Onkos täällä muita Karjalan evakoiden jälkeläisiä?

oli muistaakseni n.3v kun joutuivat lähtemään...

Isäni vanhemmat olivat Suojärveltä kotoisin.

Isänäiti oli syntyjään viipurilainen, äidinisä Jaakkimasta. Äidinäiti on Kotkasta, mutta eli ukin kanssa Sortavalassa ja tämän kotitilalla.

Miehen isovanhemmat evakoitui Pohjois-Karjalaan.

äiti on kotoisin Muolaasta, hänen äitinsä Kivennavalta. Isä oli Kurkijoelta, kuten koko sukunsa. Paljonhan täällä on kivenappaisii ja kurkjokkoisii :)

Isäni vanhemmat olivat Suojärveltä kotoisin.

Ja tottahan tuo onkin, mulla on isäni (ja mammani luonne). Itse olen käynyt kerran, muistaakseni -89 isäni kotipaikalla Jääskessä. Tuo on todella kaunista seutua, pystyn kyllä kuvittelemaan millainen se oli ennen sotia. Nythän siellä ei enää ollut kuin talon kivijalka näkyvillä ja navetan kivijalasta osa (vai oliko se toisinpäin? En nyt enää muista).

Mammani ei sinänsä muistellut evakkoaikoja, luultavasti liian rankkaa. Pappa oli rintamalla ja mamma joutui lähtemään neljän lapsen kanssa evakkoon (tai oikeammin kolmen, koska isäni vanhin veli oli 19v, kun muilla tuli viimeinen lähtö ja hän lähti Lapinsotaan), pienin oli pari vuotias, toiseksi nuorin viitisen vuotta ja kolmas 11v.

Isäni muistaa evakkomatkalta sen, että mukaan otettiin kaksi hevoskuormallista tavaraa ja hän istui kolme vuotta ja kuusi vuotta vanhempien veljien kanssa toisen kuorman takana ja katsoivat kuinka idän taivaanranta punoitti ja tykkien jyly kuului selvästi.

Muistan myös kuinka isäni serkku kertoi kuinka hän ja hänen äitinsä + pari vuotta vanhempi isoveli olivat joutuneet Elisenvaaran pommituksiin.

Ap

Pappa-vainaa oli Viipurista.

Minusta on 3/4 karjalaista isovanhempien kautta. Kuolemajärveltä ja Uudeltakirkolta.



Suvun mailla en ole koskaan käynyt, mutta kyllä se karjalainen verenperintö elää yhä minussakin voimakkaana, vaikka olen koko ikäni Länsi-Suomessa asunut. Nin paljon on lapsesta asti kuullut juttuja Karjalasta, että sitä selkeästi tuntee olevansa kotoisin osaksi täältä ja osaksi sieltä.



Kun tuo karjalaisuus on siirtynyt minun kohdallani siis jo kolmannessa polvessa eteenpäin vaikkei Karjalassa asutakaan, niin jännää nähdä, siirtyykö karjalainen identiteetti osaksi myös lapsille sitten joskus.

muttei Karjalan, vaan pohjoisempaa.

Itse olen myös 3/4 karjalainen ja sen kyllä huomaa. Olen eloisa, puhelias ja iloinen:) Äitini vanhemmat olivat Muolaan Punnuksesta ja isäni äiti Kanneljärven kirkolta. Isän isä aito satakuntalainen, mutta onneksi olen perinyt vahvat karjaliset pirteet.



Olen käynyt kotiseutu matkalla karjalaan viitisen kertaa ja aina matkat ovat olleet mukavia ja ihmisten haastamista on mukava kuunnella. Lapsenikin aion sinne viedä kunhan vielä kasvavat.



Karjalaisuutta olen koittanut myös lapsilleni siirtää, käymme karjalaisilla kesäjuhlilla ja osallistumme paikallisen karjalaseuran toimintaan mm. pikkujouluihin. Harmittavan vähän mukana näkee nuorta porukkaa ainakin meidän seurassa.

Äidin äitini muutti Viipurista Tampereelle jo ennen kuin Viipurista oli aivan pakko lähteä. Muut sukulaiset lähtivät, kun oli pakko. Yrittivät vielä palata Viipuriin jossain vaiheessa, mutta koti oli pommitettu hajalle. Olisin todella kiinnostunut Viipurista ja Karjalasta, mutta mummini on kuollut aikoja sitten. Mummin valokuva-albumeja on kuitenkin säästynyt sota-ajasta ja Viipurista.

lapsi (en muista ikää), kun joutuivat evakkoon. Mistähän kylästä olivat kotoisin... en muista.



Itse olen kyllä kaikkea muuta kuin eloisa ja puhelias... :/

eli mummini ja ukkini ovat Sortovalasta tai ainakin mummi on sieltä ja ukki jostain lähistöltä. Itse olen iloinen, eloisa ja puhelias, mutta en ole koskaan ajatellut, että se johtuisi osittain karjalaisista sukujuuristani.

Muolaalaiset juuret. Kotiseutumatkoilla on käyty ja sukulaisten kanssa pidetty Karjalaa elossa muistoissa.

on Viipurista.

Lähti perheineen evakkoon juuri ja juuri kouluikäisenä. Oli sotalapsena Ruotsissa 2 kertaa. On yhä peruspositiivinen ihminen, ei muistele menneitä pahalla.



Itse en ole juurikaan karjalaista luonnetta perinyt.