Lue keskustelun säännöt.
voi apua! Mielipide-eroja...
14.03.2009 |
Oltiin tyttäreni (1,5v) kanssa kylässä tuttavani luona joskun vuodenvaihteen jälkeen, tammikuun alussa.
Tyttäreni jolla on kaksi isoveljeä, on heidän kanssaan+ tarhassa leikkiessään tottunut pitämään puolensa. Ja jos joku hänen kädestään ottaa esim lelun, hän ottaa sen kyllä varmasti takaisin ja saattaa näyttää ärtymyksensä vaikkapa tönäisemällä. (tämä ei tietenkään ole meillä sallittua ja siitä aina torutaan ja kiellettään tyttöä, mutta hän siis on vasta 1.5v )
No olimme siis tuttavallani kylässä ja tyttäremme (heillä 2.v) leikkivät yhdessä ja sitten tietysti tämä toinen otti lelun tyttäreltänbi ja tyttäreni totti takaisin ja tönäs tätä toista tyttöä, joka tietysti alkoi itkemään.
Toruin tietysti tyttöäni ja hetken päästä leikki jatkui...
No jonkun ajan päästä tytöillä tuli kinaa jostain ja tyttäreni löi toista tyttöä ilmeisesti poskeen, itse en tilannetta nähnyt, mutta tuttavani sanoi näin käyneen.
Nyt tämä toinen tyttö oli jo aika hysteerinen ja jatkoi itkua tosi pitkään ennenkuin rauhottui... valitettavasti tämä tapahtui vielä uudestaan, eli tyttäreni jossain vaiheessa pääsi vielä lyömään tätä toista ja nyt tämä toinen tuli ihan hysteeriseksi huusi ihan hirveä kauan ja tapahtuman jälkeen alkoi itkeä kun vain näki tyttöni.
Tässä vaiheessa katsoin parhaimmakseni lähteä kotiin.
Pyytelin anteeksi tyttöni puolesta ja selitin että tämä ei todellakaan ole normaalia käytöstä tytöltäni ja että en tiedä mistä oli kysymys, oliko tyttöni vain erityisen huonolla tuulella, väsynyt vai mitä, mutta normaalia käytöstä se ei ollut.
Sovimme että näemme uudestaan jonkun ajan kuluttua, jospa vaikka sitten leikit sujuisivat paremmin...
No nyt sitten olin menossa ihan muusta syystä heillä käymään ja kysyin jos ottaisin tyttöni mukaan?
Tämä äiti vastaa, että jos ei nyt kuitenkaan, kun meillä on ollut sen teidän edellisen vierailun jälkeen vaikeuksia olla muiden lasten kanssa koska tytölle on muodostunut kauhea pelko muita lapsia kohtaan. Hän ei kuulemma uskalla muskarissakaan olla muiden lasten lähellä ja on jopa alkanut kuulemma läpsiä omia vanhempiaan!!!
WTF!!! mä olen kyllä ihan ymmälläni! Eikö tässä tilanteessa juuri pitäisi olla tekemisissä jotta tämä "kammo" menisi ohi! Eihän tätä lasta voi ikuisesti kasvattaa pullossa ja suojella "hulluilta" naapurin lapsilta???
Sanokaa nyt teidän mielipide asiaan, koska minä kyllä loukkaannuin tästä tapauksesta tosi paljon! Mieheni mielestä mun pitäisi vaan antaa olla, mutta en vaan voi...
Kommentit (9)
kaikenlainen väkivalta on väärin. Aika vauhko se naapuriskin kyllä on, löytyykö teidän asuinalueelta muitakin höpsähtäneitä äitejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän ystävääsi. Itse aikanaan rajoitin kanssakäymistä miehen siskon perheen kanssa, koska oma tyttäreni sai kirjaimellisesti tupriin heidän tytöltään sillä seurauksella, että tyttäreni todella pelkäsi tätä serkkutyttöään. Ei ollut kovin kivoja vierailuita kun omalta lapselta revittiin lelut käsistä ja heti jos selkäsi käänsit, serkkutyttö oli hutkimassa lastani jollain. Tosin äitinsä mielestä "se on ihan normaalia, se nyt vaan on tollanen, kyllä se tarhassa oppii, että pitää jakaa leluja". Joten ehkä eniten ärsytti se suhtautumistapa ja se, että itse jouduin mieheni kanssa olemaan jatkuvasti "poliisina" vahtimassa leikkejä, joista ei siis tullut ikinä yhtään mitään.
Itse en siis pakottanut lastani olemaan serkkunsa kanssa tekemisissä kun siitä ei selvästi seurannut mitään kivaa lapselleni koskaan. Tosin tämä päätös ei tullut yhden vierailun tuloksena vaan hieman pidemmän ajan kuluessa. Ehkä siinä mielessä kaverisi hieman ylireagoi, mutta onko kyseessä siis hänen esikoisensa? Itse katsoisin vielä muutaman kerran miten leikit sujuvat, mutta jos tuloksena on itku niin sitten antaisin ihan rauhassa ajan kulua. Jokatapauksessa päätös on kaverisi. Jos hän ei halua tavata lasten kanssa niin sillehän et voi mitään.
Oma tyttöni pelkäsi serkkuaan, joka aina kailotti kamalan kovalla äänellä. Kun serkku huomasi pienemmän pelkäävän, hän vaan innostui vielä kovaääsenismmäksi. Molempien lasten kanssa puhutiin asiasta, eikä jätetty tapaamisia tietenkään.
Esikoisemme oli erittäin hyvää kaveria erään ystäväni pojan kanssa ja juuri tuossa 2-3v vaiheessa pojat tappelivat aivan kamalasti jos olimme heillä tai meillä. Rupesimme tapaamaan neutaalilla maaperällä esim puistossa, leikkipaikassa tms ja eivätkä pojat koskaan nahistelleet. Se vaihe meni ohi aikanaan.
Tuntuu että kaverisi ylisuojelee lastaan, vaikka tietysti hän on oikeutetusti huolissaan lapsestaan. Ei tuonikäiset lapset ole vastuussa itsestään vaan lapsia pitää vahtia herkeämättä.
tilanteessa voi tehdä on juuri toi tapaamisten jättäminen.
Varsinkin kun tyttöni EI NORMAALISTI käyttäydy noin, eikä siis edes provosoidu pelkkämisestä kiusaamaan enemmän.
Tuskin sen lapsen kammo siitä helpottaa että väkisin pistetään taas yhteen leikkimään. Ikävä tapaus, kyllä se ajan myötä helpottaa molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vaan on erilaisia: paivahoidossa ollut, useampia sisaruksia (erityisesti poikia, joiden leikit on monesti rajuja) omistava tytto on usein aika paljon rajumpi otteissaan kuin kotihoidettu, ainoa lapsi (et sano onko teidan tilanteessa tama asetelma, mutta noin esimerkkina). Jos olette sanoneet teidan tytolle joka kerran tiukasti etta nain ei saa tehda ja puuttuneet tilanteeseen, niin olette tehneet sen mita teilta vanhempina voi odottaa. Toisaalta jos toinen lapsi oikeasti pelkaa tyttoanne ja muita lapsia, niin turha kai sinne on vakisella menna kylailemaan. Kyllahan tuo toinen aika herkalta kuulostaa, mutta loppujen lopuksi se on hanen omien vanhempiensa paatos miten hanen pelkoihinsa suhtaudutaan, etka sina voi paattaa etta hanta on "karaistava" tms.
Lapsen pitää tottua muihin, mutta ei pakottamalla. Kaverisi pelkää, että sama tilanne toistuu taas, eikä halua aiheuttaa lapselleen lisää ongelmia ja kiusata häntä.
Sun pitää ymmärtää, että lapsesi ei saa edes vahingossa lyödä tätä toista lasta. On sun tehtäväsi ESTÄÄ tällaiset tilanteet edes tapahtumasta. Eli istut niiden lasten kanssa ja vahdit koko ajan. Sama koskee tätä toista äitiä. Hänen täytyy estää, ettei lapsensa ota lelua toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta opeteta olemaan pimeää pelkäämättä laittamalla pimeään- ymmärrätkö?
Eli ehkä voi olla tarpeen antaa ajan kulua ja kaverisi lapsi tarvitsee sellaisia lapsikontakteja, jotka helpottavat pelkoa. Ilmeisesti kaverisi ei usko sinun lapsestasi olevan tähän. Minusta kaverisi on reilu kun on sanonut asian suoraan ja vielä ei mitenkään pahasti.
Kaverisi siis päättää. Mutta jos seuraavan kerran joskus näettä, niin kyseessä on sen verran pienet lapset että kaipaavat sitä leikkien seuraamista vierestä, sekä aikuisten opastamista. Eli kannattaa varmaan olla lähellä seuraamassa lasten leikkiä.
Ehkä sinun on hyvä miettiä asiaa siltä kannalta että lapsia on erilaisia. Kaikki eivät ole samanlaisia. Voi myös olla että kun lapset kasvavat, niin leikit alkavat sujua tai sitten eivät. Se että aikuiset ovat kavereita ei tarkoita että lasten tarvitsisi olla.
Voi olla että kaverisi voisi antaa teille toisen tilaisuuden, mutta ymmärrän kaveriasia. Itselläni on 3 lasta ja menoa ihan riittävästi, eikä kaikki aina käyttäydy ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Pienin tosin on jo 4v ja tuo teidän tilanne on ohi. Meillä lapset ilmoittavat kyllä suoraan kenen seurassa viihtyvät ja kenen seurassa eivät.
Mutta aikoinaan meillä ollut tuota samaa ongelmaa kuin kaverillasi. Esikoisen kohdalla yritin vielä nähdä joitain hankalia lapsia ongelmista huolimatta. Mutta seuraavien kohdalla totesin jo aika pian, ettei ole mitään järkeä ja jätin näiden äitien kanssa yhdessä lasten kanssa tapaamiset. Niistä tuli vain usein itkua lapselle ja itselle huono mieli. Ei silloin ole järkeä tavata, vaan voi tehdä jotain muuta. Ja siitä huolimatta meillä lapset ovat ihan reippaita, enkä koe tehneeni väärin vaikka en yrittänytkään saada lapsia olemaan noiden "riiviöiden" (sellaisiksi meidän 4v kutsuu muutamaa hankalampaa 2v:sta päiväkodissa) kanssa.
eikö kenelläkään ole mielipidettä asiaan??