Lue keskustelun säännöt.
Toimittajan näkemys / lehtijutut. (Esim. Ruu-juttu). / Oletteko ikinä olleet lehtijutussa?
10.03.2009 |
Tuli mieleen nyt taas tuosta Ruu-ketjusta ja eilisestä isän?/Suden vastineesta - hänkin korosti, että ihmiset kommentoivat näissä ketjuissa ARTIKKELIN perhettä.
Mekin ollaan oltu joskus erään vauva/lapsi-aiheisen lehden yhdessä jutussa, ja silloin myös vähän ärsytti, miten kärjistetysti jotkut asiat oli kirjoitettu ja myös otsikot, niistä oli yritetty tehdä jotenkin myyviä/kiinnostavia/iskeviä.
Eli artikkelin perusteella saa varmaan vähän eri kuvan, kuin mitä todellisuus oikeasti oli - haastattelussa myös yritin tuoda esiin muita asioita ja olisin toivonut että niitä olisi korostettu, mutta toimittaja sitten oli kirjoittanut mitä oli.
Onko kukaan muu ollut ikinä jossain lehtijutussa, ja jäänyt samoja fiiliksiä? Oikeastaan pitäisi saada itse kirjoittaa itsestään kertova juttu, jotta välittyisi se todellisuus minkä haluaa kertoa... Haastattelijat ei sitä näköjään osaa esille tuoda. Heidänhän tehtävänä on kirjoittaa mahdollisimman kiinnostavia (ja myös keskustelua ja ajatuksia herättäviä) juttuja.
Tuossa Ruu-tapauksessa ainakin onnistuivat.
Kommentit (39)
yleensä nopeasti, runnottava eteenpäin, palveltava sovittua teemaa (vaikkei haastateltava siihen pirtaan sopisikaan) ja niin edelleen.
Vaan jos he alkavat ylimielisiksi, on virheitäkin luvassa, kuten täällä on moni huomannut. Lehtijutut VOI kirjoittaa myös niin, että perheen olennainen asia tulee oikealla tavalla ilmi. Yksi vinkki on uhrata haastateltavan valintaan enemmän aikaa. Nöyryys tekee hyvää kaikille ammattilaisille.
Terveisin vuosikausia toiminut vapaa toimittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti haastateltavilla on se harhakäsitys, että heillä olisi oikeus sanella toimittajalle mitä tämä saa kirjoittaa ja mistä näkökulmasta. Näinhän asia ei ole. Haastateltavalla on oikeus pyytää juttu luettavaksi ja korjata suoranaiset valheet ja/tai asiavirheet, mutta jutun sävyyn, näkökulmaan tms. haastateltavalla ei ole mitään asiaa puuttua. Jos haastareltavaa on hänen mielestään kohdeltu jutussa väärin, voi tämä kirjoittaa omalla nimellään vastineen lehden mielipidepalstalle.
Lehden tehtävä ei ole kirjoittaa haastateltavasta mahdollisimman myönteistä ja imartelevaa juttua, vaan toimittajalla on oikeus esittää esim. kritiikkiä ja vaikeita kysymyksiä sekä kyseenalaistaa haastateltavan sanomiset. Toimittaja saa myös valita jutun painotukset ja sävyn, sillä usein haastateltavat itse painottaisivat jutun kannalta turhia ja/tai lukijan kannalta epäkiiinnostavia asioita. Toimittaja on kuitenkin oman alansa ammattilainen ja osaa haastateltavaa paremmin (ainakin useimmiten) arvioida mikä kiinnostaa lukijaa ja mikä ei. Toimittajan työtä viimekädessä on kirjoittaa juttuja, jotka kiinnostavat lukijoita ja kasvattavat lehden levikkiäja myyntiä.
ja joitain ihan suoria asiavirheitä korjasin, jotka oli siis ihan päin... mainittu. Mutta sitten se juttu muuten oli myös jotenkin ihan eri näkökulmastas kirjoitettu, mitä olin itse ajatellut.
Jotta siitä olisi OIKEASTI tullut sen näköinen kuin halusin, olisi se pitänyt kirjoittaa oikeastaan kokonaan uusiksi, joten ajattelin silloin, että no antaa mennä, ei se nyt niin vakavaa ollut. (Toki vaikutti ehkä jonkin hyvänpäivän tuttujen mielikuvaan minusta jos joku luki, eli saivat varmaan eri käsityksen kuin mitä oikeasti olen.)
Mutta tämä ketju koskikin juuri sitä, että ehkä maallikkohaastateltava ei välttämättä yleensä tajua, mistä on edes kyse.
Esimerkki:
toimittaja haluaa tehdä jutun kestovaippailusta.
Hän ei siihen hätään löydä ketään täydellsitä kestofanaatikkoa, löytyy äiti joka on osakestoillut, ja tehdään juttu tästä.
Äiti pohtii itsekseen, haluaako hän mennä tällaiseen juttuun mukaan, kun oikeastaan on aikamoisen epäekologinen kuluttaja ja shoppailufriikki, mutta ajattelee että voi tuoda esiin sen, että osakestoilukin onnistuu ja näin voi yhdistää kahta erilaista elämäntapaa.
Ja haastattelussa hän korostaakin tätä, että ei tarvitse olla joko "epäekologinen tuhotyyppi" tai "viherpiipertäjä-fanaatikko", vaan voi yhdistellä molempia.
Näin hän ajattelee rohkaisevansa muitakin asiassa epäröiviä edes kokeilemaan!
No, toimittaja sitten haluaa tehdä juttunsa kuten haluaa ja kirjoittaa tästä äidistä niin että vaikuttaa, että hän on joku kestofanaatikko ekotyyppi.
Ei ihme, että haastateltlua äitä voi hieman asia ärsyttää.
Ja kestoilua epäilevät lukijat epäilee varmasti edelleen - katsovat vaan juttua "jaaha siinä taas yksi hullu". Kun taas jos juttu olisi tehty enemmän todenmukaisesti, niin se olisi varmaan rohkaissutkin enemmän ihmisiä kokeilemaan kestoja.
Tässä siis se pointti - toimittaja haluaa juttunsa, ja maallikkohaastateltava ei sitä valitettavasti ymmärrä, että hänen sanomiaan asioita joitain suurennellaan ja kaikkea HÄNEN mielestä olennaisinta ei mainita lainkaan.
No, tämähän tässä ketjussa on tullut selväksi jo moneen kertaan ja vahvistettu myös.
Tämä ei ollut mitenkään uutta 7pv yms. lehtien kohdalla, mutta sama siis pätee täysin myös näihin "asia"lehtiin.
Todellakin luen nykyään näitä "perhe"yms. SanomaMagazinesin muka "LAATU"lehtiä ihan uudella silmällä nykyään......
Toimittaja saa myös valita jutun painotukset ja sävyn, sillä usein haastateltavat itse painottaisivat jutun kannalta turhia ja/tai lukijan kannalta epäkiiinnostavia asioita. Toimittaja on kuitenkin oman alansa ammattilainen ja osaa haastateltavaa paremmin (ainakin useimmiten) arvioida mikä kiinnostaa lukijaa ja mikä ei. Toimittajan työtä viimekädessä on kirjoittaa juttuja, jotka kiinnostavat lukijoita ja kasvattavat lehden levikkiäja myyntiä.
keskustelin sillon haastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivari siis..ja haastattelija kysyi jotain äidiltä ja ätini sanoi vaan, että onneksi saatiin lapset ulos ajoissa...lehdessä luki...pääasia, että MEIDÄN OMA perhe selvisi ja se kuulosti kovalta ja oudolta, koska naapuri menetti henkensä..siis äitini kommentti ei koskenut häntä itseään, vaan pelkästään meitä lapsia...mutta lehden teksti antoi ymmärtää, että naapurin henki ei ollut minkään arvoinen äitini mielestä. Eikä haastattelijan rynnätessä perheemme luokse edes vielä tiedetty naapurin kohtaloa..tuntuu, että halusivat vaan pitkän lauseen lehteen...äitiä asia vaivasi. En muista sanatarkkaa kirjoitusta, mutta jotenkin tökerösti se oli väännetty....en osaa selvittää, mutta varmaan ymmärrätte...
Sen olen kuitenkin oppinut, että pyydän jutut aina itselleni luettavaksi ennen julkaisua. Jutuissa on usein tahattomia tai tahallisia väärinymmärryksiä ja toimittajat tosiaan painottaa välillä erikoisia asioita. En usko enää itse kaikkea mitä lehdistä luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on erilaisia pyrkimyksiä vähän lehdestä riippuen. Mielestäni Meidän Perhe -lehden toimittaja oli kuitenkin todella hienotunteisesti ja "tavallisesti" kertonut erään perheen kasvatusmetodeista. Jutussa ei ollut mielestäni lainkaan seiskapäivää-fiilistä. Juttu oli hyvä ja haastateltavat olivat mitä todennäköisimmin jutun etukäteen tarkistaneet.
Se oli hyvin neutraali, mitään ei jäänyt hampaankoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joitain ihan suoria asiavirheitä korjasin, jotka oli siis ihan päin... mainittu. Mutta sitten se juttu muuten oli myös jotenkin ihan eri näkökulmastas kirjoitettu, mitä olin itse ajatellut.
Jotta siitä olisi OIKEASTI tullut sen näköinen kuin halusin, olisi se pitänyt kirjoittaa oikeastaan kokonaan uusiksi, joten ajattelin silloin, että no antaa mennä, ei se nyt niin vakavaa ollut. (Toki vaikutti ehkä jonkin hyvänpäivän tuttujen mielikuvaan minusta jos joku luki, eli saivat varmaan eri käsityksen kuin mitä oikeasti olen.)
En ole sen jälkeen lupautunut mihinkään juttuihin (no eipä ole taidettu pyytääkään :) Silloin ajattelin että voisin antaa meidän kokemuksella jotain ajateltavaa /vinkkiä muillekin, ja sitä kautta saisin hyvän mielen - mutta pieni harmitus siitä vaan jäi.
(Mitään muuta korvausta / lahjaa tai mitään noista lehtijutuistahan ei muuten saakaan, tai ainakaan mä en saanut enkä toki odottanutkaan. Lähinnä ne on seiskat yms. roskalehdet jotka maksaa jutuista.)
ap
Mitään muuta korvausta / lahjaa tai mitään noista lehtijutuistahan ei muuten saakaan, tai ainakaan mä en saanut enkä toki odottanutkaan. Lähinnä ne on seiskat yms. roskalehdet jotka maksaa jutuista.
ap
Pari kivaa valokuvaa tosin saatiin:-)
t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä lehtijutussa ei voida kertoa koko totuutta. Jutun painotukset, näkökulma jne. valikoituu lehden ja juttutyypin perusteella. Jos juttu tehdään konseptiin (juttusarjaan), sitä ei voi kirjoittaa miten sattuu, vaan se tehdään määrämittaan ja siinä pitää olla juttusarjalle sovitut asiat.
Toimittaja päättää, mitä juttuun tulee, ei haastateltava. Haastateltavalla on oikeus nähdä juttu ja korjata asiavirheet, ei mitään muuta, sillä journalistista päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Siksi kannattaa miettiä, mitä sanoo, koska toimittajalla on oikeus painottaa ihan eri asioita kuin mitä haastateltava ehkä itse haluaisi. Tässä ei ole kyse ilkeydestä vaan siitä, että toimittaja hakee juttuun näkökulmaa.
Kannattaa myös miettiä, suostuuko haastatteluun koska sen jälkeen kun on siihen suostunut ja toimittajan tavannut, jutun julkaisemista ei voi kieltää, jollei nyt tapahdu jotain vallan poikkeuksellista kuten kuolema. Mutta pelkästään se, että ei tykkää toimittajan sanavalinnoista ei oikeuta kieltämään jutun julkaisemista.
Haastateltava itse kirjoittamassa juttua "omasta todellisuudestaan" on hupaisa ajatus. Mahtaisikohan sitä kukaan muu lukea kuin kirjoittaja itse?
että pyytää aikakauslehden jutun tarkistettavaksi ennen julkaisua. Ellei sitä tarkista, niin sitten on oma syy jos jutussa on jotain vääristynyttä, väärinkäsityksiä, epätarkkuutta. Toimittaja ei kirjoita ingressiä, kuvatekstejä eikä mahd. kanteen tulevaa tekstiä. Niiden kohdallakin voi vaikuttaa vaikka siten, että sanoo mitä kuvatekstissä EI saa mainita (esim joku asia, jota ei mainita jutussa, mutta joka on jollakin tavalla herkku, "sensaatiomainen" tai vast). Ja voi sopia, ettei juttua puffata jollakin ääliömäisellä iskulauseella lehden kannessa. Järjenkäyttö on sallittua ja on sekä lehden että haastateltavan edun mukaista että molemmat osapuolet ovat juttuun tyytyväisiä.
Sanomalehdillä on uutisjutuissa niin paljon lyhyempi toimitusaika, etten tiedä miten niihin voi vaikuttaa. Toisaalta, ne on huomenna kalankääreinä, joten jos niissä on joku kämmi, niin se on pienempi paha kuin kuukauden myynnissä olevassa aikakauslehdessä.
Mulla siis kokemusta vain aikakauslehtihaastatteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minua ei infottu mitenkään,että toimittajalla on oikeus kirjoittaa mitä tahtoo (vaan päinvastoin, sanottiin että kirjoitetaan minun näköinen juttu - mitä siitä siis ei tullut).
Toisekseen - olen kyllä lukenut silloin tällöin ihmisen itse kirjoittamia juttuja, esim. omasta kodistaan tms. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista! Viimeisimpänä tulee mieleen Meidän Perhe 2/09 jossa oli juttu erään henkilön kodista, ja hän oli se itse kirjoittanut. Mitäs outoa siinä oli?! Ei mitään.
Varmaan artikkelin luki moni muukin kuin kirjoittaja itse. En ymmärrä ollenkaan ajatuksen juoksuasi, ettei artikkelia lukisi kukaan muu.
Jos toimittajat saa kirjoittaa mitä tahtovat haastateltavista, tulisi silloin haastateltaville kertoa nämä faktat ennen haastattelua!! Jos nyt näin muka on...
Minkä lehden toimittaja muuten olet?? Koska sitä lehteä en enää halua lukea, noin ylimielinen toimittaja.
Toimittaja voi hyvinkin kirjoittaa otsikon, ingressit ja kuvatekstit. Toimittajalle ei kannata kertoa mitään, mitä ei ole valmis lehdestä lukemaan. Mua ainakin rasittaa, kun haastateltavat alkaa erikseen aina sanoa, että älä tätä laita lehteen. Älkää kertoko sellaista, mitä ette halua kertoa!
Enkä ole kyllä koskaan kuullut, että toimittaja ja haastateltavat tekisivät jotain "sopimuksia" siitä, miten juttua käsitellään kannessa. Mä olen tehnyt näitä töitä 15 vuotta.
Toki toimittajat mielellään (ainakin minä) tekee haastateltavan näköisiä juttuja, mutta ihan aina ei kaikkia haastateltavien toivomuksia voi ottaa syystä tai toisesta huomioon ja silloin toimittaja päättää.
että pyytää aikakauslehden jutun tarkistettavaksi ennen julkaisua. Ellei sitä tarkista, niin sitten on oma syy jos jutussa on jotain vääristynyttä, väärinkäsityksiä, epätarkkuutta. Toimittaja ei kirjoita ingressiä, kuvatekstejä eikä mahd. kanteen tulevaa tekstiä. Niiden kohdallakin voi vaikuttaa vaikka siten, että sanoo mitä kuvatekstissä EI saa mainita (esim joku asia, jota ei mainita jutussa, mutta joka on jollakin tavalla herkku, "sensaatiomainen" tai vast). Ja voi sopia, ettei juttua puffata jollakin ääliömäisellä iskulauseella lehden kannessa. Järjenkäyttö on sallittua ja on sekä lehden että haastateltavan edun mukaista että molemmat osapuolet ovat juttuun tyytyväisiä.
Sanomalehdillä on uutisjutuissa niin paljon lyhyempi toimitusaika, etten tiedä miten niihin voi vaikuttaa. Toisaalta, ne on huomenna kalankääreinä, joten jos niissä on joku kämmi, niin se on pienempi paha kuin kuukauden myynnissä olevassa aikakauslehdessä.
Mulla siis kokemusta vain aikakauslehtihaastatteluista.
korjata, mutta muuhun ei voi puuttua, valitan. Näin siksi, että journalistista päätösvaltaa ei luovuteta kenellekään toimituksen ulkopuoliselle.
Itse kirjoitetut jutut: Toimittaja on _ammatti_, jossa pitää osata muutakin kuin kirjoittaa. Voin vakuuttaa sulle, että suurin osa ihmisistä ei osaa kirjoittaa lehtijuttuja, esimerkkisikin oli luultavasti moneen kertaan editoitu ja muokattu ennen julkaisemista. Yhdessäkään lehdessä ei taatusti mennä siihen, että haastateltavat kirjoittaisivat jutut...
En kerro työpaikkaani täällä.
Ainakaan minua ei infottu mitenkään,että toimittajalla on oikeus kirjoittaa mitä tahtoo (vaan päinvastoin, sanottiin että kirjoitetaan minun näköinen juttu - mitä siitä siis ei tullut).
Toisekseen - olen kyllä lukenut silloin tällöin ihmisen itse kirjoittamia juttuja, esim. omasta kodistaan tms. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista! Viimeisimpänä tulee mieleen Meidän Perhe 2/09 jossa oli juttu erään henkilön kodista, ja hän oli se itse kirjoittanut. Mitäs outoa siinä oli?! Ei mitään.
Varmaan artikkelin luki moni muukin kuin kirjoittaja itse. En ymmärrä ollenkaan ajatuksen juoksuasi, ettei artikkelia lukisi kukaan muu.Jos toimittajat saa kirjoittaa mitä tahtovat haastateltavista, tulisi silloin haastateltaville kertoa nämä faktat ennen haastattelua!! Jos nyt näin muka on...
Minkä lehden toimittaja muuten olet?? Koska sitä lehteä en enää halua lukea, noin ylimielinen toimittaja.
itsekin olen toimittaja, tosin radiopuolella. Mutta hyvät ihmiset, ymmärtäkää nyt, että ei kukaan voi ymmärtää täysin toisen ihmisen sielunmaisemaa ja pystyä sitä täysin kirjallisesti kopioimaan. ME kaikki tulkitsemme toinen toisiamme, niin toimittajatkin. Ja ihan oikeasti kuten sanottu, älkää kertoko toimittajalle mitään, mitä ette itsestänne lehteen tms. halua.
Ihan oikeasti, onko teistä jotenkin ihmeellistä, jos toimittaja haluaa poimia haastatteluista ne kiinnostvat jutut? Kuinka kauan te ajattelette, että ihmiset jaksaisi lukea juttuja Tavisten perheestä, jossa kaikki on vaan tasasta ja kivaa? Tai oikeasti ei ole, ja siksi juttua on alettu tekemäänkin, mutta sitten Tavikset kuitekin halus, että niistä kirjotetaan vaan tyhjänpäiväistä höttöä lehteen.
Meillä siis on eri kokemus, ei sen kummempaa. Olen ollut tyytyväinen juttuihin ja ollut hyvässä yhteisymmärryksessä toimittajien kanssa. Joskus kun puhuu jostakin aiheesta sitä on pakko taustoittaa asioilla, ihmisillä, joita ei halua jutussa mainittavan. Haastateltava on tottumaton tilanteeseen päinvastoin kuin toimittaja, joka tekee juttuja työkseen. Olisi outoa jos haastateltava joutuisi koko ajan varomaan sanojaan. Parempi siis sopia asioista avoimesti ja hyvässä hengessä etukäteen. Jos ei sopimus onnistu, voi haastattelusta kieltäytyä.
10
Toimittaja voi hyvinkin kirjoittaa otsikon, ingressit ja kuvatekstit. Toimittajalle ei kannata kertoa mitään, mitä ei ole valmis lehdestä lukemaan. Mua ainakin rasittaa, kun haastateltavat alkaa erikseen aina sanoa, että älä tätä laita lehteen. Älkää kertoko sellaista, mitä ette halua kertoa!
Enkä ole kyllä koskaan kuullut, että toimittaja ja haastateltavat tekisivät jotain "sopimuksia" siitä, miten juttua käsitellään kannessa. Mä olen tehnyt näitä töitä 15 vuotta.
samoin 27 ja 29 vahvisti mun tuntemuksia!!
Eli käy niin, että toimittaja haluaa tehdä jutun aiheesta A. Henkilöä joka tähän aiheeseen täydellisesti sopisi, ei löydy, niin sitten otetaan joku lähimmäksi sopivin, joka on ehkä vähän kokeillut asiaa A, mutta se ei ole hänen pää-elämänasiansa;
ehkä hän ajattelee suostua lehtijuttuun kuitenkin, koska kokee että vinkkinä muile voi kertoa, että asiaa A (esim. imetys, kestovaipat, perhepeti, päivähoito tms...) voi yhdistää osittain vaikka ei sitä täydellisesti soveltaisi.
Mutta kun toimittaja haluaa jutun aiheesta A, niin hän sitten kirjoittaa sen niin, että vaikutelma on että haastateltu on todella jotenkin ehdottomasti asian A takana ja soveltaa sitä täydellisesti.
Tämä on kurjaa.
Ja vielä kurjempaa on se, että toimittajat näyttää tosiaan kuvittelevan olevansa jotain yli-ihmisiä.
ap