synnytystarina 50-luvulta
mummon kertomaa: elettiin yleislakon aikaa, oli talvi, ja mummon raskaus kolme viikkoa yli lasketun ajan. Esikoinen oli vuoden ikäinen, ja asuntoon piti hakea vesi kaivosta, pilkkoa puut, ja ulkohuussissa käytiin tarpeilla. Voi vaan kuvitella millaista on ollut vauvapyykin pesu, peseytyminen jne. Talvisella polulla mummo kompastui ja kaatui mahalleen ja siitä alkoivat kovat "poltot". Kun mummo pääsi sairaalaan, oli jo tosi tuskainen olo. Pappa vannotti sairaalan ovella lähtiessään, että "et sitten huuda" ja mummo lupasi. Sairaalassa alettiin miettiä ja ihmetellä, onko mummolle siellä tilaa, ja missä. Mummo yritti saada ilmaistua, että alkaisi olla jo vähän kiirus. Lopulta mummo ei enää kestänyt, ja ilmoitti, että hän lähtee nyt saliin. Tilaa ei kumminkaan ollut, joten kätilö levitti puulaatikon päälle lakanan ja käski siihen pitkälleen (sairaala lämpesi myös puilla). Siinä mummo sitten makasi ja pohti, että tähänkö tämä täytyy synnyttää. Muutaman minuutin päästä mummo pääsi kuitenkin saliin, ja siinä vaiheessa tuntui jo, että pitää ponnistaa. Ilmeisesti suihkuja ei siellä ollut, vaan jonkunlainen korkea kylpyamme (mummo sanoi, että en osaa kuvitella millainen se oli, enkä osakaan) johon olisi pitänyt kiivetä (ilmeisesti ennen synnytystä piti joka tapauksessa peseytyä) ja mummo sanoi, että ei hän pysty enää kiipeämään mihinkään, ja hänet pestiin siinä lattialla. Viimein mummo pääsi ponnistamaan, ja poika (isäni) syntyi rivakasti, vaikkakin kovalla kivulla. Mummo piti lupaksensa huutamattomuudesta eikä inahtanutkaan. Istukka ei kuitenkaan lähtenyt irtoamaan, ja kätilö oli kokematon harjoittelija. Lopulta kätilö repi istukan irti väkivalloin paljain käsin, josta seurauksena massiivinen verenvuoto, sydänkohtaus mummolla ja se, ettei mummo enää tämän jälkeen saanut lapsia. Mummo heräsi sidottuna remmeillä reisistä sänkyyn (kuulema oli tapana) ja vatsa sidottuna (mummo oli hyvin hämmästynyt, ettei näin enää tehdä). Vessahätä siinä tuli, ja mummo sanoi siitä ohi mennellee hoitajalle, joka kivahti, "sinähän olet jo päivällä synnyttänyt, mene vessaan!" No mummo nuorena ja kilttinä tyttönä kampesi jaloilleen - seurauksena valtava verilammikko lattialla ja uusi sydänkohtaus ja elvytys.
No, mummo jäi kuitenkin henkiin, ja on vieläkin yli 50v. myöhemmin hyvin ylpeä, ettei huutanut synnytyksessä. Mummo oli kuitenkin varsin heikkona kotiuduttuaan vauvan kanssa, eikä imetys lähtenyt käyntiin. Niinpä isäni sitten kasvoi kauralimalla (korvikkeita ei ollut) ja on nykyään hyvin terve ja sporttinen viisikymppinen "pappa"!
Kerroin mummolle vastaavasti millaista sairaalassa on nykyään ja millaisia laitteita ym on, kaiken kaikkiaan mukava juttutuokio!
Kommentit (7)
Anoppini on ollut sairaala-apulaisena synnärillä joskus 1960-luvulla, ja hän sanoo, että mahat sidottiin, ja sen takia naisilla säilyi kaunis litteä vatsa. ja palautuminen synnytyksestä oli nopeampaa. Ja uskon kyllä tuohon!
Toisaalta hän jo aikanaan, kun olin itse saanut ensimmäisen lapsen, kauhisteli, että
itse suihkuun.
Silloin aamuin illoin hoitaja kävi pesemässä naisten alapään keitetyllä vedellä, ei tietenkään käsin, vaan pihdeillä jossa oli vanulappuja. yök
Mummoni sanoi, että hänen ollessa nuori äiti, synnyttänyt nainen ei saanut pariin kuukauteen kantaa kahvipannua raskaampaa, ettei tule kohdunlaskeumaa. Äiti passattiin mahdollisuuksien mukaan.
Nää jotku olis varmaan ihan viisaita nykyäänkin. Vaikka ennen lähdettiin "perunapellolta" synnyttämään, niin synnyttäneen naisen terveyttä vaalittiin toisella tavalla kuin nykyään.
Ole ylpeä mummostasi! :) Ja älä ota mallia, huuda, jos siltä tuntuu... ;D
on nuo vanhan ajan synnyttäjät saaneet kestää vaikka mitä "kidutusta" ja epätietoisuutta jo raskausaikana, kun ei näin hyvää seurantaa ollut.
nostan kyllä hattua sen ajan ihmisille ja etenkin niille jotka kotona pukkas vauvoja.
Mummoni on kuollut jo vuosia sitten, ja tämä tapahtuikin varmasti ehkä n.30-50-luvulla. Tuohon aikaan kun sairaanhoito oli mitä oli, niin synnytyksetkin sen mukaiset.
Mummoni odotti yhtä lukuisista lapsistaan. Kun tuli synnytyksen aika, ei asia edistynyt ja todettiin lapsen olevan aivan liian iso mahtuakseen syntymään alakautta. Ilmeisesti keisarinleikkausta ei tunnettu, tai maalla se ei ollut tapana/mahdollista. Äiti (mummo) saatiin pelastettua ainoastaan sillä, että lapsi pilkottiin hänen sisälleen (en tiedä miten) ja otettiin ulos pala kerrallaan. Millainen trauma on tuokin tapahtuma mahtanut mummolle olla :(
Kyllä mummoilla..vanhoilla ihmisillä yleensä, on todella arvokkaita tarinoita ja niitä on mahtava kuunnella ja verrata tämän päivän tapoihin. Ihme että tuostakin on mummot, molemmista tarinoista selvinneet.
Tuosta viimeisestä sanoisin, että keisarileikkauksia on tehty kyllä jostain 1600 luvulta ja yleisestikin aikoja aikoja sitten että ei se ole suinkaan meidän mummojen tai meidän mummojen mummojen aikaan ollut mikään harvinainen juttu. Aseptiikkaakin on sairaaloissa ollut ja maallakin on eläimille varmasti osattu tehdä keisarileikkauksia mutta mikä tekisi tuon vauvan sisälle silpomisen niin..sitä voi vain arvailla, ehkä vauva on jäänyt kiinni jotenkin jos ollut suuri kokoinen. Näin minä ajattelisin :(
Luojan kiitos meillä on synnytyssairaalat kun näitä edellisiä lukee.
Omakin 71-vuotias mummoni on 3. lastaan odottaessaan (lapset vuoden välein) vuonna -60 joutunut nostella raskaat maitohinkit traktorinkärrylle meijeriin vietäviksi ja saanut siitä keskenmenon. Makasi kuulemma lopun päivää sängyssä mahakipua potien, mutta illan tullen oli pakko nousta laittamaan äidilleni ja tädilleni jotka olivat noin 1,5v ja 6kk, ruokaa kun anoppi ei suvainnut että miniä vaan makaa ja se oli ollut lopullinen niitti keskenmeniolle.
oma isäni on ollut 5,5 kiloinen syntyessään -52, ja mummi oli pieni ja siro. Mummi ei ole tuosta mitään puhunut (kuten ei mistään muustakaan), mutta voin kuvitella että kovilla oli, vaikka oli 3. lapsi!
Tuosta mahan sitomisesta tuli hassu takauma mieleen. Sain itse esikoiseni -93, ja silloin, siinä sairaalassa mahani kyllä sidottiin. Ns. M- side oli kyseessä.. en tuota muistanutkaan, siitä on sen verran aikaa. Eikä muiden synnytysten jälkeen tuota enää ole tehty :)