Onko kukaan lähtenyt yliopistoon opiskelemaan yli 30 kymppisenä?

Ja ikää jo 33v...Olis tosiaan kiva kuulla onko joku "tän ikäinen" lähtenyt opiskelemaan vai haudataanko haaveemme??

Työkkärin ammatinvalintapsykologi kovasti kannusti ja sanoi ettei meitä "vanhoja" niin vähän olisi:-)

Pääsin sisään kolmekymppisenä enkä ole ollenkaan vanhimmasta päästä. Jos lapset jo noin isot niin mikä ettei? Äkkiä se "opiskeluntaito" palautuu jos sitä jännität. Se antaa paljon, ja kun työuraakin jäljellä vielä n 30 vuotta niin kyllä kannattaa yrittää jos yhtään tuntuu siltä. Jos sisäänpääsy tuntuu vaikealta niin kannattaa lukea ensin avoimen kautta vaikka apro, sitten onkin jo helpompi päästä sisään kun tieteellinen ajattelu ja lukeminen tulee tutuksi.

kertoisitko vähän millaista opiskelu on. kuinka paljon on oltava yliopistolla viikossa/kuukaudessa? käytkö työssä samalla ja jos niin miten onnistuu? Kiitos!

Minulla on ns. varma työpaikka, mutta työtahti on nyt jotain ihan hirveetä ettei kauheesti kiinnosta täällä enää olla. Ei kai se sossun homma yhtään mukavempaa ole, mutta onhan se opiskelutauko sentään tässä välissä.

Tama kylla ulkomailla. Meita oli noin 15 "mature studentia" sosiologiaa lukemassa siella ipanoiden keskella. ; ) Keskimaaraisesti parjasimme kuulemma huomattavasti paremmin kuin suoraan koulunpenkilta tulijat.

Monella alallahan elaman- ja tyokokemus voi auttaa hahmottamaan teoriaa aika katevasti. Se tieteellinen ajattelutapakin alkaa sujumaan yllattavan nopeasti ja huomaa, miten oma kielenkayttokin muuttuu.



Kunhan kolmonen syntyy ja kaikki menee hyvin, aion palata taas koulunpenkille noin parin vuoden kuluttua. Olen nyt 34 v. Jos tohtoriksi viela vaittelisin, olisin tyytyvainen..



Siita vaan opiskelemaan, ap ja muut! Elakeikaakin ollaan nostamassa joka puolella EU:ta, eli ehditaan viela tekemaan vaika mita!

mutta piirun verran ali 30-veenä lähdin, enkä todellakaan ole katunut. Harkitsen jopa jatko-opintoja, tutkijan työ houkuttaa.

Olen tällä hetkellä äitiyslomalla ja tehnyt vain jonkin kirjatentin. Ennen tätä suoritin avoimen kautta opintoja cumuun asti (vaikka olin sisällä yliopistossa jo) koska en asu opiskelupaikkakunnalla tai edes lähellä. Tuolloin olin 100% työssä, avoimen kautta opiskeluhan on aika rauhallista tahdiltaan. Nyt olen suorittanut sellaiset kurssit jo mitkä voi hoitaa kirjatentein, eli jatkossa pitäisi päästä ihan fyysisesti sinne yliopistolle. Toivon että voisin hoitovapaan aikana jatkaa opintoja edes vähän, mikä tosin tulee olemaan hankalaa kun ei ole lastenhoitajaa ja tosiaan yliopisto on muualla. Luulisin että saisin loput opinnot tehtyä muutamassa vuodessa jos pääsisin täyspäiväisesti opiskelemaan. Tämä siis sitten kun lapset ovat hoidossa, ehkä vuoden päästä. Yksi mahdollisuus on myös mennä työhön esim 50% ja toinen puolisko sitten opiskella, lapset silloin siis täysipäiväisessä hoidossa. En ole vielä päättänyt.

Itse olen 30 vee ja aloitin syksyllä opiskelut, en kylläkään yliopistossa, mutta 3 vuoden urakka on edessä. Ja sain äidiltäni älyttömät haukut "miksi olin niin tyhmä etten kerralla opiskellut, että pitää vielä aikuisenakin alkaa..."

Ja 4 täyttä päivää viikossa joudun yliopistolla viettämään. Ne jäljelle jäävät kolme yritän tehdä parhaani mukaan töitä. Ihan hyvin onnistuu, vaikka välillä on aika sumpliminen lasten vienti- ja noutoprosesseissa.

Valmistuin 4 vuodessa työn ohessa ja siis neljän lapsen äitinä luokanopettajaksi eli kasvatustieteen maisteriksi. Tosin olin suorittanut opintoja jo aikaisemmin mm. avoimessa yliopistossa.



Eli olin siis 38v kun valmistuin. Opiskelumotivaatio oli hyvä koko opiskelun ajan ja nyt olen niin onnellinen kun olen lopultakin pätevä työssäni. :)



Eli ehdottomasti kannattaa.

joka kohta 50v ja ollut yliopistossa varmaan 80-luvun alusta kirjoilla. On kolme tutkintoa kolmesta eri tiedekunnasta, kolmesta eri yliopistosta. Ja vielä jatkaa!

Ikuinen opiskelija, vaikka työtäkin on tehny.

Harva edes ELÄÄ yli 300-vuotiaaksi!

vanha amk-tutkinto tosin tasoitti tietä ja antoi kandivaiheen opintoja paljon anteeksi...



En ollut vanhin aloitussyksynä; saman ryhmän nestori oli silloin n. 40 v ja seuraava vähän alle 40 v. Muitakin jo jonkun muun koulutuksen hankkineita oli samassa ryhmässä useita, moni oli 25-30 v.



Niihin vasta ylioppilaaksi kirjoittaneisiin verrattuna olin tietty vanha...



Kannattaa tosiaan lähteä opiskelemaan vaikka yli 3-kymppisenä! Opettajat tuntuvat tykkäävän meistä "kypsemmistä" opiskelijoista ja itsekin osaa ihan eri tavalla suhtautua opiskeluun ja valmistumiseen.



Eiku menoks vaan, ap!

Minulla on se "ongelma" etten pääse yliopistosta pois vaikka olen jo yli 3-kymppinen ;-) Takkuaa nämä opinnot.. Kandintutkinto tosin tulossa tänä keväänä (ikää 36). Jos joskus vielä maisteriksi, niin eri tiedekunnasta.

t. 3

psykologian opinnot. Ikää 31, kaksi alle kouluikäistä mukaan ja mies jää satojen kilometrien päähän. Älkää kysykö miten selviän henkisesti/fyysisesti/rahallisesti/ajallisesti, en halua vielä ajatella.



Terve vaan tutuille :)

Mitä alaa opiskelet? Lähinnä kiinnostaa, että kuinka paljon on korvattu amk-opinnoista.



Itse olen restonomi ja välillä miettinyt että jos vielä kuitenkin lähtis syventämään opintoja yliopistoon. Mutta vielä ei ole ollut tarpeeksi energiaa, etenkään pääsykokeita varten.

ja olin porukan kolmanneksi vanhin. Tosin "saapumiserässämme" ei ollut kuin muutama tuore ylioppilas ja suurin osa kolmenkympin molemmilta puolilta, joten ihan sujuvasti sulauduin porukkaan. Nyt neljän vuoden kuluttua gradu alkaa valmistumaan ja opinnot ovat takanapäin - mutta en haluaisi ottaa tutkintoa vielä ulos! Haluaisin pitää vielä opiskeluoikeuden ja suoritella vähän lisää opintoja sieltä täältä, kun kiinnostusta olisi laajentaa...



Töitä olen tehnyt ensimmäisen tiukan opiskeluvuoden jälkeen satunnaisesti - mitä olen onnistunut saamaan. Kokopäiväinen työ - perhe - opiskelu ei ole onnistunut minulta. Silloin kun töitä on ollut enemmän, opinnot eivät ole edenneet ollenkaan - sillä lasten kanssa vietettävästä ajasta en ole suostunut tinkimään. Talous onkin lahjakkaasti kuralla, eikä mitään taida käärinliinojen taskuun jäädä mukana vietäväksi ;o)

kiva lukea tällaisia kannustavia tarinoita. Aikoinaan kun ei yliopisto tullut mieleenkään - nyt tiedän että pärjäisin. Ainoa ongelma on yhdistää talous, lapset ja opiskelu...