Onko kukaan lähtenyt yliopistoon opiskelemaan yli 30 kymppisenä?

moni amk-tutkinnon suorittanut pääsi vähemmällä, koska olivat lukeneet enmmän alan opintoja (joillakin vain se maisterin tutkinto 120 op + muutama hassu op kandivaiheen opintoja).



Olen käynyt töissä samalla (lyhennettyä päivää tosin), ollut yksin lasten kanssa lähes koko opiskeluajan ja muutenkin venynyt ja paukkunut joka suuntaan, mutta silti opinnot ovat hyvin hanskassa. Taloudellinen tilanne tosin meillä on ollut kaiken aikaa hyvä, sillä säästöissä on ollut turvaa tiukemmille ajoille.



Itseäni motivoin sillä, että pari vuotta kestää tätä hektistä menoa, sitten helpottaa. Nyt ne pari vuotta ovat melkein menneet ja hyvissä voimissa ollaan :) Edelleen kannustan ap:ta ja muita aloittamaan opiskelut vaikka näin vanhemmalla iällä.



17 tai joku noista aiemmista

Täytän tänä vuonna 30 ja lapsiakin löytyy muutama. Uskon sosiaalityön olevan juuri sellainen ala, jossa kypsyys on vain eduksi. Ja käsittääkseni sosiaalityötä opiskeleekin vuosittain monia aikuisen ikään ehtineitä.

Täytän tänä vuonna 30 ja lapsiakin löytyy muutama. Uskon sosiaalityön olevan juuri sellainen ala, jossa kypsyys on vain eduksi. Ja käsittääkseni sosiaalityötä opiskeleekin vuosittain monia aikuisen ikään ehtineitä.

Ikää 34v, kolmas lapsi tulossa, mutta sosiaalityötä yritän päästä opiskelemaan ;)

Tosin sitä ennen jo vuosia tein paljon opintoja alta pois avoimessa yliopistossa. Mulla opinnot luokanopeksi kestää n. 2 v. valmistun syksyllä ja näyttää olevan työuraa sekä edessä että takana 20 vuotta...että ihan hyvin ennättää vielä...

Mun käsittääkseni Kokkolassa alkaa syksyllä sosiaalityöntekijän koulutus ilta - ja viikonloppuopintoina...www.chydenius.fi

Otan sen mahdollisuutena korjata nuoruuden virhe (väärä koulutusala) ja tavallaan lepona, koska opiskelu yliopistossa on lomaa verrattuna töissäkäyntiin.:) Ja vapaata... Tällä työkokemuksella, opiskelukokemuksella ja elämänkokemuksella uskon, että pystyn opiskelemaan paljon tehokkaammin ja paremmin kuin 18-vuotiaana.

Nyt yritän päästä opiskelemaan hiukan leppoisampaa alaa. Ainakin opintojen puolesta pitäisi olla kevyttä verrattuna ekaan tutkintoon.

lukemaan? ja mikä jätetty taakse?

29 vaikuttaa tosi pätevältä, anteeksi vain.

Totta, tuohan on vakiintunut nimitys ylioppilastutkinnosta. En tajua, mistä on tarttunut kirjoitukseen tuo yo-tutkinto kuvaamaan yliopistotutkintoa...:) Käytän sitä usein ja olen huomannut muidenkin käyttävän. Lienee ylioppilasjuttu niin vanha ja unohtunut jo, ettei osaa edes ajatella sitä enää.

Minulla siis takana ylioppilastutkinto ja yliopistotutkinto.

t:29

29 vaikuttaa tosi pätevältä, anteeksi vain.

Mä alotin 26 vuotiaana sosiaalityön opinnot Helsingissä muutama vuosi sitten. Sinä vuonna alottaneiden keski-ikä oli yli 30. Ei kun hakemaan vaan! Mieluummin työnantajat palkkaavat elämänkokemusta omaavia kuin sinisilmäisiä pikkutyttöjä.

Ei ole hullua..kannattaa opiskella, ja ikä on vain numeroita! Itsekin olen opiskellut koko elämäni suomeksi ja ruotsiksi. Välillä tietenkin tehnyt töitä. Haaveena olisi opiskella ruotsiksi sosiologiaa näin 30-vuotiaana. Joten kannattaa tehdä unelmistaan totta!

Ehkä 3000-vuotiaat ovat turhan vanhoja yliopistoon

Mä haen ens vuonna uudelleen eläinlääkikseen, nyt en päässyt. Täytän 33v. nyt tässä kuussa :)

Aloitin myös yli 30-vuotiaana. Vielä alkuvaiheessa oli enemmän nuoria, ja vain jokunen mua vanhempi. Maisterivaiheessa ja nyt tohtoriopintojen aikana porukkaa on ollut vaikka minkä ikäistä.

Missään ei ole vielä tullut ikäsyrjintä vastaan, vaikka varoituksia olen kuullut.

Kun opiskelet oman alasi asiantuntijaksi tai tutkijaksi kuten minä, ei ketään kiinnosta hyppysen vertaa sun ikä vaan se mitä osaat tehdä. Tämä ainakin kokemus tähän saakka.

Itse oli 39.

You go girl ; ) elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sen pohtimiseen kannattaajo jotain tehdä ; )

Oikis mm täynnä yli 40 v aloittaneta!!

Itse olin 29, kun aloitin opinnot (toinen tutkinto). Mutta joka tapauksessa: aikuisempana opiskelu tuntui paljon helpommalta, tiesi tarkkaan, mihin haluaa keskittyä, eikä aikaa kulunut niin paljon bileissä juoksemiseen :) Suosittelen, jos vaan yhtään kiinnostaa ja elämäntilanne antaa myöden!

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 22:28"]Aloitin myös yli 30-vuotiaana. Vielä alkuvaiheessa oli enemmän nuoria, ja vain jokunen mua vanhempi. Maisterivaiheessa ja nyt tohtoriopintojen aikana porukkaa on ollut vaikka minkä ikäistä.

Missään ei ole vielä tullut ikäsyrjintä vastaan, vaikka varoituksia olen kuullut.

Kun opiskelet oman alasi asiantuntijaksi tai tutkijaksi kuten minä, ei ketään kiinnosta hyppysen vertaa sun ikä vaan se mitä osaat tehdä. Tämä ainakin kokemus tähän saakka.

[/quote]

Minulla toinen kokemus; teen samoja töitä kuin ennenkin, ei minun tutkintoani oteta todesta. Alallani on aika pienet piirit ja olin ehtinyt saada mainetta alemman tason hommien tavanomaista paremmasta hoitamisesta. Työni on todella helppoa, periaatteessa päivän työt on tehty kahdessa tunnissa, mutta kehittelen kaikenlaista aikani kuluksi, ellei pomot anna jotain katastrofeja selvitettäväksi. On sentään töitä, mutta välillä on haikea olo.

En tiedä ketään yli 300-vuotista yliopisto-opisjelijaa.

Olen 30, menin juuri oikikseen ja pieniä lapsiakin on. Olen tosi onnellinen!