Lue keskustelun säännöt.
Onko sektion jälkeen todellakin aivan hirveän kipeä, kauan aikaa?
12.03.2009 |
Minulla on ollut kaksi vaikeaa alatiesynnytystä, kesällä tulossa 3. synnytys ja harkitsen sektiota... en ajattele sitä helpommaksi, vaan siinä olisi se hyvä puoli että tietäisin melko suurella todennäköisyydellä että mitä tulee tapahtumaan (toki siinäkin voi tulla hätätilanteita..)..
On todella vaikea päättää, lähdenkö yrittämään alakautta vai päädynkö sektioon. Sektiosta toipuminen mietityttää. Riskeillä ym asioilla "pelotellaan", en oikein tiedä osaanko luottaa neuvolan/pelkopolin kantaan asiasta.. yrittävätkö he vain kääntää päätäni?
Kommentit (32)
Unohdin mainita, etta tuo leikkausarpi on edelleen minulla taysin tunnoton, kohta 6 v sektion jalkeen. Ja vaikka se on tuolla tosi alhaalla, on se silti alyttoman ruma.
Sektion jalkeen joutuu myos olemaan sairaalassa pidempaan, mista en tykkaa yhtaan.
Imetykseen sektio ei vaikuttanut minulla mitenkaan, hyvin sujui.
Ja olin ihan unohtanut nuo nostelukiellot ja kumarassa kavelemisen... : ( Nyt todella haluan sen alatiesynnytyksen, vaikka repesinkin 20 tikin verran siinakin. Mutta se sektion jalkeinen kipu oli kylla mielestani aika kauheaa, pahempaa kuin esim. viisaudenhamapaiden poisto, vaikka tujut sarkylaakkeet siihen auttoivatkin. Mahassa oli sellainen kiristava olo, enka uskaltanut seisoa suorassa. Sairaalassa ollessa esim. sangysta nousu oli yhta helevettia, kun piti vaikka vessaan menna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten ihan mielettoman erilaisia kokemuksia!! Jollain ei mitaan ongelmia, joillain kamalaa. Eli sektion kanssa on ihan samalla lailla toisten armoilla kuin alatiesynnytyksessakin... Kokemus voi olla oikein positiivinen tai negatiivinen, mutta itse ei juuri nakojaan voi asiaan vaikuttaa. : / Tuurilla mennaan.
Itsella leikkaushaava muuten vaakasuorassa tosi alhaalla, kun joku kyseli ylempana.
Suunnitellussa sektiossa ainakin ekalla kerralla viilto tehdään poikittain ja silloin käsittääkseni paranee nopsempaan,kun lihakset ei mee poikki. Hätäsektoissa haava tulee pystysuoraan, kun se on nopeempaa tehdä. Mulla siis ekassa vaaka, tokassa hätä- ja pystysuora. Ei kannata pelätä. Maito mulla noussut ok, mutta en muista sainko jotain lääkitystä maidonnousuun. En ainakaan muista mitään ongelmia.
Seuraavana päivänä kun noustaan ylös hoidetaan vessa-asiatkin normaalisti. Jotkut kuulema nousevat ylös saman tien puudutuksen lakattua. Mutta itse nousin ylös seuraavana päivänä ja suihkuun menin ensi töikseni.
että valitsen sektion. TOSIN välillä olen sitä mieltä, että kyllä minä lähden yrittämään alakautta. Mutta sitten kun asiaa taas tarkemmin mietin, muistelen edellistä synnytystä jne niin jotenkin koen kuitenkin, että sektio olisi parempi vaihtoehto minulle. Mutta siltikään en ole VARMA! Ja pelkään että pelkopolilla (missä joudun vielä asiaa perustelemaan vaikkakin sektio on minulle "pitkin hampain" ns luvattu jo ennen raskaaksi tuloani jolloin siellä kävin eka kerran) minua yritetään käännyttää ja päätäni sekoitetaan, jos vaikka päättäisinkin ensin itse että haluan sektion.
Tosi vaikea asia.
ap rv 26+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiin pääsin 2,5 vrk section jälkeen. Eli ei sairaalassa tarvinnut niin hirveän kauan olla. Kun ei ollut mitään komplikaatioita, sain lähteä.
toivuin nopeasti eikä jäänyt mitään traumoja.
Toinen peätilassa eli tehtiin sektio, puudutus häipyi todella hitaasti eli olin
monta tuntia heräämössä, olin vain nähnyt vauvan vilaukselta:(
Minulla sattui olemaan lääkäri, joka laittoi haavaan hakaset ei tikkejä.
Oli todella kivuliaat, kun tuntui että hankasivat ja pistelivät ihoon. Sängystä
nousu ja vessassa käynti tuskaa.Muistaisin että pari-kolme viikkoa tuskailin
sen haavan kanssa, sitten alkoi helpottamaan.
Molemmilla kerroilla olin kolme päivää sairaalassa.
Jos nyt pitäisi valita, niin alakautta ilman muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tehty 2 kiireellistä sektiota eri syistä. Ekalla kerralla lopulta leikattiin 2,5 vrk lapsivesien menosta, kun sydänäänet heikkenivät. Tokalla kerralla poikkitilan vuoksi (kiireellinen koska lapsivedet menivät). Molemmilla kerroilla haava on poikittain tehty. Hätäsektion pystyhaava on käsittääkkseni kivuliaampi ja yleensäkin hätäsektion riskit isommat.
Ekalla kerralla olin sairaalassa viikon (+2pv ennen syntymää), tokalla kerralla vajaa 3 vrk. Molemmilla kerroilla toivuin nopeaan, vaikka ekalla kerralla tulehdusarvot oli huimat. Sektiot on olleet illalla ja seuraavana aamuna on pissakatetri otettu pois ja olen noussut sängystä. Liikkumisessa pahinta on sängystä nousu / sänkyyn meno. Se kyllä sattuu alkuun kovasti särkylääkkeistä huolimatta. Kävely, vessassa/suihkussa käynti ihan ok heti alusta lähtien. Särkylääkkeistä molemmilla kerroilla luovuin viikon kohdalla.
Sektio kyllä vaikuttaa pitempään eli kuukauden verran ainakin haavaa täytyy varoa. Joku valitti hakasista ja mustakin ne oli ikävämmät kuin ekan kerran tikit.
Imetys mulla on sujunut ongelmitta. Esikoinen tosin oli 5vrk vanha kun ekan kerran sain imettää, mutta hän joutui lastenosastolle sepsiksen vuoksi (kun ei aiemmin leikattu). Molemmat on sairaalasta poistuttaessa olleet täysimetyksellä.
Minulla kaksi sektiota takana. Ensimmäinen kiireellinen, 22 tunnin kärvistelyjen jälkeen, 9 cm avauduttuani. Toivuin kuitenkin tosi hyvin, imetys takkusi koko ajan ja loppui vauvan ollessa 3kk.
Toinen raskaus -> suunniteltu sektio. Kohdun ohenemisen vuoksi sektioarven kohdalta. Toivoin taas tosi hyvin ja imetys lähti hyvin käyntiin ja jatkuu edelleen, vauva 7kk.
Raskautta ei minulle enää suositella. Onneksi olen ikionnellinen näistä kahdesta, enkä haaveile suurperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi sektiota takana ja kummastakin tosi nopea toipuminen. Ekasta en tarvinnut kipulääkettä kuin leikkauspäivänä, tokasta otin 'varmuuden' vuoksi sairaalassaolon ajan, mutta kotona nostelin jo 3v.isosisko keinuun kotiutumispäivänä. Muutaman viikon on haava tuntunut kiristyksenä ja vaikeuttanut alkuun kengännauhojan sitomista, kumartelua jne.
Mutta sektiossa on vaaratekijöitä aina enemmän kuin normialatiesynnytyksessä. Siksi ammattihenkilöstö pyrkii suosittelemaan alatiesynnytystä, vaikka siinäkin toki riskinsä on.
Joku "kehuskeli" nostelleensa 3 v esikoista jo kotiutumispäivänä. Vaikka vointi olisi hyvä, niin ei kannata tuollaisiin urotekoihin ryhtyä. Seuraukset voi olla tosi pahat, jos haava repeää. Itseäni harmittaa nyt juuri tuo, että en voi hoitaa esikoista kunnolla ainakaan kuukauteen sektion jälkeen.
Ensimmäisestä sektiosta muistan sen järkyttävän kivun ensimmäisillä kerroilla kun nousi sängystä. Särkylääkkeitä söin pari viikkoa.
Onko kenelläkään kokemusta portaiden kulkemisesta sektion jälkeen. Esikoisen syntymän aikaan asuttiin rivarissa ja nyt on kaksikerroksinen talo. Mitenhän noista portaista selviää?
2 imukuppisynnytystä takana ja nyt kolmas tulossa. Eka kova imukuppi, toinen pehmeä. Repesin syvälle. Saisin sektion jos haluaisin. Olen kallistumassa sille puolelle. Pelkään että vauva jää TAAS jumiin.