Vl-äiti ja viimeinen lapsi

Uskomattomia kommentteja vl-naisilta/äideiltä. Olen usein miettinyt, mikähän on tuomitsevien, syyllistävien ja hyökkäävästi käyttäytyvien ihmisten sieluntila. Ei se ketään pelasta, että vl-nimen alla kulkee. Kyllä omakohtainen usko on se tärkein asia. Tuo usko sitten synnyttää niitä uskonhedelmiä, tyytyväisyyttä, rakkautta, pitkämielisyyttä, rauhaa yms. Eikä meistä kenelläkään ole varaa tuntea itseään muita paremmiksi uskovaisiksi tai ihmisiksi. Silloin viimeistään on hakoteillä. Valitettavasti näitäkin porukasta löytyy.



Tuosta ehkäisystä ensin ihan eettisin perustein. Minä pidän oikeana kaikkea sitä, mikä edistää tai ylläpitää elämää. Ja vääränä kaikkea sitä, mikä estää tai tuhoaa elämää. Näin Jeesus antoi esimerkin toimia. Hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Ei hän tappanut ketään, ei ehkäissyt tai antanut armokuolemaa. Kun emme hyväksy eutanasiaakaan, niin miten voisimme hyväksyä viattoman pienen lapsen, Jumalan luomistyön ihmeen, syntymän estämisen ehkäisemällä tai tuhoamisen abortilla. Se ei mahdu minun ymmärrykseeni.

Raamatussa on useita kohtia, joissa kerrotaan että Jumala siunasi sitä ja sitä antamalla paljon poikia ja tyttäriä. Mainitaan myös, että lapset ovat Jumalan lahja. Emmehän me täällä ajassakaan jätä lahjoja vastaanottamatta. Sehän olisi äärettömän epäkohteliasta. Kuka meistä haluaisi olla epäkohtelias Jumalalle?

Sitten on se kuuluisa kohta, jossa Jeesus sanoo "Antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä." Ja toinen, jossa Jeesus sanoo "Joka ottaa luokseen yhdenkin tämänkaltaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa luokseen minut." Jokainen pieni lapsi on siis Herran enkeli. Kuinka moni tämän maailman ihmisistä "tekee" niitä lapsia itselleen juuri sen määrän kuin haluaa ja jaksaa hoitaa. Otetaanko ne lapset vastaan Jumalan lahjana, hänen nimessään? Meillä on tapana sanoa, että kasvatamme lapsia Taivasta varten. Heidät on meille vain lainaksi annettu.

Raamatussa sanotaan myös, lasten kaltaisten on Tavasten valtakunta. Lapset eivät järkeile uskonasioilla, vaan he uskovat ja luottavat siihen sanaan, mikä heille on annettu. Tämän sanan meistä jokainen voi lukea Raamatusta.

Tuo kertomus, jossa Onan heittää siemenensä maahan ettei vaimo tulisi raskaaksi, on myös osoitus siitä ettei sellainen toiminta ole oikein. Jumala rankaisi häntä kuolemalla.

Nuita Raamatun esimerkkejä on paljon ja olen muutaman kerran aloittanut lukemaan kannesta kanteen ihan tuon ehkäisy asian innoittamana. Kyllä minä aina olen saanut uskolleni vahvistusta ja todennut, että ehkäiseminen on väärin. Mehän emme suinkaan ole ainut usko, joka näin ajattelee.

Meidän ev. lut. kirkkomme rikkoo Raamattua siinäkin, kun hyväksyy avioerot ja siunaa eronneita pareja uusiin naimisiin. Se on Raamatun mukaan väärin. Saati sitten tuo homoparien siunaaminen. Ei kannata luottaa kirkon oppeihin. Ne on vain sorvattu tämän ajan ihmistä miellyttämään.

Ihan itse tämäkin nainen josta kirjoitit, tekee ratkaisunsa. Yksi väkivaltaisesta parisuhteesta lähtenyt vl nainen oli vasta julkisuudessa, Voimala ohjelmassa.

Pötypuhetta että jonkun pitäisi tuollainen risti kantaa. Päinvastoin. Olen kuullut kun on tästä asiasta puhuttu, että väkivaltaista ihmistä ei paranna evankeliumi. Syntinsä väkivaltainenkin saa anteeksi, mutta ihmisen täytyisi muuten hoitaa itsensä kuntoon, jos väkivaltainen pystyy väkivallastaan eroon pääsemään.

Jos tämä kirjoituksesi edes oli totta, sitähän en toki tiedä.

[/quote]

Ehkä niitä eroja ei tule sen takia, että sosiaaliset paineet on liian kovat. Tiedän vl-parin, missä vaimo saa turpiin aina silloin tällöin, mutta ei voi erota, koska ristinsä on kannettava.

[/quote]

tekstit siihen.

Ne on valittu siihen sen hetkisen tiedon perusteella ja sen perusteella, millaista elämä oli silloin.

Raamattu on miesten kirjoittama kirja. Naisten kirjoituksia siihen ei huolittu.



Raamattu on aikansa historiallinen kertomus, ihmisen kirjoittama. Tarinat ovat kulkeneet suusta suuhun ja ihminen on ne siitä kirjoittanut ylös. Siihen on vaikuttanut sen hetkinen naisen asema ja ihmisen tietous.



Huiiii, tämä on vaarallista tekstiä. Piru on nyt seilaamassa av. palstalla. Jos tätä alkaa joku miettiä niin ehkä tulkitsee sitä raamattua hiukan eri näkökannalta. Kannattaa äkkiä sulkea se netti, ettei vain omat aivot ala toimia.

Olen 14v ollut naimisissa mieheni kanssa. En ikinä ole antanut miehelle sen vuoksi, että pelkäisin mieheni tyydyttävän itseään!!! Kuulostaa ihan sairaalle! Minua ei pätkääkään haittaisi, enkä syntinä pitäisi, jos mieheni sitä haluaisi tehdä. Ihan vapaasti. Ja miehelläkin kyllä VOI halut laantua. Vaikkakin meilläkin on mieheni useimmin se halukkaampi osapuoli ollut, niin kyllä hänelläkin on vuosien varrella ollut joitakin kertoja pidempiä aikakausia, jolloin hän on ollut niin väsynyt, että uni on voittanut halut -jos niitä on edes juurikaan ollut.

Mieheni osoittaa myöskin minua kohtaan kunnioitusta. Hän antaa minun olla rauhassa ja levätä rauhassa, silloin kun minä en jaksa. Synnytyksen jälkeen tätä aikaa voi kestää meillä useamman kuukauden.

Kommentoin vielä siihen, että lestadiolaisissa perheissä sekstailtaisi useammin... En tiedä, en ole tehnyt tutkimusta, enkä nähnyt sellaista missään, mutta minusta yhdynnän lukumäärillä ei ole kovinkaan paljon tekemistä sillä, että tuleeko raskaaksi vai ei. Voi tulla, yhtyi kuukaudessa sitten kerran tai kaksikymmentä. Ei siihen tarvita kuin se yksi otollinen kerta.

nainen antaa monena iltana jo senkin takia, että pelkää miehensä tekevän syntiä jos mies joutuu harrastamaan itsetyydytystä.

Miehillähän ei halut laannu, vaikka olisi pieniä lapsia. Mies ei ole synnyttänyt ja alapää ole kipeä, ei imetä ja ei yöllä imetä. Syntiin vedoten on helppo painostaa vaimo harrastamaan seksiä heti muutaman viikon päästä synnytyksestä.

Nimittäin itse ainakin olen synnytysten jälkeen kehoittanut miestä hoitamaan hommansa itse kun olen halunnut päästä heti nukkumaan kun lapset on saatu sänkyyn. Ei vain ole oikein jaksanut seksuaalisesti innostua kun alapää on imetyshormoonien takia kuiva ja päässä jyskyttää väsymys ja tietää, että yöllä saa taas herätä monta kertaa imettämään.

Mutta on se varmaan ihan totta että lestadiolaispareilla ei ainakaan televisio vie aikaa (mut onhan toisaalta netti!). Ja yleisesti liikkeessä muutenkin painotetaan vanhempien välisen suhteen vaalimista kaikin tavoin.

sekstailu vähäistä synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen lapsen jälkeen, kun mieheni ekaa kertaa yritti saada minut lämpenemään minulle tuli itku.. Olin niin kipeä, väsynyt... mitä sitä nyt voi olla ensimmäisen synnytyksen jälkeen... Nyt kun synnytyksiä on takana 3, olen huomannut, että mies on kasvanut siinä asiassa. Ei todellakaan yritä saada ennen kuin itse olen valmis. Ei terveellä miehellä ole tarvetta loukata herkkää mieltä... Ei meiltä silti hellyyttä ole puuttunut niinäkään aikoina!

Ehkä se aukenee sinullekkin.

T.toinen vl

Uskomattomia kommentteja vl-naisilta/äideiltä. Olen usein miettinyt, mikähän on tuomitsevien, syyllistävien ja hyökkäävästi käyttäytyvien ihmisten sieluntila. Ei se ketään pelasta, että vl-nimen alla kulkee. Kyllä omakohtainen usko on se tärkein asia. Tuo usko sitten synnyttää niitä uskonhedelmiä, tyytyväisyyttä, rakkautta, pitkämielisyyttä, rauhaa yms. Eikä meistä kenelläkään ole varaa tuntea itseään muita paremmiksi uskovaisiksi tai ihmisiksi. Silloin viimeistään on hakoteillä. Valitettavasti näitäkin porukasta löytyy.

Tuosta ehkäisystä ensin ihan eettisin perustein. Minä pidän oikeana kaikkea sitä, mikä edistää tai ylläpitää elämää. Ja vääränä kaikkea sitä, mikä estää tai tuhoaa elämää. Näin Jeesus antoi esimerkin toimia. Hän paransi sairaita ja herätti kuolleita. Ei hän tappanut ketään, ei ehkäissyt tai antanut armokuolemaa. Kun emme hyväksy eutanasiaakaan, niin miten voisimme hyväksyä viattoman pienen lapsen, Jumalan luomistyön ihmeen, syntymän estämisen ehkäisemällä tai tuhoamisen abortilla. Se ei mahdu minun ymmärrykseeni.

Raamatussa on useita kohtia, joissa kerrotaan että Jumala siunasi sitä ja sitä antamalla paljon poikia ja tyttäriä. Mainitaan myös, että lapset ovat Jumalan lahja. Emmehän me täällä ajassakaan jätä lahjoja vastaanottamatta. Sehän olisi äärettömän epäkohteliasta. Kuka meistä haluaisi olla epäkohtelias Jumalalle?

Sitten on se kuuluisa kohta, jossa Jeesus sanoo "Antakaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä." Ja toinen, jossa Jeesus sanoo "Joka ottaa luokseen yhdenkin tämänkaltaisen lapsen minun nimessäni, hän ottaa luokseen minut." Jokainen pieni lapsi on siis Herran enkeli. Kuinka moni tämän maailman ihmisistä "tekee" niitä lapsia itselleen juuri sen määrän kuin haluaa ja jaksaa hoitaa. Otetaanko ne lapset vastaan Jumalan lahjana, hänen nimessään? Meillä on tapana sanoa, että kasvatamme lapsia Taivasta varten. Heidät on meille vain lainaksi annettu.

Raamatussa sanotaan myös, lasten kaltaisten on Tavasten valtakunta. Lapset eivät järkeile uskonasioilla, vaan he uskovat ja luottavat siihen sanaan, mikä heille on annettu. Tämän sanan meistä jokainen voi lukea Raamatusta.

Tuo kertomus, jossa Onan heittää siemenensä maahan ettei vaimo tulisi raskaaksi, on myös osoitus siitä ettei sellainen toiminta ole oikein. Jumala rankaisi häntä kuolemalla.

Nuita Raamatun esimerkkejä on paljon ja olen muutaman kerran aloittanut lukemaan kannesta kanteen ihan tuon ehkäisy asian innoittamana. Kyllä minä aina olen saanut uskolleni vahvistusta ja todennut, että ehkäiseminen on väärin. Mehän emme suinkaan ole ainut usko, joka näin ajattelee.

Meidän ev. lut. kirkkomme rikkoo Raamattua siinäkin, kun hyväksyy avioerot ja siunaa eronneita pareja uusiin naimisiin. Se on Raamatun mukaan väärin. Saati sitten tuo homoparien siunaaminen. Ei kannata luottaa kirkon oppeihin. Ne on vain sorvattu tämän ajan ihmistä miellyttämään.

ap tiedätki mllä rahoilla ne muuttaaa. ja vaikka ne on somaleita niin voi niillä olla suomalaisiakin ystäviä ihan tiedoks vaan kaikki ei oo yhtä rasisteja ku sinä.

kummallista..

nainen antaa monena iltana jo senkin takia, että pelkää miehensä tekevän syntiä jos mies joutuu harrastamaan itsetyydytystä.

Huomioi siis tämä seikka:

Jokuhan sanoi että itsetyydytys avioliiton ulkopuolella on syntiä, ei avioliitossa jos se on molemmille ok.

En usko että kaikki vl-miehet olis jotenki keskimääräistä julmempia ja pakottais vaimonsa sänkyyn vasten tämän tahtoa.

Ja kyllä - meillä ainakin miehellä halut laantuu synnytyksen jälkeen kun vauva valvottaa ja ollaan väsyneitä..Saattaa mennä kuukausia ennen kuin taas homma toimii -jos toimii- :)

eihän tuo seksielämäkään liity mitenkään uskoon. kaikilla on omanlaisensa usko sitte mihin tahanasa.

En usko, että vl-mies sen enempää kuin kukaan muukaan itseään ja puolisoaan arvostava mies alistaisi tai pakottaisi vaimoaan seksiin - ja että vaimo tähän suostuisi, ettei mies teki syntiä tyydyttäessään itse itsensä. Hassua, etten ole itse edes koskaan tullut ajatelleeksi, etteikö uskovainen (vl) voisi harrastaa itsetyydytystä. Normaali seksuaalisiin tarpeisiin lukeutuva asia, ei mikään uskon asia. Jos se kuitenkin synti on, olen sortunut siihen monta kertaa tajuamatta edes pyytää anteeksi... :D Kyllähän jo puberteetissa ja nuoruudessa on jo kasvavat seksuaaliset tarpeet, joita on vaikea pidätellä. Vielä enemmän "kulttuurissa", jossa niitä ei voi toteuttaa ennen avioliittoa. Menin itse avioon (ja menetin neitsyyteni) parikymppisenä - olisi se ollut pitkä aika ilman seksuaalisten halujen purkamista ja tyydyttämistä! Enkä suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa - tästäkään. :)



Vallalla tuntuu tosiaan olevan käsitys, että koska venh.lestadiolaisilla on yleensä paljon lapsia, he paneskelevat kuin puput. Hassu käsitys kertakaikkisesti. Tosiaan se kerta kuussakin riittää lapsen saamiseen. Ja synnytyksen jälkeen useimmilla on varmasti kuukausien tauko. Ja koska lapsia on paljon, ei se yhteisen ajan löytäminen (edes illalla tai yöllä) ole aina itsestäänselvyys. Kiitettävän paljon vanh.lestadiolaiset pariskunnat pyrkivät kuitenkin järjestämään kahdenkeskisiä viikonloppulomia tai pidempiäkin lomamatkoja. Näin siis omassa tuttavapiirissäni ainakin.



t. vl-nainen ja äiti ja vaimo

mikä pakko sitä on sitten harrastaa juuri ovulaation aikaan?



Eihän se nyt mikään varma keino ole. Mutta itse en ole käyttänyt ehkäisyä niihin aikoihin kun lapsia puuhattiin. Vältimme juuri ovulaatioaikoja ja lapset tulivat juuri siihen tahtiin kuin halusimme.



Ettehän te nyt niin tyhmiä voi olla, ettette osaa vähän laskea kuukautiskiertoa ja ajatella, että jos nyt tällä viikolla jättäis väliin kun saattais tulla raskaaksi.



Jos on lapsia joka vuosi niin kyllä siinä on hässitty melkein heti synnytyksen jälkeen, eikä paljon toipumisaikaa ole ollut.

Ei se mikään uskon asia ole, eikä siitä semmosta tarvitse tehdä. Kaikki naiset eivät edes tiedä milloin on ovulaatio. Osaan kyllä kuukautiskiertoja laskea, mutta kiertoni ovat 25-45 vrk, joten enpä jaksa edes alkaa arvuutteleen milloin on ovis.

Harvalla vl pariskunnallakaan on lapsia montaa peräkkäin ihan vuoden välein. Jos on 1v 2kk esim ikäero, mikä on mielestäni lyhyt ikäero, on vauva ollut 5kk kun raskaus on alkunsa saanut. Eli mielestäni 5kk on jo aika pitkä aika jos silloin ensimmäisen kerran harrastaa seksiä synnytyksen jälkeen ja siitä heti raskaaksi tulee. Lapsilla pitäisi minun laskuoppini mukaan olla niitä 9-10kk ikäeroja jos melkein heti synnytyksen jälkeen on hässitty. En kuitenkaan tiedä kuin pari äitiä, jolla on näin nopeasti syntynyt uusi vauva. Oikeammin näilläkin on 10-11kk ikäeroa.

mikä pakko sitä on sitten harrastaa juuri ovulaation aikaan?

Eihän se nyt mikään varma keino ole. Mutta itse en ole käyttänyt ehkäisyä niihin aikoihin kun lapsia puuhattiin. Vältimme juuri ovulaatioaikoja ja lapset tulivat juuri siihen tahtiin kuin halusimme.

Ettehän te nyt niin tyhmiä voi olla, ettette osaa vähän laskea kuukautiskiertoa ja ajatella, että jos nyt tällä viikolla jättäis väliin kun saattais tulla raskaaksi.

Jos on lapsia joka vuosi niin kyllä siinä on hässitty melkein heti synnytyksen jälkeen, eikä paljon toipumisaikaa ole ollut.

joka on lääkäri ja jolla 14 (?) lasta... Vieläkö seuraat tätä ketjua?



Alkoi ihan hirveästi mietityttää, minkä ikäinen mahdat olla? MIssä vaiheessa opiskelit lääkäriksi, ja oletko ennättänyt harjoittaa ammattiasi minkä verran?



Tätä seikkaa mietin siksi, että jos nainen on 14 kertaa raskaana (tai useammin, enhän tiedä oletko saanut keskenmenoja - toivottavasti et) ja sitten (toivottavasti) vauvojensa kanssa kotona, niin miten ihmeessä siinä ennättää lukea lääkäriksi ja tehdä vielä töitäkin?!

Tietenkin ihmisillä on erilaisia tapoja ja arvoja sen suhteen minkä verran lasten kanssa ollaan kotona... Itselleni on tärkeää olla kotona siihen saakka, kunnes lapseni on kolme vuotta. Haluan olla aidosti läsnä hänen elämässään.



Olen jutellut kahden (ok, tosi pieni otanta, mutten tunne useampia lestadiolaisia) lestadiolaisen naisen kanssa, ja heistä molemmat ovat kertoneet tunteneensa itsensä perheessään ns. väliinputoajiksi. Siis etteivät ole kokeneet saaneensa koskaan tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan. MOlemmat ovat sisarusparviensa keskipaikkeilta olevia lapsia, eivät siis ole olleet ensimmäisten eikä iltatähtien joukossa. Minusta tämä on tosi surullista. Jos olisin äiti ja kuulisin lapseni sanovan noin, sydämeni särkyisi. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää olla läsnä lapsen elämässä, tuntea ettei hän jää "ulkopuolelle" ja että hän ei "huku massaan".



Te lestadiolaiäidit joilla on kymmenen lasta ja olette opiskelleet ja teette töitä, miten teillä on aikaa olla aidosti lastenne elämässä? Miten ennätätte kunnialla hoitaa kodin, parisuhteen, työn, ystävyyssuhteet ja ennenkaikkea ne lapsenne kaikki samalla määrällä rakkautta ja läsnäoloa?

Ken ei ymmärrä, että mekin olemme tavallisia syntisiä ihmisiä?

Ken ei ymmärrä, että meilläkin on hyviä ja huonoja päiviä?

Ken ei ymmärrä, että meilläkin voi olla myös ei-vl tosi hyviä ystäviä?

Ken ei ymmärrä, että Meillä ei ole kiellettyjen asioiden listaa vaan teemme asioita uskomme mukaan.

Ken ei ymmärrä, että meidän seksielämämme ei välttämättä poikkea yhtään ei-vl ihmisten seksielämästä?



Itselläni on monta myös ei-vl ystävää ja heidän kanssa on tosi mukava jutella, kun kumpainenkaan ei arvostele toistaan uskosta huolimatta. Kumpikin ymmärrämme, että meillä on samanlainen elämä. mutta silti elämme erilasta elämää. Epäilen, että näissä asioissa ei olisi näin paljon toisista pahaa puhumista, jos jokainen olisi tutustunut niin vl ja ei-vl:n elämään ja näkee sitä ihan normaalia arkea. Moni yllättyy, että olemmekin ihan tavallisia. Te vain uskotte erilailla. Meillä ei ole tapana tyrkytää uskoamme, joten sen vuoksi ei kannata olla ottamatta kontaktia meihin. Itselläni on kuusi lasta ja kaikki on niin rakkaita. Aina ei ole ollut helppo hyväksyä uutta raskautta, mutta loppua kohden ja varsinkin, kun vauva on maailmassa, olo on niin onnellinen, että on saanut taas uuden lapsen. Ketään emme antaisi pois, mistään hinnasta. Voimiakin meille on annettu, että olemme jaksaneet. Onhan niitäkin aikoja, kun lapset ovat rasittavia eivätkä he tahdo uskoa mitään, niin kuin epäilemättä kaikissa lapsiperheissä. Niistäkin on selvitty ja kokemuksia rikkaampina.



Puutummeko toisten asioihin liikaa, jos me setvimme tuollaistakin asiaa täällä? Miksi toisten elämä kiinnostaa toisia niin valtavasti? Luulenpa, ettei omaan elämään olla kovin tyytyväisiä, jos toisten asiat kiinnostaa niin paljon. Usko on valitettavasti se aihe, josta on iät ajat kiistelty. Ja jatkossakin tulemme kiistelemään. Meillä ei ole tässä elämässä helppoa, mutta heillä ei ole tuon puoleisessa.

Itse en hyväksy ehkäisyä, alkuperäiseen viestiin viitaten. Siinä tapauksessa kylläkin, jos on lääketieteellinen syy. Luotan Jumalan johdatukseen näissäkin asioissa. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäinen kirjoittaja voisi jutella muualla kuin täällä. Mielummin kasvotusten. Nimettömänä on niin helppo kirjoitella vaikka mitä vastauksia. Teki hän sitten minkä päätöksen tahansa omaa elämää koskien.

Voimia koettelemuksiin! Älä anna pirun viedä pikkusormea, kohta se vie koko käden. Käy seuroissa, niistä saat varmasti voimaa ja ole yhteydessä paikallisiin uskovaisiin. Kukaan ei jaksa ilman ystäviä.. Huomaat, että muillakaan ei ole helppoa ja omat murheet puolittuvat, kun ne saa jakaa jonkun ymmärtäväisen ihmisen kanssa.



kuuden toivotun ja rakastetun lapsen vl-äiti

Uskon asiahan se kyllä on (harrastaako seksiä ovulaation aikaan siis). "Varmat päivät" on kyllä ehkäisyä. Kyllä minä ainakin olen kuullut, että uskovaisten ainut mahdollisuus ehkäistä, on paasto eli selibaatti. Ja sekin pitäs yhdessä sopia puolison kanssa.



Minun käsitys on kyllä semmonen, että ainakin meillä miehelläkin ylä- ja alapää pelaa yhteispeliä ja jos mies kokee, että arki on rankkaa itselleen tai mulle, niin ei kyllä ole mitään haluja hänelläkään. Ikinä en ole kokenut painostusta seksiin ja pakit olen saanut itsekkin. =) Että kummallista. Tuosta vois sitten heti yleistää niin päin, että lestadiolaisnaiset naukuu seksiä koko ajan. (Risoo nuo "vl-miehet alistaa naiset- yleistykset.)



Itse olen ajatellut tuota ihmisoikeusliiton kannanottoa, että käytännössä jatkossa SRK tai paikalliset siionit ei kyllä taida voida puuttua epäilykseen tai ihan tiedossa olevaankaan ehkäisyyn, vaikka taustalla ei olisi mitään sairauttakaan. Mikäli oikein ymmärsin, niin se loukkaa yksilönvapautta, joka on laissa määrätty. Enkä kyllä itse tiedä, että viime aikoina asiasta ois ketään puhuteltu. Eli eläköön vapaus. Vai?



Yx vl-äiti minäkin, joka alan kallistua sille kannalle, että ihmisoikeus käytäntöön.

missä välin opiskellut lääkäriksi; ennen naimisiin menoa. Lapset ovat syntyneet melko peräkkäin ja aluksi olin töissä viidenteen lapseen asti äitiyslomien välissä. Sen jälkeen kotona niinkauan kuin nuorin 2v. ja töitä olen kerinyt/saanut tehdä pitkään. Enkä todellakaaan ole ainut suurperheenäiti, jolla on iso perhe ja työ. Meissä on paljon mm. opettajia, kätilöitä, lääkäreitä, yliopistoissa jne.

ovulaation aikaan vai ei. On vapaus harrastaa tai olla harrastamatta. Jos jätetään tietoisesti harrastamatta ovulaation aikana, sen vuoksi, että ajatuksena on raskauden ehkäisy, silloin siitä voidaan puhua uskomiseen liittyvänä asiana ja ehkäisynä.

590

kuinka 10 lapselle riittää aika.

On harhakuvitelmaa, että kaikki 10 olisivat yhtäaikaa tulossa syliin, yhtäikaa 2 vuotiaita jne. Pieni lapsi on siitä ihana, ettei se koskaan epäile, etteikö hän olisi ihana ja rakas. (jos sitä on hänelle osoitettu) Meillä ainakin juuri alle kouluikäisille sanotaan jokaikinen päivä useita kertoja kuinka ihania ja rakkaita he ovat, koska he ovat. Kun on paljon lapsia, lapsen arvokkuus ja lapsenmaailmaan on kasvanut, ymmärtää lasta eritasolta, eikä esim. alle kouluikäisten uhmat tunnu enää niin maailmanlopuilta. Ainakin itseäni ne joskus hymyilyttävät ja olen oppinut ymmärtämään niiden taakse;että ne kuuluvat lapse itsenäistymis ja minuuden kasvun prosessiin. Mottona olen pitänyt, että lapsista se, joka eniten kiukkuaa tarvitsee myös sillä hetkellä eniten huomiota.

Isossa perheessä lapsi ei aina saa yksilöllistä huomiota vanhemmiltaan tarpeeksi-se on ihan totta. Enemmän haluaisin antaa, kuin pystyn. MUTTA toisaalta väitän, että suuressa osassa perheitä, joissa muutamakin lapsi, lapsi ei saa terpeeksi huomiota, etenkään yli kouluikäisenä. Isossa perheessä taas lapset saavat huomiota sisaruksiltaan, laajalta ystävä-ja sukupiiriltä ja väitän, että suurperheissä aikuiskontakteja lapsella on enemmän, kuin pienessä perheessä. Isossa perheessä on pakko jollakin tasolla koko ajan priorisoida monia asioita ja jos esim. huomaan, että jollakin lapsella on nyt hätä, niin keskityn siihen.

Uskon, että tässäkin maassa loppujen lopuksi on paljon yksinäisiä, hylättyjäkin aikuisia ja vanhuksia ja harvat heistä ovat niitä säälittäviä suurperheiden lapsia. Sisarus on rikkaus-elinikäinen ihmissuhde, jota ei vi korvata millään aineellisella.

Mikään asia ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys-ei se, että on paljon lapsia tai vähän, kummassakin asiassa on sekä hyvät, että huonot puolensa.

sinun omatuntosi on läpeensä ja pohjia myöten kyllästetty vanhoillislestadiolaisella opetuksella. Se on elämässäsi niin hallitseva, että se ohjaa täysin myös omaa mielipiteen muodostusta ja ajattelutapaasi. Olet täydellisesti sokea sille, että joku muu ajattelu- ja toimintamalli olisi hyväksyttävää ja Jumalan siunaamaa. Anteeksi kun sanon, mutta teet erittäin törkeästi, kun tuomitset ap:n. Jumala itse armahtakoon sinua ja opettakoon sinua.

Meillä ei ole tässä elämässä helppoa, mutta heillä ei ole tuon puoleisessa.

Älä anna pirun viedä pikkusormea, kohta se vie koko käden.