¤¤¤MARRASMASUT 2009¤¤¤

Walpu: Olen tosi pahoillani. Antoiko lääkäri mitään toivoa, että voisi olla tosin päin, että raskaus olisikin vaan niin alkuvaiheessa? En halua veistä kääntää haavassa, kyselen vain....toivon parempaa jatkoa sinulle ja että seuraava raskaus olisi se joka vuotamatta menisi loppuun asti.



Adara: Ihana kuulla uutiset sulta. Hieno juttu, että ei sun vuoto jatku enää. Mäkin vähän odotan mielenkiinnolla, mitä anoppi on mieltä. Tosin tapojensa mukaan se saa suunsa auki vasta 2 vuoden kuluttua, jos sittenkään.



Uma81: Hyvä, että tauti hellittää ja pääset olemaan "vaan" raskaana :)



Sussu_89: Aika jännittävää toi sun kaksostunne ja aika huimaa, jos se osuu oikeaan. Ne naisen/äidinvaistot on kyllä valitettavan usein oikeassa :) Onko teillä kaksosia lähisuvussa, siis äitisi/isäsi? Mun isä on kaksonen ja mun miehen äiti on kaksonen ja meistä kukaan lapsista ei vielä ole saanut luomukaksosia (mun siskolla on IVF-kaksoset), mutta uskon, että hyppää mun yli tälläkin kertaa :)



Poika/tyttötunteesta:

Esikoista odotaessa mulla tuli tosi nopeasti tunne, että tämä on poika ja sanoinkin, että mä en prinsessoja saa aikaiseksi. Ja osuin oikeaan. Sit kun toinen oli tulossa, oli todella varma olo, että on tyttö ja prinsessatunne erittäin vahva :) Ja sekin osui oikeaan. Nyt molemmat vähän toivotaan ehkä tyttöä, tietenkin molemmat on ihan yhtä rakkaita, mutta just pari päivää sitten sanoinkin mun miehelle, että jaa-ha nyt on sit sellainen olo, että kyllä tämä poika on ja tuntuu taas vaan jotenkin siltä, että kyl on tämä poika. Saa nähdä miten osuu kohdalleen. Täällä käytännössä melkein kaikki tietävät, että kumpaa odotat, eli ultrissa kerrotaan hyvinkin suoraan ja avoimesti. Ja tässä raskaudessa ekaa kertaa luulen, että me kyllä kysytään tuo sukupuoli myös. Mä ainakin haluan nyt niin vahvasti tietää etukäteen. Lapseni tuntien, uskon, että pystyn etukäteen tekemään paremmin konkreettiseksi heille pikkuveljen tulon ja auttaa heitä valmistautumaan lapsen tuloon. Lisäksi täällä ei juurikaan myydä mitään unisex-kamaa-vaatteita lapsille. Vaateosastotkin on Infant boy ja infant girl. Kaikki on todella jaettu sukupuolten mukaan. Naapurustossani olen raskaana olevien kuullut puhuvan lapsistaan jo nimellä, mikä on päätetty antaa lapselle.



Oma suht oireeton olo jatkuu. Toisaalta kiva, ettei tarvi olla pää pöntössä ja maata koko päivä koomassa sängyssä, kun on kuitenkin nuo kaksi lasta jo ennestään ja niitä ei paljon kiinnosta, että ei äiti nyt jaksa. Välillä olen kyllä sanonut, että nyt äiti nukkuu/lepää 10 minuuttia ja te rakennatte legoja yläkerrassa tai katsovat dvd:tä. Olen jopa jaksanut mennä spinningiin ja tänään ajattelin mennä body pumpiin. Eilen kyllä kuntosalilla huomasi, että ei vaan pysty tekemään jalkaliikkeitä samalla tavalla, tuntui jotenkin ikävältä alamahassa.



Emu ja matkalainen 5+3

Walpu: toivon voimia teille ja jaksamista! Todella ikävää kuulla tapahtuneesta:(



Adara: Kun mieheni soitti anopille kertoen yllätyksestä, että menimme naimisiin, anoppini vastasi, että huh, hyvä! minä jo pelästyin, että teille on tulossa kolmas lapis, ettehän te mitenkään mahtuisi sinne kolmen lapsen kanssa!

Taitaa tulla anopille iso jymy yllätys kun toivottavasti pääsiäisen jälkeen pääsemme kertomaan ;D Ai, niin ja asumme 70 neliön ja 3h + alkovi, keittiö ja wc omakotitalossa, eli en nyt sanoisi, että heti tilanpuute yllättää vaikkei tämä mikään suuri olekkaan.



Minua jaksaa ihmetyttää oireettomuus! Ehkä iltaisin on vähän jotain etovuutta kun tytöt on mennyt nukkumaan, mutta muuten harvoin tunnen mitään... nälättää kai enemmän, muttakun en ole siitäkään varma.

Jatkan samalla linjalla kuin edelliset, eli ihanaa kun on vauva tulossa, eikä sukupuolella ole niin väliä, mutta pieni toive olisi pojasta, kun kaksi edellistä ovat tyttöjä, mutta tokihan kolmen prinsessan talouskin olisi ihan mahtava:)

Minulla ei oikeastaan ole ollut mitään sukupuolituntemuksia raskauksissa emmekä ole selvittäneet sitä etukäteen, mutta nyt tällä kertaan aijomme sen kysyä ja jos eivät Jorvissa kerro, niin menemme sitten yksityiselle, mutta sinne nyt on vielä aikaa!

Minulla on tämän raskauteni aikana vielä tarkoitus suorittaa 2 työharjoittelua (kotihoito ja laitoshoito) sekä viimeinen näyttöni lokakuussa ja sitten olen valmis lähihoitaja:) Toivon vain, että fysiikka ei petä ja pystyn nämä suorittamaan, että voin sitten äitiyslomalta lähteä suoraan työelämään!



Tämä meidän oma pino on mukava kun tietää, että olette kaikki suht samassa vaiheessa ja voi kirjoitella ilot ja surut! hienoa myös että sen löytää nyt näin hyvin. Viikottain uusi on hyvä idea, pysyy hyvin perässä kaikkien juonenkäänteissä :) Mikä päivä uusi pino aloitetaan? Aina maanantaina tms?



Hyvää torstain jatkoa kaikille!

*Odotukseen suhtautumisesta, ultrista ja uusista perheenjäsenistä*



Aika jännää, miten eri tavoin odotusta hoidetaan ja siihen suhtaudutaan eri maissa. Ranskasta ja Saksasta olen ainakin kuullut kokemuksia. Niissäkin sukupuoli kerrotaan odottajalle ja selvitetään jo jopa np-ultrassa. Muutenkin tuntuu, ettää vauva otetaan perheenjäseneksi jo odotusaikana. Miksi täällä halutaan pitää etäisyyttä?



Varsinkin esikoisen odotusaikana mulle oli iso asia tietää sukupuoli etukäteen - ja nähdä vilaus vauvan kasvonpiirteistä :) Se teki tulevasta vauvasta heti itselleni konkreettisemman, ihan oikean uuden ihmisen eikä vain outoa, epämukavaa vatsakumpua. Aika paljon arvostellaan (tai arvosteltiin ainakin aikaisemmin - vai oliko odottajan herkällä tilalla osuutta tuntemukseen ;D ), jos ylimääräisissä ultrissa käy. Mun omasta mielestä niissä tärkeintä on se tieto, mitä vauvan terveydentilasta eri raskausvaiheissa saadaan. Bonuksena on, että sukupuoli selviää ja vauvan näkee. Ymmärrän kyllä senkin näkökohdan, ettei halua tietää etukäteen. Jotenkin kauniin nöyrää ottaa konkreettisesti vastaan, mitä annetaan. Toisaalta taas monia sairauksia pystytään hoitamaan paremmin, jos ne diagnosoidaan jo kohdussa. Meillä on esimerkiksi suvussa perinnöllistä sydänvikaa, jonka olemassaolo on hyvä tietää mahdollisimman ajoissa.



Meillä on molemmille lapsille ollut nimet jo odotusaikana. Esikoisesta se pidettiin salassa ristiäisiin asti, kuopuksesta se otettiin käyttöön jo salissa. Ärsytti vain, kun sairaalassa sinnikkäästi kutsuivat kuopusta "vauvaksi" tai "tytöksi", vaikka oikea nimikin jo oli.





*Omaa napaa*



Aloitin taas aamun testaamalla :D Mä oon toivoton tapaus! Tää oli jo kuudes testi. Joka tapauksessa viiva ilmestyi tikkuun nyt heti selvänä. Miestä vähän kauhistutti, kun aloin huokailla, että tää oli ehkä mun elämän viimeinen testi. Että availenko jo tässä vaiheessa optioita seuraavaan :D Höh, kyllä tää varmaan on viimeinen. Ikäkin jo painaa. Kai?



Tänään soitan ja varaan sen alkuraskauden ultran. Uskaltaisinkohan tilata jo tukivyön? Taitaa hormonit ja turvotus vaikuttaa, kun selkä alkoi vaivaamaan. Inhaa, loukkasin sen kuopuksen synnytyksessä, ikinä aiemmin ei ole selkävaivoja ollut edes odotusaikoina :S Mutta jospa tukivyö auttaisi jo tässä vaiheessa, eikä selkä pääsisi niin pahaksi.



Mukavaa päivää kaikille!

- Omppu ja PikkuA, rv 4+3

Pahoittelut Valpulle, kyllä on kurjaa. Voimia <3



Aika jännästi vaihtelee paikoittain nuo ultraukset ja sukupuolen kertomiset. Esikoisen kohdalla olin kahdessa eri kaupungissa äitiysneuvolassa ja käytännöt erosi näissäkin. Ensimmäinen ultra oli jo viikolla 10 ja muuton vuoksi pääsin seuraavaan vasta viikolla 36. Ja tällöin mies olisi halunnut tietää sukupuolen, mutta kätilö sanoi, että "kyllähän se siellä synnytyksessä selviää, olettehan odottaneet jo näin kauan, jaksatte kyllä vielä pari viikkoa". Eikä siis kertonut!



Nyt on taas eri kaupunki ja saa nähdä miten täällä nuo asiat etenee.



En osaa ollenkaan sanoa, kumpi on tulossa. Esikoisesta oli vahva poikatunne, mutta tästä en vielä osaa sanoa. Väillä mietin, miten tytön kanssa osaisin, kun on vaan kokemusta villistä pojasta. No se lienee turha murhe.



(.) Ei edelleenkään raskausoireita. Väsymystä on, mutta luulen sen johtuvan flunssasta, joka aina vaan kiusaa. Olo tosin tuntuu turvonneelta, mutta sekin taitaa olla alkuvuoden herkuttelun tulosta. Vähän jo turhauttaa kun mitään ei kuulu. Vaikka luulisi, että sitä olisi vaan onnellinen, ettei yrjötä koko ajan, mutta ei. :)



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



toivoo Nannatyttö ja pieni rv 5+3

Todella varovaisesti kurkkailen tänne, onkin puolen vuoden aikana jo kolmas kuukausipino jonne kuulun täällä odotuspuolella.. Nimittäin tässä on peräkkäin ollut kauheita kokemuksia, lokakuussa km rv.5+ ja heti sitten tuulimuna joka paljastui vasta rv.10+2. Ja näitä edeltävä raskauskin meni kesken 11/07 rv.6+5. Mutta on meillä kolme lastakin saatu aikaan, heidän peräkanaa ihan normaalisti ennen näitä epäonnisia.. Nyt vaan yritän ensin itse tajuta että raskaana jälleen, tässähän ei ehtinyt tuulimunan jälkeen tulla yksiäkään menkkoja, mutta jo maanantaina eka testi näytti haamua, tänään sitten tuli vasta vahvempi plussa. Kummallinen tämä mieli, ettei usko ennenkuin se viiva tärähtää siihen kunnolla :D

Saas nähdä mitä keskiviikkona sanovat lääkärissä, kun on tuulimunan jälkitarkastus, kun suosittelivat sitä kuukauden paussia yritykseen, eikä todellakaan ollut halua sitä pitää. Samalla pelottaa että onko tämäkin raskaus nyt tuhoon tuomittu, senkin takia että tärppäsi heti uudestaan.. Hyvä puoli tossa lääkärikäynnissä on se, että voin "vinkua" itselleni varhaisultran, jo lasketun ajan määrittämisen vuoksi, saati siksi että haluan varmistaa joka tapauksessa ettei taas ole tuulimunaraskaus. Kun eihän ne voi oikeestaan mitään siellä kohdussa nähdä vielä keskiviikkona kun vasta plussasinkin.

Mutta tällaisia ajatuksia, pää on hiukka sekaisin, mutta koko keho hyrisee ilosta silti :D

Voi kun tällä kertaa saataisiin se nyytti syliin saakka!!



*helene 4+0* (jos lasketaan kohduntyhjentymisestä)

taustoja...n.vuotias pikkuinen on jo, toinen haaveissa. joulun alla km ja alkuvuodesta heti edellisen perään toinen. nyt uskallettiin jatkaa harjoituksia ja nappasi ensimmäisellä yrityksellä, predictorilla, ei tumma mutta erittäin selvä plussa! la oli neuvolan terkan mukaan 24 tai 25.11 kun soittelin. nyt jää lyhyeksi kun olen niin täpinöissäni!!!!! jatkan, kunhan ensin laskeudun takaisin maan päälle...



mymmeli

Joskos sitä uskaltautuisi itsekkin mukaan,lueskellut olen jo muutaman päivän :)

Elikkäs neljättä odotellaan,miehelle ensimmäinen.Viimeksi olin raskaana 7v sitten että on tämä outoa ja ihanaa!Laskettu aika olis sitten jotain 11.11.Mulla kyllä ollut 25p kierrot että jos niiden mukaan laskee niin jo 8.11.2p testailin ekan kerran todella himmeän haamun,saman päivän iltana cb piirtyi +.Alkuraskauden ultran varasin ja se sitten 23.3.Kun nyt kaikki menisi hyvin...Oireitakaan ei ole tarpeeks.Ei kai auta muuta kun odotella..

Mutta onnea teidän muidenkin odotukseen ja hyvää vkloppua!Mä taidan tästä lähteä kohta jumppaan :)



t:niisniis ja tirppa5+5

Ma olen ollut kamalassa rakataudissa viime paivat ja voimat on ihan nollassa. En tieda mitka naista oireista menee taudin piikkiin ja mitka raskauden. Kuvotusta on kuvioissa yha enemman ja muistan tan olotilan kylla esikoisen odotusajalta. Taytyy toivoa etta voimat tasta hitusen kohentuvat, muuten on kylla ihan tuskaiset ajat tiedossa esikoisen kanssa...



Emu: yksi syy siihen, etta ihmiset haluavat tietaa taalla sen sukupuolen etukateen on nimenantaminen sairaalassa. Sen voi toki antaa jalkikateen mutta varmasti 95% antaa nimen sairaalassa, jolloin paperisota on vahaisempaa ja syntymatodistuksen saa sitten helposti ja nopeasti.



Meilla on tarkoitus taas selvittaa sukupuoli etukateen eika sita tallakaan kertaa sen kummemmin salailla. Nimi kylla tullaan pitamaan omana tietonamme siihen asti etta baby syntyy:)



-rinnah 5+6

Halaus ja pahoittelut Walpulle! Toivon jaksamista kovasti sulle.



Samoin Helene26 toivon kovasti, että tämä raskaus nyt onnistuisi!



Tervetuloa myös uusille! Tänne mahtuu hyvin vielä ja aika kivan oloista porukkaa tänne on tuntunut tulevankin :D



Adara: munkin anopilla venähtää ehkä kohta naama...



Jaahas, mun täytyy sitten varmaan tunnustaa olevani "amerikkalainen", kun olen ehdottamasti halunnut tietää sukupuolen etukäteen. Musta se ei ole sen kummenpi juttu, kuin niskaturvotuksen tarkastus tai sormien laskeminen.

Nykyään kaikki vaatteekin on poika- tai tyttötyylisiä. Tälle tulokkaalle on kummatkin valmiina. Vkolla 30 olen mennyt yksityiselle. Silloin on näkynyt ilman arvailuja, itsekin huomasin heti kun poikaa odotin.



Tänään on ollut tosi vaikea päivä, nyt illalla on ollut vähän parempi olo. Pari tuntia oli pakko nukkua iltapäivällä. Hajut tulvii nenään, olo on kuin koiralla. Aivan uskomattomia hajuja maailma täys! Ällötysjutut pikkuhiljaa lisääntyy. Jos tämä olotila menee vanhan kaavan mukaan, seuraavat kolme viikkoa on pahimmat pahan olon kannalta. Väsymys jatkuu sitten vielä pari viikkoa kauemmin.

Aika vähän tuntui vielä muilla olevan oireita.



Pinna on aivan kireällä, mitään ei voi mulle sanoa nyt niin etten napsahda. Great!

Rinnat alkoi kipeytymään toissapäivänä, kohta ei voi nukkuakaan ilman liivejä.

Saas nähdä on kaverin sydän alkanut läpättämään, juuri näillä päivillä sen pitäis alkaa toimimaan.



Nyt taas nukkumaan



pp 5+6 + kaveri

Tosiaan mukavaa porukkaa tuntuu tänne kertyvän :) Peukutuksia testailijoille, loppukuu on vielä miehittämättä!





(.)



Soitin eilen lääkäriin ja varasin alkuraskauden ultran. Siis yksityiselle, ei meidän paikkakunnalla moinen muuten onnistuisi ;) Ihan oudolta tuntui, kun hoitaja onnitteli puhelimessa. Kai tämä on uskottava todeksi. Ultra on 24.3. Rv on mun laskujen mukaan silloin 7+0, tarkistakoon lääkäri sitten tuon. Kauhean pitkä aika vielä!



On niin totta, että muuten aika lentää (varsinkin lasten kanssa) mutta tää alkuraskaus on ihan jossain omassa ulottuvuudessaan. Miten päivät ja viikot kertyy niin h-i-t-a-a-s-t-i?



Meinasin jo eilen kertoa kaverille, mutta jotenkin en uskalla. Ja sitten toisaalta olisi kiva kertoa omille lapsille ihan ihka ekana, tuo 4-vuotias on meille vauvaa toivonut jo hyvän aikaa :) Jos muille sitten vasta lasten jälkeen. Odotellaan ensin edes tuo alkuraskauden ultra.



Voikaa hyvin salamatkustajinenne!

- Omppu ja PikkuA, rv 4+4

Walpu: oon tosi pahoillani. Tsemppiä uuteen yritykseen, kun siihen ootte valmiita.



Taidanpa olla meistä ainoa, joka ei halua ottaa selvää lapsen sukupuolesta. Aion ostaa vanu- tai toppapuvun, jolla tuoda lapsi laitokselta, mutta muuten taidan pysähtyä laitokselta kotiutuessa vauvanvaateostoksille. Tai sitten oma äitini tai siskoni saa käydä ostamassa vaatteita ja tuoda laitokselle. Periaatteessa mullahan ois kaikki vauvanvaatteet pojalle ja aika paljon siskontytön vanhoja. Nyt vaan ootetaan siskon kanssa melkein samoilla viikoilla, joten jos molemmat esim. saa tytön, täytyy toisen hankkia koko vaatekerta alusta asti.



Näin pitkälle sitä ajatukset jo lentää. Synnytystäkin oon jo miettinyt. Ei se mua pelota, viime kerrasta jäi hyvät fiilikset, mutta kyllähän se mietityttää sujuuko kaikki yhtä hyvin kuin viimeksi. Pelkään myös syöksysynnytystä. Viimeksi synnytys kesti sen 6h ja vasta vähän ennen tajusin lähteä sairaalaan. Sinne päästyäni olinkin jo seittemän senttiä auki ja tunnin päästä oli vauva maailmassa. Onhan nää vielä aika kaukasia ajatuksia ja turha murehtia huomista.



Adara 5+5

Kyllä mäkin olen ehtinyt jo murehtia vaikka mitä, myös sitä synnytystä. Tosin aika vähän, uskon että hyvin se menee niinkuin kaks ekaakin.

Eka synnytys kesti papereiden mukaan 6h (ehdin olemaan sairaalas 1 1/2 h) ja toka 2h20min. Olin koko ajan sairaalas, lähdettiin heti kun vaimeat supistukset alkoivat 10 min välein



Olen huolissani miten lapset ottavat tän uutisen...tuolle pienemmälle tulee olemaan marraskuussa vaikeaa sopeutua ens alkuun, tiedän sen. Kas kun on vielä ollut ihan äitin vauva. Onneksi leikkivät niin paljon yhdessä, että se arki varmasti lutviutuu siinä. Kummatkin ovat olleet koliikkivauvoja ja varmaan tulevakin on. Esikoisella on hyvät unenlahjat eikä herää helposti, mutta kuopus herää pieneenkin.



pp+kaveri 6+0

Mulla synnytys ei ollut mikään helppo. Mähän päätin silloin etten ikinä enää synnytä. Mulla synnytys kesti reilun 11 h. Ja siitä ponnistusvaihe reilun 20 min. Poika synty imukupilla, koska sydänäänet laski niin paljon. Loppujen lopuks mä punnasin minkä kerkesin, lääkäri veti kaksin käsin imukupilla ja kaks kätilöä paino mun mahaa ja saatiinhan se poika ulos. Mä menetin jonkin verran vertakin, koska hemppa laski 80 ja mä sain lisää verta seuraavana päivänä.



Mua hirvittää vähän synnytys, varsinkin jos mua ei oteta taaskaan kuuleviin korviinsa. Mulla on alaselässä nikamakaarenmurtuma joka tarkoittaa sitä että yks nikama on painunut sisäänpäin noin sentin verran ja se liikkuu kun mäkin liikun. Joten raskauson raskasta aikaa mulle ja synnytys kans. Varsinkin kun en voi olla yhtään selälläni ja esikoisesta synnytin imukupin takia niin. Nyt aion vaatia että yliaikaseks ei saa päästää, koska olen niin kipeä ja etten synnytyä enää selälläni. Yks fysioterapeutti kyllä sanoi mulle että leikkaus voisi olla hyvä vaihtoehto mulle.



Mä varmaan paisun tästäkin kuin pullataikina. Oikein hirvittää. Täytys koittaa ottaa jo nyt näin alussa itteensä niskoista kiinni ja rajoittaa syömistä. Varsinkin tuota herkkupuolta.



musta aika vain matelee nyt, kun oottelen sitä ekaa ultraa. Reilu viikko siihen vielä ois. Mulla on se 25 pvä. Vähän pelottaakin, jos kaikki ei ole hyvin.



Mutta nyt on mentävä.



Uma

1.11

020983....25V....toinen....Hyvinkää?....

2.11

merlii....32v....toinen....Hyvinkää?

3.11

4.11

paakkis....32v....kolmas....kätilöopisto

Aippu77....32v....toinen....TYKS

YTY....24v....kolmas....Jorvi

5.11

Sussu_89....20v....toinen....PHKS

6.11

misujamasu....32v....kolmas....paikallinen

7.11

8.11

Ninsku .... 35 v ... toinen

9.11

Adara....24v....toinen....KSKS

Emu76....32v....kolmas....paikallinen(USA)

10.11

11.11

Walpu....30v....toinen....OYS

nannatyttö....25v....toinen....vammala tai TAYS

12.11

uma81....28v....toinen....K-PKS

13.11

14.11

naperotx4....26v....viides....TYKS

15.11

turkinpippuri2008....32v....toinen....KSKS

16.11

17.11

OmeNainen....37v....kolmas....TAYS

18.11

19.11

20.11

21.11

22.11

23.11

24.11

25.11

26.11

27.11

28.11

29.11

30.11

Uskaltaisikohan sitä ilmottautua marrasmasuihin jo?? Meillä on ennestään poika 05/07 ja vuonna 2004 oli keskenmeno rv 8. Kierto on siitä lähtien ollut hyvin epäsäännöllinen, joten testasin vasta kp 38 ja haaleaa viivaa näytti :) Raskauskiekon mukaan (laitoin kiertopäiviksi 33) LA olis 14.11. ja synnytyspaikka KOKS.

Aika epätodelliset fiilikset on vielä, en todellakaan pidä itsestäänselvyytenä että tämä vauva näkee "päivänvalon" :( Oireita ei hirveesti oo ollut, mut ei ollut poikaa odottaessanikaan. Pahoinvointia oli viime raskaudessa vaan pahoiksi yltyneiden sappikivien takia X-( Alamassussa tuntuu jotain pientä välillä, ja pissahätä on normaalia useammin. Tisseistä joskus "vihlasee", muttei ne muuten tunnu aroilta.



Tsemppiä kaikille, toivotaan että kaikki sujuisi kivasti ja marraskuussa saisimme lukea toistemme synnytyskertomuksia :8}

Tervetuloa mukaan *Kiksu* :) Onnea plussasta!



*Adara* ja *Pikkupupippuri* saavat valmistautua lähtemän ripeästi synnärille, kun edelliset ovat tulleet noin sukkelaan.



Toivottavasti *Uman* seuraava synnytys sujuu miellyttävämmin kuin eka.



Mulla kesti eka n. 12 h ja ponnistusvaiheen kestoksi kirjattiin 59 min. "Harjoittelin" kyllä tuota ennen sitä ponnistusta aika todentuntuisesti :S Tokaa synnyttäessä ponnistusvaihe pelotti etukäteen, mutta olikin helppo nakki ekaan verrattuna. Kestoksi kirjattiin 2 min. (tuli niin nopeasti, ettei kätilö ehtinyt katsoa kellosta) ja koko synnytyksen kestoksi 6 h. Eikä yhden yhtä tikkiä :) Eli kyllä toinen voi mennä paaaljon helpommin :) Tosin tuon sun selän takia siitä leikkausvaihtoehdostakin kannattanee keskustella.





(.)



Hiisi vieköön mua hätähousua ja häseltäjää. Mietiskelin vähän tuota alkuraskauden ultraa ja eihän mulla oo silloin kuin vain 6+0 :S Toivottavasti silloin näkyy jo jotain! Täytyy varmaan vielä soittaa klinikalle ja tarkistaa.



Joko teillä muilla iskee *raskausdementia* ? Jokohan menisi sen piikkiin... Yhtenä päivänä seisoin mikron edessä tyhmänä, enkä millään saanut päähäni, mistä sen saa päälle. Kertakaikkinen musta aukko :O Toisella kertaa sain kyllä saman vempaimen päälle, mutta olin tunkenut aaltoihin muhimaan persikka-banaani-Piltin, kalkkunapata odotteli tyynen viileänä pöydällä :S Bon apetit vaan!



*Olo* on aika lailla ennallaan. Turvotus kyllä on aika hurjaa, ei millään mahdu omat farkut jalkaan. Osuutta asiaan saattaa olla kauhealla suolanhimolla. Muistan saman esikoisen odotuksesta, silloin söin suolaa jopa sellaisenaankin lusikkakaupalla. Poikaoloa pukkaa, tuon suolanhimon lisäksi sääri- ja muut karvat rehottavat. Saman muistan pojan odotukselta, tyttöä odottaessa epilaattori sai lomailla.



Lepposaa sunnuntaita mammoille masuineen!

- Omppu ja PikkuA, rv 4+5

Minä taidan tipahtaa jo pois täältä alkuunsa :(

Mitään varsinaista vuotoa ei ole (vielä) mutta kun tullut niin tavaksi vessassa paperilla itseään kaivella, niin aamulla tuli sellaista vaaleanpunaista "limaa" paperiin aivan aavistus. Päässäni olen luopunut tästäkin alusta sitten. Ei tämä tule ikänä onnistumaan, meidän yritykset on näemmä tuhoon tuomittuja kaikki :(

Onni kyllä siinä, että menee sitten jo tässä vaiheessa eikä elättele toiveita enempää. En jaksa enää tätä yrittämistä, aina näin käy. Mikähän meihin on tullut muutamassa vuodessa ettei saada raskauksia sujumaan, noi kolme kun tulivat noin vain. Surettaa ja vihastuttaa. Katsellaan nyt miten käy, mutta en kyllä viitsi toiveita herättää tän raskauden suhteen. Onneksi tätä en alkanut innolla hehkuttaakaan alun pitäen :(



*helene alamaissa 4+2*

Esittäydynpäs minäkin nyt kun kerran koneelle jumituin...



Elikkäs täällä nimimerkin takaa kirjoittelee 32v äippä pohjois-pohjanmaalta ja odottelemme mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä marrasvauvaa jonka pitäisi nähdä päivänvalo 17.pvä. Minulla on myös edellisestä liitosta ihanaiset 7-v poika ja 5-v tytteli.



Plussasin viime perjantaina ja olo on vieläkin vähän häkeltynyt. Vaikkakin oireet ovat hyvinkin sellaiset kuin aikaisemmissakin raskauksissa, silti tuntuu että voiko tämä olla todellista=)

Välillä vain meinaa ahdistuskohtausta pukata päälle kun muistelen edellistä synnytystä, joka oli hieman traumaattinen. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin suht hyvin ja lapsi on terve, mutta se itse kokemus ja ne tunteet/kivut&tuskat vyöryvät välillä mieleen. Mutta toivotaan että ne ikävät fiilikset vaikka "unohtuis" taka-alalle tässä odotusmatkan aikana..



Katselin juuri neuvolakortteja edellisistä raskauksista ja ensimmäinen synnytys kesti reilut 12h ja toinen 6h...että oliskos sit tää kolmas 3 tunnissa ohitte=)



Hyvin sekavaa ja asiasta toiseen hyppelevää tekstiäpä tuli suollettua =) jatketaanpas seuraavalla kerralla...nyt on mentävä kylään päiväkaffeelle.



Ihanaa odotusta kaikille marrasmammoille!



lilla09 ja maha-asukki

Täällä ollaan nyt vähän hämmennystilassa. Mullahan on se tilanne, että kaks viikkoa sitten maanantaina plussasin ja viime maanantaina alkoi tuhruilu. Torstaina kävin ultrassa, jossa näkyi ruskuaispussi kohdussa, mutta sitten tuon ultran ja kahden sisätutkimuksen jälkeen alkoi ihan kunnon punainen vuoto. Vuotoa tuli torstaina ja perjantaina ihan samalla tavalla kuin normaaleissa menkoissa (ei menkkojen ekana päivänä), mutta kuitenkin olin jo valmis lyömään pyyhkeen kehään ja luovuttamaan tämän raskauden suhteen. Nyt kuitenkin eilen ja tänään on tullut pelkkää ruskeaa tuhruvuotoa (joka on tuttua ekastakin raskaudesta) ja lisäksi mulla on ollu perjantaista lähtien enemmän ja vähemmän huono olo. Nyt olenkin ihan ymmälläni?? Onko tavallista että keskenmenossa vuoto vähenee hetkeksi jatkuakseen sitten taas? Mitään kipuja ei ole ollut..ja että raskausoireet lisääntyvät hetkellisesti?



Jalka oven raossa, mutta hyvin varovaisesti, ettei tarvitse taas pettyä Walpu

mitä jännitystä! Eihän tuossa tosiaan tiedä. Ei kai auta kuin kärvistellä ja odottaa. Pääsetkö uuteen ultraan? Kotikonstina vois tietty testailla (saman merkkisellä) parin päivän välein, näkisi tummuuko vai haaleneeko viiva. Toivottavasti pieni siellä sinnittelee!



Peukkuja :)