. Nuo määrät eivät kuulosta kovinkaan isolta.



Ja eikös se ole hyvä, että tytöllä on ystäviä.

ja silloin ei vielä lasten harrastukset olleet niin lukuisia. Joku kävi muskarissa, toinen satujumpassa. Mutta joka päivä leikittiin pihalla kavereitten kanssa!



Oma nyt 9v poika on aina ollut kaverikaipuinen, enkä kouluikäisellä rajoita kavereitten kanssa olemista muuten kuin että kotiintuloaika on iltaseitsemältä ja sitten rauhotutaan perhen kesken ennen sänkyyn menoa. Myös viikonloppuisin.



Harrastuksia ei vielä ole, mutta hinku olisi kova jalkapalloon. Itseäni arveluttaa kahdet harkat iltaisin, toiset arkena, toiset viikonloppuna. Nyt ilmoitan euroliigaan, että pääsee kesäloman aikana kokeilemaan, jaksaako sitoutua säännöllisiin harkkoihin.



Yökyläilyt meilläkin alkoi ekalla ja hienosti tuki lasta itsenäistymään. Kerran kuussa kaveri oli meillä tai poika kaverilla. Tänä vuonna ei ole enää ollut innostunut yökyläilystä ja ne on jääneet.





Jos tyttösi on iloinen ja pirteä, eikä koulukaan kärsi riennoista, ei mielestäni ole vielä tuossa määrässä syytä vähentää.

Meillä on vain yksi tytär, nyt 8-vuotias hänkin, mutta tokalla luokalla. Koska tytöllä ei ole täällä kotona leikkikaveria, eikä meillä ole eläimiäkään, kaipaa hän sosiaalisena luonteena kovasti kavereidensa seuraa. Hän leikkii naapurin lasten kanssa varmasti joka päivä ja suunnilleen kerran viikossa viemme tytön autolla jonkun muun kaverin luokse leikkimään tai joku tulee meille kauempaa. Kerran viikossa hän käy telinevoimistelussa ja kerran viikossa kokkikerhossa. Aiemmin hän oli myös iltapäiväkerhossa, mutta ei enää, koska isänsä on lomautettuna ja kotona... Ehkä joka toinen viikonloppu tyttö on jonkun kaverinsa luona yötä tai joku on meillä.



Minusta tämä on melko normaali määrä menoja. Ehdimme hyvin olemaan kotona perheen kesken ja tyttö ehtii jopa pitkästymään seuraamme. Jos hän esim. naapurinlasten kanssa leikkii iltapäivisin, niin ei hän tee sitä tuntikausia. Samoin harrastukset kestävät tunnin ja muu aika ollaan kotona tai tehdään jotain muuta. Minusta sinä huolestut turhasta. Itse en ainakaan osaisi kuvitella, että olisi hyväksi tytölle vaatia olemaan leikkimättä kavereidensa kanssa tai jättää pois kahta rakasta harrastustaan. Hän on iloinen & tasapainoinen lapsi, joka, nukkuu & syö hyvin, pärjää hyvin koulussa jne.. Minusta hänellä on hyvä elämä. :o)



( Ja ennenkuin joku ehtii moralisoida "yhden lapsen perhettämme", niin sanottakoon, että viimeiset 5 vuotta lapsettomuushoidoissa eivät ole tuoneet tulosta...)