Vl-äiti ja viimeinen lapsi
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
Koin velvollisuudekseni sovittaa jaksamiseni minulle sopivaksi. Hoidan käytännössä yksin lapset nytkin - miehen voimat riittävät juuri ja juuri töissäkäymiseen. Joka ei ole masentuneen ihmisen kanssa elänyt vuosikausia, ei voi tietää, kuinka yksin sitä on. Joka ei ole add/asperger-lasta kasvattanut ja kuljettanut vuosikausia kerran viikossa terapiassa, ei tiedä, mitä se on. Jolle ei joka päivä tunge postiluukusta perintätoimistojen ja ulosoton kirjeitä monin kappalein, ei voi sanoa, että kyllä sinä jaksat, kyllä te jaksatte!
Minä en jaksanut enää. En yhtään. En kertakaikkiaan. Omaa asuntoa emme pysty hankkimaan, vuokralla on elettävä. Neljän lapsen kanssa mahtuu vielä suht normaaliin asuntoonkin. Pystyy elättämään heidät, vaikka ulosotto vie joka kuukausi oman osansa palkasta. Mies tekee kahta työtä, minä olen lähes 24/7 kotona lasten kanssa.
Eikö ole pelkkää viisautta miettiä, mitä minä jaksan, mikä on mahdollista?
Omatunto sanoo niin kuin se on opetettu - mihin se on kasvanut. Ei järjenkäyttö ole omantunnon vastakohta - järki tukee aomantunnon ratkaisuja. Näin minun kohdallani ainakin. Koen olevani vastuullinen, kun en lisää enää perheemme taakkaa.
Luettelemasi alkoholi, musiikki, televisio ovat tapakulttuuria - osaltaan elämäämme suojelevaa ja rauhoittavaa - mutta eivät mitään uskonkysymyksiä sinänsä. Ne vain ovat asioita, joita usko todennäköisesti poikii.
Meillä ei käytä kukaan alkoholia, vaikkei mies olekaan vl. Televisio-ohjelmista ollaan paljon heikommin perillä kuin monet vl:t, joissa on paljon areenan ja muiden netti-tv:n suurkuluttajia.
ap
Niin "muka" pääsevät taivaaseen... eivät pääse minun uskoni mukaan!
Ehkä tuo katkeroittaa oli väärä sana, minua ärsyttää sellaiset tekopyhät!!! Itseään narraavat..
että sinua KATKEROITTAA että joku ehkä pääsee helpommalla ja vielä olit huolestunut että ap pääsee ehkä Taivaaseen? Tuo ei kuulosta ollenkaan uskovaisen ajatuksilta...
No en kyllä ole feikki.
Sinunko omatuntosi sitten sallii ehkäisyn?? Jos me kaikki elettäisiin vain sen mukaan minkä "minun omatuntoni" sallii, niin entäs jos jonkun omatunto sallis alkoholin, toisen taas maailmallisen musiikin, kolmannen television... mehän oltaisiin kaiken kirjavaa joukkoa!
vl äiti
Sä ainakin olet feikki
Miksi ketään katkeroittaisi ajatus että joku ihminen pääsee Taivaaseen? EIkä sinne kai seuroissa kulkemalla päästä? Eiköhän meidän elämässämme ja uskossamme ole kyse siitä että elämme niin kuin omatuntomme oikeaksi sanoo.
t. toinen vl-äiti
Vaikka sinä ajatteletkin, että se on vain teidän perheen asia, niin kyllä se vaikuttaa muihinki. Minua ainakin katkeroittaa ajatus, että toiset käyttää ehkäisyä ja kulkee seuroissa ja muka pääsevät samalla lailla taivaaseen. Miksi kukaan muukaan sitten niitä lapsia niin paljon ottaisi vastaa, jos vähemmälläkin pääsisi??
vl äiti
Miten sinä voit olla noin varma taivaspaikastasi, että olet oikeutettu minut tekopyhäksi nimittämään? Eikö se ole tekopyhyyttä, että tumitset minut samaan aikaan, kun itse sanot, ettet sinäkään ottaisi kaikkia lapsia vastaan, jos helpommallakin taivaaseen pääsisit?
Älä huoli - en minä helpolla sinne taivaaseen pääse! Mutta se ei onneksi ole sinun eikä minun päätösvallassa. eikä muiden vl:n mielipiteiden. Mutta kiitos, kun osallistuit keskusteluun.
Sinulle seiska : kiitos, kun ymmärrät, vaikket itse ajattele samalla tavalla. En sitä edellytäkään. Enkä hae mitään hyväksyntää ratkaisulleni. Halusin vain kertoa, että näinkin voi uskoa ja kulkea. Ja minulla ei ole todellakaan kovin monia paikkoja, joihin voisin ajatuksiani kirjoittaa. Se on mulle luontevin tapa ilmaista itseäni. Olisiko suomi24 ollut sen parempi..? :)
ap
En kiellä etteikö elämäsi ole varmasti rankkaa, mutta etkö saa apua mistään?
Meidän mielestämme myös ehkäisemättömyys on uskonhedelmä. Järjellä ei uskonasioita voi ajatella, järki sotii vastaan.
vl äiti
Omatunto sanoo niin kuin se on opetettu - mihin se on kasvanut. Ei järjenkäyttö ole omantunnon vastakohta - järki tukee aomantunnon ratkaisuja. Näin minun kohdallani ainakin. Koen olevani vastuullinen, kun en lisää enää perheemme taakkaa.
Luettelemasi alkoholi, musiikki, televisio ovat tapakulttuuria - osaltaan elämäämme suojelevaa ja rauhoittavaa - mutta eivät mitään uskonkysymyksiä sinänsä. Ne vain ovat asioita, joita usko todennäköisesti poikii.
Meillä ei käytä kukaan alkoholia, vaikkei mies olekaan vl. Televisio-ohjelmista ollaan paljon heikommin perillä kuin monet vl:t, joissa on paljon areenan ja muiden netti-tv:n suurkuluttajia.
ap
Palaan ehkä vielä myöhemmin lukemaan ja kommentoimaankin! Mukavaa naistenpäivän jatkoa!
ap
Miksei tämä palsta muka ole oikea paikka keskustella asiasta? Minusta ap on rohkea ja selvästi uskossa. Hän asettaa uskonsa, sekä olemassa olevan perheensä hyvinvoinnin etusijalle. hatun nosto minulta!
Puolestaan numeron 19 kirjoitus oli pöyristyttävä! Eikö jokainen vastaa omista teoistaan Jumalalle, ei sinulle? Vai tiedätkö sinä etukäteen, ketkä pääsevät Taivaaseen ja ketkä eivät? Eiköhän jokainen meistä jossain vaiheessa tee syntiä, pitäisikö seuroissa käynti kieltää siis kaikilta? Pahat ajatukset ja toisten kadehtiminen on myös syntiä, johon sinäkin selvästi olet langennut.
Oikein ihanaa kevättä kaikille!! Pitäkää huoli omasta jaksamisestanne, niinhän Herrammekin haluaa!
Saatko heiltä voimia ja tukea? Käytkö seuroissa yksin lasten kanssa? Vai käyttääkö mies? Hyväksyykö hän lastenne kasvavan vl-uskoon?
on nyt poistumassa. IOL on ottanut todella tärkeän asian ajaakseen.
En tajua miksi tänne tulee joku vl väittämään että ap tekee jotain väärää. Rauhoittukaa, jos taivaaseen pääsy olisi lapsi lukumäärästä kiinni, olisi Jumala aika ilkeä olento. Hankkikaa itsekin ehkäisy, niin ei tarvitse tulla tänne itkemään.
Hyvä ap! Hienoa, että tulit tänne kertomaan avoimesti. Nämä on asioita, joita sinun täytyy voida purkaa. Jos et yhteisössä pysty niitä purkamaan, on sinun tuotava asiat esiin vaikkapa täällä.
no VL nainen tietenkin.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Näin olen asian ymmärtänyt.
Ja ei ole ihmisen asia päättää, kuka taivaaseen pääsee. Eikö sekin mennyt niin, että vaikeampi oli kamelin vai miten se meni.
Eikö ole syntiä ihmisennostaa itsensä Jumalan asemaan ja määritellä, kuka taivaaseen pääsee?
Tsemppiä sinulle ap. Olet mielestäni oikean ratkaisun tehnyt.
t. kirkosta eronnut, mihinkään lahkoon kuulumaton, en tiedä mikä.
en voi käsittää minkälaista kommenttia ap on saanut tässä ketjussa joiltain muilta vl-äideiltä.. kamalan tuomitsevia, ja sitten toisissa ketjuissa nämä kilpaa puolustelevat että ei meillä ole ehkäisykieltoa ja että ehkäisy on omantunnonasia, no niinpä näköjään, heti ollaan kääntämässä selkää kun joku kertoo odottavansa nyt perheeseensä mahdollisesti viimeistä lasta.. hävetkää tuollaiset tekopyhät!
ap, voimia sinulle, en voi kuvitellakaan minkälaista joudut oikeassa elämässä kokemaan kun jo nimettömänä nettipalstalla saat kuraa niskaasi..
että he muka tietävät ketkä ovat kelvollisia taivaspaikkaan.
Jumala tutkii sydämet, ei kysele montako lasta olet tehtaillut. Ehkäisemättömyys on järjen vastaista. Ihmiselle on annettu viisaus säädellä lisääntymistään joten näinä taloudellisesti hankalina aikoina on erittäin tärkeä rajoitaa perheen kokoa.
Hoitaa kunnolla pienemmän määrän lapsia omien resurssien mukaan niin fyysisten, henkisten kuin taloudellistenkin rajojensa puitteissa.
Ap sinä toimit juuri oikein. Perhetilanteesi on sen kaltainen että jaksamisesi on kovilla jo nyt.
Tiedän omakohtaisesti kuinka raskasta on irrottautua seurakunnasta jonka kuri on erityisen tiukka ja jäseniä tarkkaillaan ja kytätään heidän toimiaan. Henkisesti kova koulu joten ymmärrän täysin miestäsi.
Toivon teidän perheelle voimia vaikeuksissanne ja onnellista odotusaikaa ja pidä päätöksestäsi kiinni.
Minä toivon ja rukoilen sun puolesta ettet kovin paljon joutuisi ottamaan vastaan tuollaisia kommentteja kuin täällä nuo pari. Ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta tulla väittämään ratkaisuasi vääräksi. Jumala on antanut meille tehtäväksi varjella ja rakastaa lähimmäistä ja minä ainakin näen sen tärkeämmäksi kuin jatkuvan synnyttämisen. Ei uskominen todellakaan ole lasten lukumäärästä tai ehkäisystä kiinni. Eikä ehkäiseminen tarkoita sitä että olisi lakannut luottamasta Jumalan varjelukseen; kyllähän meidän täytyy opiskelu- tai työpaikkakin hakea jos haluamme sen saada, kyllä meidän täytyy olla ihmisten seurassa jos haluamme löytää puolison. Kyllä itse saa pyrkiä hyvään elämään ja itse saa yrittää auttaa itseään, ei se sulje Jumalan huolenpitoa pois.
Kenenkään ei pitäisi olla toiselle kateellinen tuollaisesta syystä. Musta kuulosti tosi oudolta tuo yksi äiti joka oli katkera siitä että toinen voi päästä vähemmillä lapsilla taivaaseen kuin toinen... ei uskovaisen noin kuulu ajatella.
t. vl-äiti
Kiitos uusista kirjoituksistanne! Ilo huomata, että tekstini ei ole ollut yhdentekevä, vaan se on herättänyt ajatuksia suuntaan jos toiseenkin!
"Millainen ystäväpiiri sinulla on ap? Saatko heiltä voimia ja tukea? Käytkö seuroissa yksin lasten kanssa? Vai käyttääkö mies? Hyväksyykö hän lastenne kasvavan vl-uskoon?"
Tähän haluan vastata. Asumme tällä hetkellä kaukana suvuistamme, joten ystäväpiiri ei ole kovin laaja. Olemme muutaman perheen kanssa enemmän tekemisissä. En usko, että he kovinkaan hyvin tietävät pohjimmiltaan tilannettamme. Eikä ole rohkeutta kertoa esim. masennuksesta ja taloudellisista paineista. Tuntuu, että näissäkin piireissä (ja juuri näissä!) materia oikein korostuu : ystäväperheillä on uudet talot, uudet tila-autot, matkustelua jne. Rohkeneppa siinä sitten kertoa. Ehkä ei ole niin läheistä ystävää, että kykenisi. Omat vanhempani tietävät, mutta eivät hekään ole jakamassa tätä arkea, jote me elämme. Yhteys on puheluiden ja tekstiviestien varassa, peri kertaa vuodessa tapaamme vain.
En ole käynyt nyt pitkään aikaan seuroissa. Mies on viikonloputkin töissä. Viimeksi olemme tainneet käydä koko perheellä. Minulle on vaikea ajatus lähteä sinne yksin kolmen pienen lapsen kanssa "taistelemaan", kun kaikki aika menee kuitenkin siihen, että saan lapset pysymään penkissä. Eli mies käyttää silloin harvoin, kun seuroissa käymme. Hän käy siellä joskus mielellään jututtamassa nuoruuden ystäviään - paria, jotka vielä täälläpäin asuvat perheineen.
Eivät lapsemme oikeastaan ole kasvamassa vl-uskoon. Meillä on tv, jonka katsomisen toki rajaamme lapsille lastenohjelmiin, mutta en voi sanoa, että he mieltäisivät itsensä vl-uskovaisiksi. Mies on tällä hetkellä sitä mieltä, ettei lapsien ajatuksia saa ohjata vl:n mukaisiksi. Heille on annettava avarampi maailmankuva ja vapaus valita. Ei hän toisaalta laita vastaan, että lapset käyvät esim jonkun vl-perheen mukana joskus seuroissa ja että me käymme koko perheellä seuroissa.
ap
Tämä tekstisi lämmitti aivan suunnattomasti! Ymmärsit niin hyvin minua. Olisi enemmän kuin sata jänestä kohdata joskus kaltaisesi uskovainen ihminen. Ilman tuomitsemista. ilman tunnetta siitä, että olen outolintu, huonompi uskovainen, väärin asioita "järkeillyt" ihminen. Kaikkea hyvää elämääsi!
"Voimia sulle, ap!
Minä toivon ja rukoilen sun puolesta ettet kovin paljon joutuisi ottamaan vastaan tuollaisia kommentteja kuin täällä nuo pari. Ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta tulla väittämään ratkaisuasi vääräksi. Jumala on antanut meille tehtäväksi varjella ja rakastaa lähimmäistä ja minä ainakin näen sen tärkeämmäksi kuin jatkuvan synnyttämisen. Ei uskominen todellakaan ole lasten lukumäärästä tai ehkäisystä kiinni. Eikä ehkäiseminen tarkoita sitä että olisi lakannut luottamasta Jumalan varjelukseen; kyllähän meidän täytyy opiskelu- tai työpaikkakin hakea jos haluamme sen saada, kyllä meidän täytyy olla ihmisten seurassa jos haluamme löytää puolison. Kyllä itse saa pyrkiä hyvään elämään ja itse saa yrittää auttaa itseään, ei se sulje Jumalan huolenpitoa pois.
Kenenkään ei pitäisi olla toiselle kateellinen tuollaisesta syystä. Musta kuulosti tosi oudolta tuo yksi äiti joka oli katkera siitä että toinen voi päästä vähemmillä lapsilla taivaaseen kuin toinen... ei uskovaisen noin kuulu ajatella.
t. vl-äiti"
olen puhunut näistä jutuista monien ja monenikäisten ja monenlaisissa eri elämäntilanteissa olevien miesten ja naisten kans, siis vl, ja samoihin vastauksiin on AINA päädytty kuin sinun. Ja minä uskon kyllä että näin ajattelee suurin osa vl-porukasta, uskokaa pois.
Onko kaikki sitten vain sitä, että itse pelkää ja arkailee puhua rohkeasti sitä mitä ajattelee? Pelkääkö niin moni muukin? Miksi sitä pitäisi pelätä?
Mutta minä tiedän ettei kaikki ajattele noin, sillä aika vasta keskustelin yhden ystäväni kanssa asiasta. Hän (ja miehensä) eivät voineet ymmärtää että missään tilanteessa voisi ehkäistä. Ei kertakaikkiaan. "Kyllä masennusta on ollut ennenkin eikä silti ole annettu synnille lupaa," näin sanoivat. Musta tuntui pahalta.
272
Maailmassa on lukemattomia seurakuntia, joissa luetaan Raamattua, ja ollaan silti päädytty erilaisiin lopputuloksiin. Joku seurakunta on väistämättä väärässä jossain jutussa, todennäköisesti kaikki jossain asiassa. Ei iso joukko suojaa erehdyksiltä. Opetus pitää arvioida Raamatun perusteella, ei Raamattua opetuksen.
Ja minä ihmettelen aikuista normaaliälyistä aikuista uskovaa, joka ei koskaan ole lukenut Raamattua läpi. Sen verran pitää oma uskonsa tuntea. Mielellään se tulisi lukea vaikka vuosittain läpi.
Ja toki myös käydä seurakunnan kokoontumisissa, säännöllisesti.
. Sitten jos itse tulee eri johtopäätöksiin Raamattua lukiessaan, varoitetaan miten yksi uskovainen voi erehtyä mutta kokonainen seurakunta ei voi.
Jos jotkut ihmiset suhtautuu noin, siis että masennusta on aina ollut jne... niin luultavasti he ovat niitä, jotka eivät TOSISSAAN ole koskaan joutuneet näitä asioita kipuilemaan. Minulla ainakin on hyvin levollinen ja turvallinen olo näitten asioitten kanssa, eikä mitenkään sellainen, että olisin jotenkin kapinallinen mielipiteineni... Aika paljon on varmaan kyse myös yleisen keskustelukultturin, siis vl-yhteisön sisällä, muutoksesta. Ainakin äitini sanoi että aina on ollut naisia joille on tehty sterilisaatio tms,mutt näistä intiimiasioista yleensäkään ei olla puhuttu. Ja täytyy muistaa, että monessa jutussa lääketiede on kehittynyt niin, että tiedetään enemmän esim. lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön jne.
Täytyy vielä korostaa, etten ole mikään ehkäisyn puolestapuhuja, haluan ottaa vastaan ne lapset joita annetaan ja rukoilen voimia tähän tehtävään, joka ei t
odellakaan aina helppo ole. Mutta halusin sanoa sen, että rohkeasti vaan asioista keskustelemaan, meillä yhteisön sisälläkin voi olla hyvinnkin voimakkaita ennakkoluuloja toisten tuomitsevaisuudesta jne. Tosi hyvä, että keskustelua syntyy.
se 7 lapsen äiti, vl
Maailmassa on lukemattomia seurakuntia, joissa luetaan Raamattua, ja ollaan silti päädytty erilaisiin lopputuloksiin. Joku seurakunta on väistämättä väärässä jossain jutussa, todennäköisesti kaikki jossain asiassa. Ei iso joukko suojaa erehdyksiltä. Opetus pitää arvioida Raamatun perusteella, ei Raamattua opetuksen.
. Sitten jos itse tulee eri johtopäätöksiin Raamattua lukiessaan, varoitetaan miten yksi uskovainen voi erehtyä mutta kokonainen seurakunta ei voi.
Tässä on nyt kyse nimenomaan vl:suuden uskosta siihen, että vain heidän keskellään on oikea Kristuksen seurakunta ja Jumalan valtakunta. Ja tämä Jumalan valtakunta ei voi erehtyä koska sitä ohjaa Pyhä Henki. Yksittäinen kristitty saattaa erehtyä ja langeta väärään oppiin, mutta koko seurakunta ei.
(Eihän tässä järkeä olekaan siinä mielessä kuin sanoit.)
mutta "vaikket itse sitä tuntisi synniksi, mutta joku toinen siitä pahentuu, tulisi sinun siitä luopua"