Ärsyttää olla taloudellisesti riippuvainen miehestä.
En ole eroamassa enkä vaihtamassa miestä, mutta silti ärsyttää se, että ilman miestä ei meillä olisi autoa, kivaa omistusasuntoa, ei käytäisi matkoilla jnejne. Minut kasvatettiin itsenäiseksi ja tulemaan toimeen omillani, äitini halusi estää minua saamasta hänen kohtaloansa.. Mutta ei se tainnutkaan onnistua.
Noh, olen kouluttautunut kyllä, mutta valitettavasti kutsumuksenani ei ollut mikään hyväpalkkainen työ vaan olen matalapalkkainen humanisti. En ole mikään uratykki, rakastan työtäni muulloin paitsi palkkapäivänä. Yritin kyllä opiskella muutaman vuoden "tuottavampaa" alaa, mutta kutsumus vaan on kutsumus.
Olen siis aivan tyytyväinen elämääni, mutta pelkään, että jonain päivänä mies häipyykin tai käy jotain muuta, jonka takia tiemme erkanevat. Miten ikinä tulen pärjäämään silloin? Miten muut naiset kestävät tätä epävarmuutta? Kismittää olla palkkakuopassa, olisinpa tahtonut vaikka DI:ksi tai lääkäriksi :-(
Teidän tapauksessanne ei ole kyse rahasta, vaan muista asioista pohjimmiltaan. Kannattaa hakeutua pariterapiaan. Jos ette saa rahaan liittyviä erimielisyyksiä sovittua, seuraa lasten lähdettyä ongelmia, kun lapsista koituva side raukeaa. Rahassa on kyse vallasta, siksi siitä tulee kiistakapula silloinkin, kun syytä ei olisi. On kyse myös erilaisista perhemalleista, jotka periytyvät kotoa, niitäkin pitäisi käydä sukupuumallin avulla läpi.
Olitte ilmeisesti alun alkaen rahankäytössänne erilaisista perheistä. Sittemmin olet huolestunut miten pärjäisit yksin eli et täysin luota mieheesi. Kyse on pitkälti luottamuksesta eikä luottamuspulasta voi selvitä mitenkään muuten kuin avaamalla asiaa mistä kaikesta se johtuu. On ehkä tapahtunut asioita, joista ei ole kunnolla puhuttu. Tai sitten omat murheet tuottavat pelkoja, jotka heijastuvat puolisoon ja ilmenevät raha-asioiden kautta.
Valitkaa pitkään alalla ollut oikea paripsykoterapeutti tai perheterapeutti, jos menette pariterapiaan. Hyville on yleensä jonoa.