Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää olla taloudellisesti riippuvainen miehestä.
11.03.2009 |
En ole eroamassa enkä vaihtamassa miestä, mutta silti ärsyttää se, että ilman miestä ei meillä olisi autoa, kivaa omistusasuntoa, ei käytäisi matkoilla jnejne. Minut kasvatettiin itsenäiseksi ja tulemaan toimeen omillani, äitini halusi estää minua saamasta hänen kohtaloansa.. Mutta ei se tainnutkaan onnistua.
Noh, olen kouluttautunut kyllä, mutta valitettavasti kutsumuksenani ei ollut mikään hyväpalkkainen työ vaan olen matalapalkkainen humanisti. En ole mikään uratykki, rakastan työtäni muulloin paitsi palkkapäivänä. Yritin kyllä opiskella muutaman vuoden "tuottavampaa" alaa, mutta kutsumus vaan on kutsumus.
Olen siis aivan tyytyväinen elämääni, mutta pelkään, että jonain päivänä mies häipyykin tai käy jotain muuta, jonka takia tiemme erkanevat. Miten ikinä tulen pärjäämään silloin? Miten muut naiset kestävät tätä epävarmuutta? Kismittää olla palkkakuopassa, olisinpa tahtonut vaikka DI:ksi tai lääkäriksi :-(
Kommentit (21)
Et voi sille mitään jos alasi on huonommin palkattu kuin puolison. Olet valinnut alan johon sovit.
Jos asunto on miehen ja se ei halua sua osalliseksi siihen, yritä silti pistää sivuun muutama kymppi kuussa. Kun kasassa on tarpeeksi voit sijoittaa summan. Hoida omia raha-asioita kuin sulla ois oikeesti miljoonia, rahasta pitää pitää huolta, oli kymppejä tai tuhansia.
Jossain vaiheessa asiat saattavat muuttua ja ansaitset enemmän kuin miehesi, ei ikinä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kannattaa myös oikeasti miettiä pahanpäivän varasuunnitelmaa siltä varalta, että mies jonain päivänä vaikka sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen tms. eikä enää tienaa ja ylläpidä elintasoanne. Meille kävi niin. MIllä tulisitte toimeen?
Sama. Voi kun kaikki kääntyis vielä niin että olen taloudellisesti riippumaton kenestäkään / mistään.
"Miten muut naiset kestävät tätä epävarmuutta?"
Voi hyvänen aika, miksi niputat koko sukupuolesi samanlaisiksi lokeiksi? Tai ylipäätään kohdistat kysymyksesi naisille?
Ilmeisesti oletuksesi on että vain mies voi itse kantaa omat vastuunsa.
Elämä on valintoja. Toiset meistä valitsevat hyväpalkkaisen työn, toiset muuten vain kivan palkasta välittämättä. Kyse ei ole edes kouluttautumisesta, koska teollisuudessa pääsee hyvällä palkalle vuorolisillä vähäiselläkin koulutuksella, varsinkin miesvaltaisilla aloilla.
Monesko yli 10 vuotta vanha aloitus tämä olikaan juuri nyt etusivulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Toiset meistä valitsevat hyväpalkkaisen työn, toiset muuten vain kivan palkasta välittämättä. Kyse ei ole edes kouluttautumisesta, koska teollisuudessa pääsee hyvällä palkalle vuorolisillä vähäiselläkin koulutuksella, varsinkin miesvaltaisilla aloilla.
Monesko yli 10 vuotta vanha aloitus tämä olikaan juuri nyt etusivulla?
Huono juttu vaan että naisilla ei juuri ole asiaa miesvaltaisille aloille. Miehet savustavat naiset ulos.
Vierailija kirjoitti:
"Miten muut naiset kestävät tätä epävarmuutta?"
Voi hyvänen aika, miksi niputat koko sukupuolesi samanlaisiksi lokeiksi? Tai ylipäätään kohdistat kysymyksesi naisille?
Ilmeisesti oletuksesi on että vain mies voi itse kantaa omat vastuunsa.
Taitaa olla koko ihmiskunnan oletus että vain mies voi kantaa vastuunsa kuten aikuinen. Jopa työttömät miehet näkevät itsensä perheen elättäjänä. Tätä oli tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa myös oikeasti miettiä pahanpäivän varasuunnitelmaa siltä varalta, että mies jonain päivänä vaikka sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen tms. eikä enää tienaa ja ylläpidä elintasoanne. Meille kävi niin. MIllä tulisitte toimeen?
Entäs kun mies ei suostu miettimään huomista pitemmälle? Olen ehdottanut säästämistä (tuhlaa ne jos haluaa matkustella tms), keskinäisen testamentin tms tekemistä (jos hänelle kävisi jotain, että minä en jäisi ongelmiin) sain kuulla olevani ahne joka ei halua lapsillemme jäävän mitään!? Mä en ymmärrä mun miestä. Viime kesänä osti kalliin veneen, jota maksaa kuukausittain vieläkin.
Meillä on kaksi lasta, toinen on jo omillaan ja töissä, toinenkin valmistuu ihan juuri.
Miehen varasuunnitelma on aina ollut se, että hän törsää ja kun rahat loppuu niin minun vaivalla säästetyt rahat käytetään sitten. Lopputilanne on se, ettei minullakaan ole hirveästi pahanpäivänvaraa kun toisesta päästä vuotaa ulos. Tämä on miehestä reilua koska hän maksaa omasta mielestään kaiken (voitte arvata pitääkö tämä paikkansa, minun pienet tienestit kuluu yhtälailla perheeseemme). Kaikki kalliimmat hankinnat laittaa omiin nimiinsä, tämä ei tunnu reilulta.
Tilanne on alkanut ahdistamaan minua. Miehen kanssa ei voi puhua, kaikkeen on vastaus "kukas on maksanut"!
Tuota. Tehän olette parempituloisista miehistänne riippuvaisia vain jos teidän on pakko pitää se parempituloinen elintaso. Mutta ei teidän ole . Ihan hyvin voi humanisti tulla toimeen omalla palkallaan ja jopa sijoittaa. Joo, asunto ja matkat on vähän vaatimattomampia ja autosta saattaa kannattaa luopua, mutta kyllä se onnistuu. Ette te ole riippuvaisia.
Oikeasti riippuvainen on sellainen, joka ei pääse karkuun koska toinen tulee perässä ja pahoinpitelee.
ja tälle viimeiselle kirjoittajalle: pane ne vaivalla säästetyt roposesi jonnekin, missä mies ei pääse niihin käsiksi, äläkä enää käytö niitä miehen pulaanjoutumisten maksuun. Ja kun se toinenkin lapsi kohta lähtee kotoa, lähde sinäkin ja aloita oma elämä. Teidön suhde ei ole hyvä, koska sinå olet selvästi onneton ja miestä ei selvästi kiinnosta se. Sulla ei ehkä ole mitään ylimääräistä, mutta eipä ole sitten ylimääräisiä kulujakaan, vaan saat käyttää ja säästää omat rahasi ihan niin kuin itse haluat. Se antaa jo paljon henkistä liikkumatilaa ja vapauttaa stressistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota. Tehän olette parempituloisista miehistänne riippuvaisia vain jos teidän on pakko pitää se parempituloinen elintaso. Mutta ei teidän ole . Ihan hyvin voi humanisti tulla toimeen omalla palkallaan ja jopa sijoittaa. Joo, asunto ja matkat on vähän vaatimattomampia ja autosta saattaa kannattaa luopua, mutta kyllä se onnistuu. Ette te ole riippuvaisia.
Oikeasti riippuvainen on sellainen, joka ei pääse karkuun koska toinen tulee perässä ja pahoinpitelee.
ja tälle viimeiselle kirjoittajalle: pane ne vaivalla säästetyt roposesi jonnekin, missä mies ei pääse niihin käsiksi, äläkä enää käytö niitä miehen pulaanjoutumisten maksuun. Ja kun se toinenkin lapsi kohta lähtee kotoa, lähde sinäkin ja aloita oma elämä. Teidön suhde ei ole hyvä, koska sinå olet selvästi onneton ja miestä ei selvästi kiinnosta se. Sulla ei ehkä ole mitään ylimääräistä, mutta eipä ole sitten ylimääräisi
Olen ajatellut juuri tuota, piiloon laittamista. Fyysinen rajoitteeni estää kokopäivätyön, en tiedä mihin/miten lähtisin? Autokin on kokonaan hänen omistuksissa vaikka säästöjäni siihenkin mennyt ym. Erittäin hankala tilanne, kuin uisin vastavirtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa myös oikeasti miettiä pahanpäivän varasuunnitelmaa siltä varalta, että mies jonain päivänä vaikka sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen tms. eikä enää tienaa ja ylläpidä elintasoanne. Meille kävi niin. MIllä tulisitte toimeen?
Entäs kun mies ei suostu miettimään huomista pitemmälle? Olen ehdottanut säästämistä (tuhlaa ne jos haluaa matkustella tms), keskinäisen testamentin tms tekemistä (jos hänelle kävisi jotain, että minä en jäisi ongelmiin) sain kuulla olevani ahne joka ei halua lapsillemme jäävän mitään!? Mä en ymmärrä mun miestä. Viime kesänä osti kalliin veneen, jota maksaa kuukausittain vieläkin.
Meillä on kaksi lasta, toinen on jo omillaan ja töissä, toinenkin valmistuu ihan juuri.
Miehen varasuunnitelma on aina ollut se, että hän törsää ja kun rahat loppuu niin minun vaivalla säästetyt rahat käytetää
Teidän kyllä ihan oikeasti pitäisi istua alas ja sopia yhteisten rahojen käytöstä ja muutenkin niin päivittäisestä taloudesta ja pidemmän tähtäimen säästämisestä. Tiedän, että se ei ole niin helppoa, olen itsekin aika lepsu sen toisen rahankäytön suhteen.
Vinkkinä tuohon testamenttiasiaan. Ainahan voit ottaa miehelle henkivakuutuksen, jossa olet edunsaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa myös oikeasti miettiä pahanpäivän varasuunnitelmaa siltä varalta, että mies jonain päivänä vaikka sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen tms. eikä enää tienaa ja ylläpidä elintasoanne. Meille kävi niin. MIllä tulisitte toimeen?
Entäs kun mies ei suostu miettimään huomista pitemmälle? Olen ehdottanut säästämistä (tuhlaa ne jos haluaa matkustella tms), keskinäisen testamentin tms tekemistä (jos hänelle kävisi jotain, että minä en jäisi ongelmiin) sain kuulla olevani ahne joka ei halua lapsillemme jäävän mitään!? Mä en ymmärrä mun miestä. Viime kesänä osti kalliin veneen, jota maksaa kuukausittain vieläkin.
Meillä on kaksi lasta, toinen on jo omillaan ja töissä, toinenkin valmistuu ihan juuri.
Miehen varasuunnitelma on aina ollut se, että hän törsää ja kun rahat lopp
Ei pysty, vuosia kokeiltu, olen luovuttanut. Hän ei anna yhtään periksi, määrää kaikesta. Eikä todellakaan suostu vakuutukseen, syytti minua että aionko kenties myrkyttää hänet :( Se oli olevinaan vitsi mutta siihen jäi keskustelu. Tuntuu kuin hän pitäisi minua vastustajana, jolle ei soisi mitään hyvää. Päinvastoin nimittelee ahneeksi kun yritän pitää puoliani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat valinnat, omat seuraukset.
Sinäkin joku päivä valitset sairastua vakavasti tms??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kannattaa myös oikeasti miettiä pahanpäivän varasuunnitelmaa siltä varalta, että mies jonain päivänä vaikka sairastuu vakavasti, joutuu onnettomuuteen tms. eikä enää tienaa ja ylläpidä elintasoanne. Meille kävi niin. MIllä tulisitte toimeen?
Entäs kun mies ei suostu miettimään huomista pitemmälle? Olen ehdottanut säästämistä (tuhlaa ne jos haluaa matkustella tms), keskinäisen testamentin tms tekemistä (jos hänelle kävisi jotain, että minä en jäisi ongelmiin) sain kuulla olevani ahne joka ei halua lapsillemme jäävän mitään!? Mä en ymmärrä mun miestä. Viime kesänä osti kalliin veneen, jota maksaa kuukausittain vieläkin.
Meillä on kaksi lasta, toinen on jo omillaan ja töissä, toinenkin valmistuu ihan juuri.
Miehen varasuunnitelma on aina ollut se, että hän törsää ja kun rahat lopp
Henkivakuutusta ei kyllä voi ottaa muuta kuin itselleen.
Luonnollinen tilanne. Miehellä pitää olla jonkinlainen vipuvarsi mahdollistaa jatkuva pillun saanti
Vierailija kirjoitti:
Luonnollinen tilanne. Miehellä pitää olla jonkinlainen vipuvarsi mahdollistaa jatkuva pillun saanti
Meillä ei mies halua pillua. Elättää muuten vaan.
Kiinnostaisi tietää millaisessa perheessä ovat kasvaneet ne, joiden mielestä myös perheessä pitää kaikki olla tasan. Kuten alle 5v. maailmassa, jossa pyritään tasapuolisuuteen sisarusten kesken kakun jakamisessa.
Aikuisten elämässä yleensä ymmärretään, ettei kaikkea voi eikä edes kannata jakaa tasan. Kateelliset ihmiset ovat tästä poikkeus, mutta välttämättä ap:n tapauksessa ei ole siitä kyse, vaan yleisestä turvattomuuden tunteesta. Yksin on pärjättävä, omalta mieheltäkään ei voi apua odottaa. Nämä tällaiset tulevat oman lapsuudenperheen malleista ja kyllä niitä olisi hyvä käsitellä ennen kun itse saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Toiset meistä valitsevat hyväpalkkaisen työn, toiset muuten vain kivan palkasta välittämättä. Kyse ei ole edes kouluttautumisesta, koska teollisuudessa pääsee hyvällä palkalle vuorolisillä vähäiselläkin koulutuksella, varsinkin miesvaltaisilla aloilla.
Monesko yli 10 vuotta vanha aloitus tämä olikaan juuri nyt etusivulla?
Ylläpito nostaa vanhoja, koska palstalta on väki kaikonnut, minäkin olin tauolla ja nyt piipahdan.
Tämä vanha aloitus pompahti esiin googlatessani aihetta. Nostan, koska olen juuri samassa tilanteessa ja se ahdistaa.
Meillä tällä hetkellä itse olen täysin tuloton ja miehen elatuksen varassa. Valmistun vuoden päästä ja senkin jälkeen tilanne tulee olemaan se, että miehen nettopalkka on tuplasti sen mitä oma tuleva bruttopalkkani. Ajatuskin ahdistaa, tuntuu että minulla ei ole eikä tule olemaan mitään omaa. Auto on miehen, asunto on miehen, kalusteet ovat miehen...
Mieheni ei käytä hyväkseen millään lailla tätä etulyöntiasemaansa, mutta itse koen oloni epämukavaksi. Välillä jopa harkitsen puolitosissani eroa, mutta ajatus on ihan älytön, erota nyt vain koska ei kestä toisen isompia tuloja vaikka tälläkin hetkellä minun elintasoni on niiden ansiosta parempi kuin mitä se yksin asuessa koskaan tulisi olemaan.
Muita?