Millaisen äidin pää hajoaa lapsen kanssa kotona?
Kommentit (62)
Ja sellaisen, jolla ei ole tarpeeksi tukiverkostoa, ystäviä, sukulaisia.
On vain ne lapset, ja mies, ei muuta.
Väkisin hajoaa pää.
...aliarvioidaan törkeästi vastaajien älykkyyttä. En usko että monikaan lopettaa kotiäitiyden siksi että mielikuvat eivät vastaa todellisuutta!! Sen sijaan luulen että aika moni väsyy a.) suomalaiseen äitimyyttiin, b.) olemattomiin päiväuniin yhdistettynä pikkulapsiperheen arkeen. Masentuneita on joukossa, monella tukiverkostot ovat huonot. Tuen tarve olisi suuri mutta ainoa tuki saattaa olla neuvolantäti, jonka huolenaihe on lapsi, ei äiti itsessään- itse jouduin vartin aina vakuuttelemaan että ei, en lyö lastani, jos aloin puhumaan siitä että en jaksa.
Siis sellasen jolla ei ole koko päivänä mitään muita ihmiskontakteja kuin lapsi. Iltaisin ehkä lapsen isä. Mutta kyllä pää hajoaa jos on koko päivän lapsen kanssa kahden eikä koko päivänä saa jutella kenenkään muun aikuisen kanssa. Eikä vaan nuorilla hajoa pää, olen yli 35v ja kyllä minullakin kotona hajoaa pää joskus kolmen lapsen kanssa.
jotka nauttii JOKA hetkestä äitiydessä ja tykkää AINA omasta lapsestaan ja on AINA onnellisia kun saa vaan KOKO AJAN olla oman AINA NIIN IHANAN lapsen kanssa.
Kaikilla IHAN VARMASTI hajoaa pää välillä mutta toiset uskaltaa myöntää sen ja toiset ei.
Joista toisella on erittäin vaikea autismi ja toisella monimuotoinen kehityshäiriö. Sellainen äiti joka tajuaa ettei voi kotona antaa lapsille sitä mitä tarvitsevat vaan kuntoutuksen vuoksi he tarvotsevat päiväkotia ja äidin on saatava lepohetki lapsista. Muuten äidistä tulee kuntouttaja eikä ole enää äiti. Äidin tehtävä on olla lapsille äiti ei terapeutti, kuntouttaja, opettaja jne.
Minä olen todella sosiaalinen, tutustun helposti uusiin ihmisiin ja minulla on vilkas mielikuvitus. Mutta alle 2 v lapsen kanssa ne leikit eivät vaan ole kovinkaan ihmeellisiä eikä lapsen hoitoon tarvita mitään neron älykkyysosamäärää.
Toisin kuin jollain muulla vastaajalla, omassa tuttaviipirissä ne jotka ovat nopeimmin halunneet pois kotoa ovat ihmisiä jotka tekevät älyllisesti haastava työtä (esim. yksi on syöpätutkija), kotona taas ovat viihtyneet ne jotka ovat ns. hoivaaja-ammateissa tai jossain hommissa missä ei tarvita samalla tavoin ajattelemista kuin noissa tutkijan ym. töissä.
Minä ainakin saan paljone enemmän älyllisiä haasteita ja sosiaalisia kontakteja kun teen töitä kansainvälisissä ympyröissä. Kyläilyä on nyt puolin ja toisin enemmän kuin ollessani kotiäitinä, mutta se johtuu kyllä ihan vaan siitä että lapsi on isompi ja hänen kanssaan on helpompi mennä eikä kotonakaan koko aikaa joudu hoitamaan lasta joten vieraiden kanssa seurusteluun jää aikaa.
esim. ei älyllistä haastetta.... voiko tampio hoitaa ja kasvattaa lapsia onnistuneesti?
ei sosiaalista elämää.... aivan itsestä kiinni hankkiutuuko sosiaalisiin kontakteihin vai ei, ei kukaan tule kotoa / lähipuistosta hakemaan?
ei mitään tekemistä.... lapsesi kyllä keksii sitä - kysy häneltä
vaativissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskentelen on valtavasti enemmän älyllistä haastetta kuin kotiäitinä! Ihan oikeasti, mitä älyllistä kotiäidin työssä on? Suoraan sanottuna ajattelen, että tampio pystyy varsin hyvin kasvattaamaan lapsia. Eihän siihen muuta tarvita, kuin rajoja ja rakkautta.
Ja mitä sosiaalisiin kontakteihin tulee, kun on kolme 0-4v lasta, ei todellakaan pysty juttelemaan päivän aikana aikuisten kanssa ainakaan järkevästi tai 2min pidempään kerrallaan. Kyllä mekin olemme puistoissa ja kerhoissa ja kylässä käyneet väsymykseen saakka, mutta usein kotiin lähtiessä olo on entistä yksinäisempi, kun koko aika on mennyt vauvaa hyssyttäessä ja nelivuotiasta komentaessa, eikä ole ehtinyt juttelemaan kenenkään kanssa, vaikka kuinka olisi halunnut.
Se raja on jossain, mutta jokanen sen rajan itse päättää! Ei voi vaatia itseltään samaa kuin naapurissa asiat tehdään.
Itse ymmärsin tän toisen lapsen jälkeen. Nyt 3- kymppisenä en aio säätää liian puhtauden nimeen tai mammakerhojen kanssa jos ei homma toimi.
Desinfioiminen tappaa hyvätkin pöpöt ja vertailu toisiin ei vaan ole hyväksi koska jokasella on erilainen koti, on siivoojaa, valmisruokaa, joku tekee itse vaatteensa ja joku harrastaa runojen kirjottamista.
Ajankäyttö voi olla tehokasta tai sitä haluaa kävellä taaperon kanssa ihmetellen jokasen kiven ja madon kohdalla! SINÄ sen päätät mikä on teijän juttu. Jos kotimatka kaupalta kestää 2 h kun käännetään lapsen kanssa jokaikinen kivi niin toinen pääsee saman matkan 1 h 55 minsaa nopeammin ja kerkee nuolemaan lattiansa 5 kertaan ennenkö toinen mamma pääsee kotiin.Meneekö liiaksi toistamiseksi jos kiteytän: eläkää sitä omaa elämää! Ei silloin voi lattia olla nuoltuna jos aika menee johonkin teille tärkeään. Sinä itse sitä muuta silloin haikailet. Ja se on täysin turhaa, tuleeko mieleen että se lattian nuolija ehkä haikailee miten ihanaa olisi lapsen kanssa ihmetellä luontoa?
Ei äidit itse haluais jokaista kiveä ja matoa nuuhkia niin että viiden minuutin kotimatkaan menee kaksi tuntia. Se on lapselle tärkeää, ei äidille. Ja saanen epäillä, että se lattian nuolijakaan haikailisi sitä. Se on nimittäin helkkarin tylsää. Samat kivet joka hemmetin kauppareissulla ja kylmäkin on ja kohta alkaa sataa.
Se raja on jossain, mutta jokanen sen rajan itse päättää! Ei voi vaatia itseltään samaa kuin naapurissa asiat tehdään.
Ajankäyttö voi olla tehokasta tai sitä haluaa kävellä taaperon kanssa ihmetellen jokasen kiven ja madon kohdalla! SINÄ sen päätät mikä on teijän juttu. Jos kotimatka kaupalta kestää 2 h kun käännetään lapsen kanssa jokaikinen kivi niin toinen pääsee saman matkan 1 h 55 minsaa nopeammin ja kerkee nuolemaan lattiansa 5 kertaan ennenkö toinen mamma pääsee kotiin.
Meneekö liiaksi toistamiseksi jos kiteytän: eläkää sitä omaa elämää! Ei silloin voi lattia olla nuoltuna jos aika menee johonkin teille tärkeään. Sinä itse sitä muuta silloin haikailet. Ja se on täysin turhaa, tuleeko mieleen että se lattian nuolija ehkä haikailee miten ihanaa olisi lapsen kanssa ihmetellä luontoa?
Minä olin 11 vuotta ja nyt huomaan että meille onkin tulossa viides...
EI ENÄÄ! Miehelle kävi käsky että hän jää kotiin sitten kun äitiyspäiväraha loppuu, eli vauva on n. 2,5 kk. Minä teen nyt töitä.
Olen molempien lasteni takia ollut kotona 1v6kk ihan lapsen takia, sitten pää ollut niin muusina että kaikkien kannalta parempi oli lasten mennä hoitoon ja minun töihin. Tunsin suunnatonta turhautumisen-, kelvottomuuden-, tylsistymisen-, tyhmistymisen-, tarkoituksenmukaisuudettomuuden- jne tunteita.
Toisen lapsen jälkeen jouduin syömään masennuslääkkeitä. Olen ihan tavallinen akateeminen työstä ja sosiaalisista tilanteista nauttiva äiti josta ei vain tahdosta huolimatta ole kotiäidiksi. Lapset ovat hyvin rakkaita.
Millaisen äidin pää hajoaa lapsen kanssa kotona?.
Ihan tavallisen äidin!
eli on yksin vastuussa kaikesta 24/7. Ei kukaan muukaan jaksaisi niin pitkiä työpäiviä millään alalla! Ihanne olisi tottakai, että 8-10 tunnin päivät, sitten mies kotiin ja loppuaika on yhteisen vastuun aikaa, äidillä säännöllisesti omia harrastuksia jne.
Taisit kirjoittaa juuri meidän perheestä! Olen juuri kuvailemasi ylisuorittaja ja taidan saada jopa perverssejä kiksejä siitä, kun kaikki toimii =)
Pääkoppani ei ole pimahtanut vielä kertaakaan, mutta joskus on ollut lähellä, jos huusholli on alkanut tuntua liian epäsiistiltä...
Kertooko se jotain kirjoittajan omasta suhteesta lapsiinsa vai mistä lie?
Rajat ja rakkaus on jees, mutta eivät todellakaan ole kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
jolla kaksi alle 3 vuotiasta lasta eikä ole saanut nukkua yli vuoteen yhtään 8 h yöunia.
Isompi uhmaa ja on mustasukkainen. Pienempi haluaa myös huomiota ja pitää varjella isommalta.
Kumpikaan ei ole tyytyväinen, vaikka kuinka yrität yhdessä laulaa, leikkiä, askarrella jne.
Ja samalla pitäisi hoitaa ruuat, siivous, pyykit ja ne vaipat.... Ja ulkoilut ja ruokakaupassakäynti. Itse on kuin petolinnun perse eikä miestäkään kiinnosta seksi.
Ei tämän tälläista pitänyt olla!!!!!!!!!! Pää hajoaa, kun en yhtään tajunnut etukäteen, että tätä se huolehtiminen 24/7 on!! Ois voinu jäädä lapset hankkimatta.
terv. väsynyt
ihan kuin olisi ollut mun kirjoittamaa tekstiä. saman verran lapsia ja kans alle kolmevuotiaita
esim. ei älyllistä haastetta.... voiko tampio hoitaa ja kasvattaa lapsia onnistuneesti?
ei sosiaalista elämää.... aivan itsestä kiinni hankkiutuuko sosiaalisiin kontakteihin vai ei, ei kukaan tule kotoa / lähipuistosta hakemaan?
ei mitään tekemistä.... lapsesi kyllä keksii sitä - kysy häneltä
Mä olin kotiäiti kuusi vuotta. Mitään niin palkitsevaa / vaativaa en ole koskaan tehnyt. Meillä oli tapana heräillä hitaasti, syödä aamiaseksi (kaupasta ostettua) mustikkapiirakkaa, pukeutua huolellisesti (pikkareihin kesällä ja haalareihin talvella) ja lähteä ulos kirmailemaan tulla takaisin kotiin kun nälkä yllätti, levätä hieman ja kirmailla lisää. Sosiaalinen elämä ei ole koskaan ollut niin vilkasta (nyt töissä olessa en kerkeä tavata ketään). Väsymys oli kovaa, mutta vielä kovempi olisi ollut lähteä väsyneenä työhön (kuten nyt välistä käy).