Lue keskustelun säännöt.
V*tuttaa olla tuleva "mummoäiti"
08.03.2009 |
ja joo, olisin ihan mielelläni laittanut lapsia alulle jo 26-vuotiaana, mutta kun ei ollut miestä silloin! Nyt kun on mies, niin mitään ei kuulu :(
Ensin toivottiin lasta vuodelle 2008, sitten vuodelle 2009, nyt kääntyvät toiveet vuoteen 2010.
Ärsyttää biologia, ärsyttää vanheneminen. No, vielä tässä voi vähän aikaa yrittää, sitten jos ei tärppää, katse kohti muita asioita. Onpahan sitten rahaa enemmän :(
Kommentit (21)
Olen 35v ja risat, tänä vuonna 36v.
Serkkuni jätti ehkäisyn pois 37-vuotiaana. Nyt hän on 39v, eikä raskautta ole kuulunut.
Tuttavapariskunta meni naimisiin reilu 2v sitten ja jättivät ehkäisyn pois, silloin molemmat 38v. Lasta ei kuulu vieläkään.
Toinen tuttapariskunta, nainen 31v ja mies 35v jättivät ehkäisyn pois 2-3v sitten. Ei lasta.
Kolmas tuttavapariskunta jättivät ehkäisyn pois kun olivat n. 32-vuotiaita, nyt ovat nelissäkymmenissä. Ei raskauksia, ei keskenmenoja, ei mitään.
Vähänkö masentaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en ihan samanikäinen olekkaan. Me alettiin yrittämään lasta jo kun olin 22 vuotias ja esikoinen syntyi kun olin jo kerennyt täyttää 28 vuotta. Toista en ehdi saamaan edes kun täytän 30 vuotta.
Harmittaa kun olen aina halunnut suuren perheen, ainakin 4-5 lasta. Joten jos luoja suo olen minäkin tuleva mummoäiti. Jokainen lapsemme tulee saamaan alkunsa näköjään hoidoista, vaikka meissä ei vikaa pitäisi ollakkaan, en vain raskaudu ilman hoitoja. Ja hoitojakaan ei tarjota kun ilmeisesti 3 lapsen saamiseen.
Kivaa tämä lapsettomuus ja 30 kympin kriisi yhtäaikaa =(
Ja älä ota pahalla vaikka näin sanonkin ja olen sinua nuorempi.
tapasin miehen kun oltiin 32v ja 34-vuotiaina lähdettiin yrittämään.
En mä oikein tiedä, oisko sitä ennen kannattanutkaan, kun ei mieskään halunnut. Nyt häntä tosin harmittaa, ettei heti ekoilla deiteillä lähdetty pistämään pökköä pesään :( tää nyt puoliksi huumorilla.
Me ollaan vasta aloitettu tutkimukset, mitään ei tiedetä vielä. Mies tosiaan haluaisi lapsen, minä myös.
Ja kaikki älkää stressatko ja älkää nousko liian aikaisin ylös -kommentit alkavat pikku hiljaa ärsyttää, koska ei tässä nyt ihan koko elämä tämän yhden asian ympärillä ole pyörinyt, ja ekat 4-6kk en ollut moksiskaan, vaikka ei mitään tapahtunutkaan, eli en tosiaan stressannut.
ap
ap
Kovasti tsemppiä teille ja onnea hoitoihin.
Et sinä liian vanha ole lapsia saamaan vielä vaikka usempaa mutta ymmärrän kyllä täysin huolesi omasta iästäsi. Ja tuskin sun ikäsi lapsia haittaa, eiväthän he paremmasta tiedäkkään =)
Ja anna noiden typerien kommenttien valua korvista ulos. Ei normaali stressi estä sua raskautumasta. Mietihän kaikkia heitä jotka käy rankoissa hoidoissa, sitä stressin määrää. Paljon rankempaa kuin luomuilu. Ja silti niin moni saa hoidoista lapsen!
Nyt vaan annatte asian lääkärien käsiin, keskitytte toisiinne ja käytte siellä hoidoissa ja tutkimuksissa.
Pidän teille peukkuja!
Useimmat varmaan tarkoittavat ihan hyvää, kun mitäpä siinä oikein voi sanoakaan toiselle :/ kunhan vain harmittaa. Ja harmittaa nekin kommentit, että "heti pitäis kaikki saada" tms - en mä ainakaan koe, että se erityisesti mun elämää olisi koskettanut.
Kyllä tän asian kanssa toimeen tullaan, eikä parisuhde ole kärsinyt, en varmaan hätäilis yhtään, jos olisin nuorempi (siis oleellisesti nuorempi) - koska lohduttaisin aina itseäni, että no ei tässä kuussa, mutta katsotaan nyt puoli vuotta taas eteenpäin. Useinhan vaikka olisi häiriöitä oviksessa, sitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ovuloi.
Se, mikä jotenkin masentaa on ne lukuisat ympärillä olevat ihmiset, jotka luottivat siihen, että tulee jos tullakseen ja nyt ovat tosi surullisia, etteivät koskaan edes yrittäneet mennä tutkimuksiin. Siksi mekin suuntasimme sitten heti, kun tuntui järkevältä, emme siksi, että "pakko saada heti".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. ap
Sinänsä ihan kiva, että te olette raskautuneet helposti :) Mutta ei se varsinaisesti meitä auta, koska puolet tämän ikäisistä nimittäin raskautuu kuulemma vuoden sisällä, puolet ei - ja osalla munasolut ovat jo "vanhat", eli siksi lasta ei kuulu, vaikka vars. vaihdevuodet eivät olisikaan alkaneet.
aloinmme yrittää ekaa lasta kun olin 35. Tulin raskaaksi kolmennesta kierrosta. Sama juttu toisen kohdalla; eli raskaaksi kolmannesta kierrosta ja mulla ikää silloin 37. Olen ylipainonkin ja silti tärppäsi noinkin nopeasti.
Joten elä heitä toivoa vielä.
Olen 35v ja risat, tänä vuonna 36v.
Serkkuni jätti ehkäisyn pois 37-vuotiaana. Nyt hän on 39v, eikä raskautta ole kuulunut.
Tuttavapariskunta meni naimisiin reilu 2v sitten ja jättivät ehkäisyn pois, silloin molemmat 38v. Lasta ei kuulu vieläkään.
Toinen tuttapariskunta, nainen 31v ja mies 35v jättivät ehkäisyn pois 2-3v sitten. Ei lasta.
Kolmas tuttavapariskunta jättivät ehkäisyn pois kun olivat n. 32-vuotiaita, nyt ovat nelissäkymmenissä. Ei raskauksia, ei keskenmenoja, ei mitään.
Vähänkö masentaa.
ap
aloinmme yrittää ekaa lasta kun olin 35. Tulin raskaaksi kolmennesta kierrosta. Sama juttu toisen kohdalla; eli raskaaksi kolmannesta kierrosta ja mulla ikää silloin 37. Olen ylipainonkin ja silti tärppäsi noinkin nopeasti.
Joten elä heitä toivoa vielä.
Olen 35v ja risat, tänä vuonna 36v.
Serkkuni jätti ehkäisyn pois 37-vuotiaana. Nyt hän on 39v, eikä raskautta ole kuulunut.
Tuttavapariskunta meni naimisiin reilu 2v sitten ja jättivät ehkäisyn pois, silloin molemmat 38v. Lasta ei kuulu vieläkään.
Toinen tuttapariskunta, nainen 31v ja mies 35v jättivät ehkäisyn pois 2-3v sitten. Ei lasta.
Kolmas tuttavapariskunta jättivät ehkäisyn pois kun olivat n. 32-vuotiaita, nyt ovat nelissäkymmenissä. Ei raskauksia, ei keskenmenoja, ei mitään.
Vähänkö masentaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä (33 v nainen ja 34 v mies) nyt 7 yrityskiertoa ilman raskautta. Kesän mennään tutkimuksiin, jos raskaus ei ole alkanut. Ellei 2 v aikana ala hoidoillakaan, niin sitten adoptioon. Ei tässä ole aikaa enää tuhlattavaksi. Se hyvä puoli tässä tulevassa "mummoäitiydessä" on, että pystyy kustantamaan itse tarvittavat tutkimukset ja hoidotkin vaikka yksityisklinikalla, ei tartte olla hoitotakuujonojen armoilla. Ja adoptiokaan ei aja perikatoon.
Sitä paitsi mun ystävä- ja sukulaispiirissä on kyllä vanhatkin pamahtaneet paksuksi kertalaakista. Systeri 33-v toka kierrosta, käly 35-v eka kierrosta, jopa ylipainoinen ystäväni toka kierrosta 30-v. Eli masentaahan se odotella, mutta en ajatellut jäädä tuleen makaamaan!
enkä varmaan oikein itsekään ole valmis siihen.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tiedän mä, että se on monille mahdollista. Pelkään vain, että kuulun siihen joukkoon, jolle se ei ole.
ap
"Me ollaan vasta aloitettu tutkimukset, mitään ei tiedetä vielä. Mies tosiaan haluaisi lapsen, minä myös. "
eli siis tutkimukset on aloitettu, mutta siinähän menee aikaa, ennenkuin mitään tiedetään. Seuraavaksi pitäisi saada tulokset spermanäytteestä ja kiertoa tässä vielä selvitellään. Vielä on niin paljon edessä.
Millä tavalla muuten PCOS tai endo selvitetään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odottaa. Lähes kaikki, jotka haluavat lapsia saavat niitä nykypäivänä.
Mutta myös sitten kannattaa miettiä, onko ne lapset todellakin maailman tärkein asia. Minä itse tein kaksi lasta, koska mieheni halusi niitä. Olin 34 vee ja yritystä oli takana alle puoli vuotta. En usko, että itse halusin lapsia lainkaan.
Mutta onhan ne kivoja. Ei ehkä kannata olla, niin kaikki- tai ei mitään- ihminen.
Kyllä niitä lapsia tulee, jos on tullakseen.
varsin moni kärsii lapsettomuudesta jo nuorena. Mekin aloimme yrittää lasta kun olin 25. Minulta se raskaaksitulo ei todellakaan onnistunut ilman hoitoja vaikka olinkin nuorempi. Eli ihan yhtä lailla teillä olis voinut olla hankalaa jo 10 vuotta sitten. Toivottavasti onnistutte.
mutta tämä on nimenomaan nyt meillä "se" kreivin aika tehdä asialle jotain.
Jos me emme nyt tee asialle mitään, eikä raskautta kuulu, käy niin, että hupsista vaan, olemme yli 40-vuotiaita. Mä olen tietyiltä osin huoleton luonne, enkä kymmenen vuotta sitten tuntenut mitään ERITYISTÄ tuskaa lapsen puutteesta.
Jos tilanne olisikin niin, että voisin ajatella, että okei, TJOTtaillaan nyt kolme vuotta, sittenkin ollaan nuoria, niin tekisin AIVAN EHDOTTOMASTI sillä tavalla! Se olisi mun mielestä suorastaan loistavaa. Mutta sen sijaan nyt on juuri se tilanne, että hoidoillakin on vähän paremmat mahikset onnistua, joten se on vain tartuttava hoitoputkeen, mielestäni, nyt tai ei sitten koskaan. Nimittäin eipä aikaakaan ja olen 36v - mies haluaisi kaksi lasta, itse en ole niin varma. Olen sanonut, että yksi kerrallaan.
Tämä lapsen saantihan on syvästi henkilökohtainen juttu, voisin mäkin varmaan vasta lapsen saaneena jollekin todeta, että mitäs eihän tämä maailman tärkein asia ole, koska mulla OLISI se lapsi. Eli ei tarvitsisi painia asian kanssa.
Ja joo, en ole vetämässä itseäni kaulakiikkuun tms, ei riidellä, seksi on edelleen mukavaa ja silleen. Mutta kun nyt aloitin lapsettomuudesta puhumisen, jatkan siitä, enkä siirry toisiin aiheisiin, minkä tekisin jos jonkun frendin kanssa juttelisin. Vähänkö olisi ihmettelemistä, kun nyt kesken alkaisin selittää, että "no mutta tiedättekste mitä kun itse asiassa mulla on ihania idän unikkoja itämässä" ja hanget hohtaa, pitäisiköhän mennä skimbaamaan?
ap
Ei ehkä kannata olla, niin kaikki- tai ei mitään- ihminen.
Kyllä niitä lapsia tulee, jos on tullakseen.
ei ole sellaista, että "meillä on niinkuin vähän lapsia" tai "jonkinverran" tai "osittain", "joskus", "toisinaan", "useimmiten".
Olen samaa vuosimallia ja viimeisillään raskaana. Tunnen itseni todellakin ihan toivottoman vanhaksi ja väsyneeksi. Ja sitähän mä oonkin 53 kun lapsi täyttää 18, huhhuh
Et varmasti ole ainoa tämän asian kanssa kamppaileva, jos se nyt yhtään lohduttaa... Eräs ystäväni on saanut kolme lastansa vasta 40v JÄLKEEN, ja kakki on mennyt oikein hyvin!