Mies on ihan turha muotijuttu synnytyksessä

ja vaihtamassa kylmä/kuuma pusseja (itse en sanut liikkua hakemaan).

Ettei aina tarvinnut piipata henkilökuntaa pikkuasian takia.



lLisäksi aivan ihana tsemppari synnytyksessä

Itse en olisi kyllä yksin pärjännyt! Ts olisin kokenut oloni todella turvattomaksi ilman miestä, en olisi päästänyt edes kahville häntä välillä.

No, onhan se totta että miehet kiinnostuvat epäolennaisista asioista kuten laitteista (oli tosi "kiva" kun mies seurasi supistuskäyrää ja aina ilmoitti ennakkoon mulle milloin seuraava supistus taas tulee...!!), joittenkin miehet tupeksivat kuulemma tiellä (kaverin miehen oli kätilö komentanut nurkkaan seisomaan).

Mutta kuitenkin itse koen tärkeänä että mies on mukana :)

itse en tollasen kanssa lapsia tekisi - omani on onneksi ihana ja kolme kertaa mukana ollut

kokeile sitä ensin ennen kuin valita, jos siis yksin synnyttäminen on pakko ei vaihtoehto. Olen ainakin itse ihan traumatisoitunut kun ei kukaan ollut siellä pitämässä mun puolia ja olin niissä kaikissa puudutusaineissa. Voi kun edes joku olisi oluut siellä mutta kun ei,

mun päätäni pinnalla.

ja siitä että pyörtyykö se kun huokailee pää käsien välissä. Ainoa hyöty joka siitä oli, oli se että se oli vauvan kanssa sen aikaa kun minä olin leikkurissa istukan käsinirrotuksessa.



Toisella kertaa miehestä on enemmän hyötyä kun se jää kotiin hoitamaan esikoista eikä isompaa lasta tarvitse raahata mihinkään hoitoon.

Mies on juuri ja juuri kerinnyt paikalle. (Ja minä sairaalaan.) Kuitenkin minusta miehellä on oikeus nähdä lapsensa syntymä. Ainakin minun miehelleni se on ollut todella suuri asia.



Mies ei siis ole ollut paikalla minun, vaan lapsensa syntymän vuoksi.

ovat olleet suhteemme herkimpiä ja intiimimpiä hetkiä. Olen todella kiitollinen, että mieheni on ollut siellä tukenani, ja olemme saaneet yhdessä jakaa ne hetket ja syntymien ihmeet.

Tiedän, että tarvitsen paljon selän hierontaa jne. Mies onkin pakannut _omaan_ sairaalakassiinsa hierontaöljyn. Hän kertoi sitä pakatessaan tietävänsä, että sillä tulee olemaan käyttöä. Niin minäkin uskon. Aina rauhallinen ja kannustava mies on kyllä mielestäni tärkein asia sinne sairaalaan lähdettäessä. Jos synnytys kestää kauan, kuka minulle pitäisi seuraa?



Olisi niin väärin kieltää häneltä lapsen ensiparkaisun kuuleminen ja näkeminen. Hänhän on se tyyppi, joka raskauden aikanakin on minua tukenut. Miksi se ei onnistuisi myös synnytyssalissa? Hän myös odottaa lasta yhtä paljon kuin minäkin.



Jos joudun jostain odottamattomasta syystä kesken synnytyksen tiimellyksen sektioon, on mielestäni lohduttavaa ajatella, että vauva saa olla isänsä hoidettavana kun minä elvyn heräämössä.

eka kerralla oli n 30min ennen ponnistusta, tokalla ei ollenkaan, soitin kun vauva oli syntynyt.. tosin en ennen vauvan syntymää ollut toka kerralla kätilönkään kanssa kuin n 10min :)

Onneksi mies ei halunnut änkeä synnytyksiin mukaan. Ja onneksi kätilötkin tajusivat pysyä pois synnytyssalista, opiskelijatkin lähetin pois. Kutsuin kätilön, kun tuntui, että pitää ponnistaa. Mä en ole synnytysten aikana kestänyt kosketusta ollenkaan, joten mulla mies olisi tosiaankin ollut ihan vain riesana, jos olisi mukaan tullut.

Kohta joku mainostaa, miten synnyttää mieluiten kokonaan yksin - kotonaan. Tietysti myös ilman kätilöä...

enolisiselvinnytilmanmiestäni-naiset. Kuka siitä ei selviäisi, kun kerran pakko on?! Lapsi syntyy ilman miestä tai miehen kanssa - aivan sama. Tulee mieleen, että nämä pikkuvaimot ei selviä mistään muustakaan.



Terveisin, NAINEN joka selviää vaikka mistä ilman miestä

enolisiselvinnytilmanmiestäni-naiset. Kuka siitä ei selviäisi, kun kerran pakko on?! Lapsi syntyy ilman miestä tai miehen kanssa - aivan sama. Tulee mieleen, että nämä pikkuvaimot ei selviä mistään muustakaan.

Terveisin, NAINEN joka selviää vaikka mistä ilman miestä

Mies teki koko ajan sellaista mitä en halunnut. Yritti hieroa selkää, pitää kädestä jne. Ja kun loppujen lopuksi poika syntyi ilman mitään kipulievityksiä (pitkittynyt synnytys ja juuri kun olisin ollut valmis ihan mihin kivunlievitykseen vaan, ei enää ollut mahdollista nopean lopun takia), mies ilmoittaa isoon ääneen, että eihän tämä ollut edes kauheaa. Itse olin kipujen takia ihan poikki, oksensin juuri kovan kivun takia.



Ekassa synnytyksessä oli mukana tyttökaverini ja hän teki niinkuin minä pyysin ja apu oli mitä mahtavin.



Ei enää ikinä miestä mukaan...

Mies teki koko ajan sellaista mitä en halunnut. Yritti hieroa selkää, pitää kädestä jne. Ja kun loppujen lopuksi poika syntyi ilman mitään kipulievityksiä (pitkittynyt synnytys ja juuri kun olisin ollut valmis ihan mihin kivunlievitykseen vaan, ei enää ollut mahdollista nopean lopun takia), mies ilmoittaa isoon ääneen, että eihän tämä ollut edes kauheaa. Itse olin kipujen takia ihan poikki, oksensin juuri kovan kivun takia.

Ekassa synnytyksessä oli mukana tyttökaverini ja hän teki niinkuin minä pyysin ja apu oli mitä mahtavin.

Ei enää ikinä miestä mukaan...

Ottaisin sen uudestaankin mukaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olis just pahin ollut se jos mies olisi ruvennut sähläämään, hieromaan, lohduttelemaan jne.

Toisaalta, onhan se varmaan miehellekin kamala paikka, aika orpo olo voi olla?

T. Se kova mimmi

että siitä ei ollut haittaa, jos ei kauheesti hyötyäkään, synnytyksissä. Lasten syntymä on yhteinen kokemus, se on mun mielestä tärkeitnä. Miehen jättäminen kotiin on huono juttu miehelle.

lapsen ja isänsä siteen syntymistä.



Mulla on molemmilla kerroilla ollut mies mukana. Eipä ole muita vaihtoehtoja oikein. Kaveita, jotka eivät olleet synnyttäneet, en halunnut mukaan. Ajattelin, että saavat ikuiset traumat. Äitiäni en haluaisi ottaa missään nimessä mukaan. Ja kyllä, seura on ollut tarpeen synnytyksissä, jotka ovat kestäneet reilu 40h ja reilu 20h.

ja vaikkei tuosta siellä nyt juuri hyötyä ollut niin ei haittaakaan. taisi miesparka olla ihan yhtä pihalla kuin minäkin :)



ja nyt jo etukäteen harmittaa, kun tähän toiseen, tulevaan synnytykseen joudun menemään yksin - jonkun on vahdittava tuota esikoista, kolmevuotias kun ei vielä voi odottaa sen aikaa yksin kotona kun "äiti ja isi käy vähän sairaalassa". Eikä todellakaan voi laskea sen varaan, että juuri sillä hetkellä kun pitäisi, löytyisi joku tuttu joka voisi lasta vahtia, kun tähänkin mennessä asiaa tutuilta, kavereilta ja sukulaisilta kysellessä vastaukset ovat olleet luokkaa "no voinhan mä periaattees tulla, jos mulla ei oo muuta sillon, siis niinku töitä/koulua. Toisaalta me ollaan kyl pääsiäiseks lähössä Kanariansaarille ni että jos se sillon syntyy ni sit mä en kyl pääse."



Miehelle itelleen ei taida juuri olla mikään ongelma tuo että pääseekö mukaan vai ei, ja mäkin lähinnä mietin asiaa siltä kannalta että kuka pitää musta huolta siellä sairaalassa jos oon yksin siellä... esikoista synnyttäessä oltiin siitä kuudesta tunnista synnytyssalissa kaksistamme koko aika lukuunottamatta viimeistä 15 min. eli ponnistusaikaa, ja tietysti niitä pyörtyvän näköisiä opiskelijoita joita kävi puolen tunnin välein salin ovella kääntymässä. Kun kätilö oli kertonut lapsen sukupuolen, kukaan ei enää koko loppuaikana sairaalassa sanonut mulle yhtään mitään, ei tarjonnut apua eikä kysynyt vointia, harvemmin edes vastasi vaikka jotain kysyinkin (siis sairaalan henkilökuntaan kuuluva, muut äidit ja mies tietysti juttelivat kanssani). Vessankin jouduin osastolla etsimään niin, että kurkkasin kaikista mahdollisista ovista joita tuli vastaan, koska henkilökunnan ohjeistus oli "se on tuolla käytävällä" - jossa oli tietysti sen sata muutakin ovea, eikä vessan ovessa mitään erityistä merkintää siitä että tämä tässä on nyt sitten se wc. Osastolla oloaikanani en myöskään syönyt mitään, koska ruokailu tapahtui kaiketi jossakin osaston ulkopuolella, mutta kukaan ei kertonut missä ja milloin, ja ensisynnyttäjänä en uskaltanut lähteä vastasyntyneen kanssa toikkaroimaan pitkin poikin suurta sairaalaa.



Tältä pohjalta ei juuri huvita lähteä kovin pitkäksi aikaa sairaalaan, etenkään osastolle ja vielä yksin, mut täällä taitaa olla ainakin tällä hetkellä käytäntönä se, että jopa uudelleen synnyttäjät ovat osastolla siihen asti kunnes maito nousee kunnolla ja imetys varmasti sujuu...