Mies on ihan turha muotijuttu synnytyksessä

En mä ainakaan tienny synnyttämään lähtiessäni, että vauva joutuu tehohoitoon. Onneksi isä pääsi mukaan teho-osastolle, kun minä en kiireellisen sektion ja pahan tulehduksen takia siihen kyennyt.

ihan kiva että oli mukana, mutta eipä siitä mitään apua ollut. En halunnut mitään silittelyjä tms, kunhan vaan oli seurana.



Tuohon korvike-asiaan, että mun lapsille annettiin korviketta ihan omasta toivomuksestani, kun ei itsellä sitä maitoa heti tarpeeksi ollut. Onneksi on vaihtoehtoja.

mutta musta oli kiva, että se oli mun seurana. Olis muuten käynyt aika pitkäksi sen 19 tunnin aikana, mitä salissa puuskuttelin.

Kyllä tekovaihessa kelpaa mies, mutta miehellä ei näytä olevan mitään arvoa/oikeuksia synnytyksessä. SIellähän synnytetään avioparin yhteistä lasta, ei pelkkää äidin pikkukultaa, vaikka niin tuntuu nykyajan trendi olevan.



Mies taitaa kelvata just ja just tekovaiheessa, sittn jättään pois synnytyksestä, äidit jää lapsen takia kotiin, miheltä viedään oikeus olla lapsensa kanssa. Kunnes tulee avioero ja nainen automaattisesti saa lapset ja yksinhuoltajuuden.



Sitten taas kelpaa rahat mieheltä.



Surullista...

se synnytyssalilla pyöriminen on? Kysynpä vaan, että haluaako ne välttämättä kaikki miehet edes siine saliin mukaan? Kyllä meillä isä olisi isä, vaikka ei synnärillä olisi ollutkaan mukana. vai miten sä vanhempien sukupolvien miehet miellät, ei nekään ole siellä mukana olleet.

Tämä on hyvä aloitus! Monet miehet eivät haluaisi välttämättä tulla synnytykseen itsekään. Se nyt vaan on tapa tänä päivänä. Minusta tämä, jos mikä, on asia jossa meillä naisilla on useimmiten se mielipide, että TOTTAKAI miehen pitää olla mukana. Meillä on 3 lasta ja mies oli mukana keskimmäisen syntymässä, muttei siitä erityisesti "pitänyt". Annan hänelle arvoa rehellisyydestä ja tosiaan kaikkien ei tarvitse toimia tiettyjen toimintatapojen mukaan. Hän on ihana ja välittävä isä, vaikkei synnytyksessä mukana ollutkaan. T. nainen 45 v., lapset 14, 8, 6 .

nyt ei puhuttu keskosen hoidosta... Etkö tosiaan tajunnut, että ihan normaaleista terveistä vauvoista.......

Lapseni ei ollut keskonen ja on normaali terve vauva (9 pisteen vauva). Oli vain muutaman tunnin seurannassa pienen kokonsa vuoksi.

T. 40

nyt ei puhuttu keskosen hoidosta... Etkö tosiaan tajunnut, että ihan normaaleista terveistä vauvoista.......

Lapseni ei ollut keskonen ja on normaali terve vauva (9 pisteen vauva). Oli vain muutaman tunnin seurannassa pienen kokonsa vuoksi.

T. 40

Ihan oikeasti tässä puhuttiin normaaleista vauvoista joita isä voi hoitaa sen aikaa kun äiti on poissa pelistä....... EI EPÄNORMAALEISTA TAPAUKSISTA!

Totta vitussa idioottikin tajuaa, että erikoishoitoa vaativat vauvat on hoitajien käsissä... VAi eikö tajua?????

Kyllä tekovaihessa kelpaa mies, mutta miehellä ei näytä olevan mitään arvoa/oikeuksia synnytyksessä. SIellähän synnytetään avioparin yhteistä lasta, ei pelkkää äidin pikkukultaa, vaikka niin tuntuu nykyajan trendi olevan.

Mies taitaa kelvata just ja just tekovaiheessa, sittn jättään pois synnytyksestä, äidit jää lapsen takia kotiin, miheltä viedään oikeus olla lapsensa kanssa. Kunnes tulee avioero ja nainen automaattisesti saa lapset ja yksinhuoltajuuden.

Sitten taas kelpaa rahat mieheltä.

Kyllä mulle on mieheni kelvannut ihan eka treffeistä tähän päivään, vaikkei ollut mukana kun yhden synnytyksessä (3 lasta). Enemmän tässä on surullista toi sun ajatusmaailma... Ollaan yksilöitä ja ihmisiä kai kuitenkin?

Surullista...

Kyllä sillä on oikeus olla mukana, kun oma lapsi syntyy.

etteikö isät saisi halutessaan tulla mukaan....



Vaan siitä, että nainen ei välttämättä häntä tarvitse mukaan..... :)

Saahan tuo silti mukana olla vaikkei tarvittaiskaan....

Minun elämäni rakkaimmat ihmiset ovat lapsi ja mieheni. Lapsi on yhdessä tehty, yhdessä odotettu ja yhdessä otettu vastaan maailmaan. Aivan kuten joku aiemmin sanoikin, syntymän hetki on herkkä ja ihmeellinen. Siinä, kun ensimmäisen kerran pitelee sylissään omaa lastaan, on jotain satumaista, ja sen hetken voi jakaa vain lapsen isä yhtä syvästi kuin äitikin. Kokemus oli järisyttävä myös miehellni.



Minulla oli pitkä synnytys. Mieheni oli tärkein kipulääke rauhallisella läsnäolollaan, ja kun lopussa olin niin uupunut, etten edes kuullut mitä ympärillä puhuttiin, mies huolehti minusta, koska kätilö joutui olemaan toisessa salissa.



Minä en käsitä tätä argumentointia, että mies tosiaan olisi joku hyödyke, jonka tunteita ei tarvitse ajatella, vaan pelkästään sitä, mitä etua hänestä itselleen olisi. Onhan kyseessä hyvänen aika lapsen isä! Millä oikeudella äiti lähtee rikkomaan isän ja lapsen herkkää suhdetta, puhumalla noin kylmästi omasta perheestään?

kuulostaa aika kylmältä jos mies sanoisi ettei halua tulla synnytykseen.. ihan kun mä haluaisin välttämättä mennä sinne ponnistelemaan.. kysyin mieheltä haluaako se tulla sinne ja sano että tottakai meijänhän se lapsi on.



ei se varmaan mitään ihanaa tai hauskaa ole.. pitäisikö kaiken mihin teijän miehet tulee olla niin helvetin hauskaa?? aika pikkuvaimoista sanoa että "ei mun miestä nyt hirveesti huvittas" hmmm.

olisin loukkaantunut jos mies olisi kehdannut sanoa ettei halua. Jos molemmat oltais oltu sitä mieltä ettei haluta niin olisi eri asia..joskin aika läheisyydenpuutteinen suhde.. Kyllähän mäkin haluaisin olla mieheni tukena jos sillä olisi kamalat kivut jostain esim leikkauksesta tms.. vaikkei mua periaatteessa tarvittaiskaan..:D

Nyt olen sitä mieltä, että olisin saattanut juuri ja juuri synnytyksissä pärjätä ilman häntä, mutta koska olen ollut massiivisten vuotojen takia hoidossa synnytysten jälkeen ja poissa pelistä pari päivää, on ehdottomasti ollut vauvan etu että mies on ollut paikalla. Hän on sitten pidellyt vauvaa sylissään ja pohtinut jääkö leskeksi ja yksinhuoltajaksi:( Onneksi ei ole jäänyt! Enempää lapsia meille ei tule. Muutenkin ajattele, että on tärkeätä, että synnyttäjän lisäksi paikalla on joku järkevä ihminen neuvottelemassa hoidosta ammatti-ihmisten kanssa. Synnyttäjä ei aina siihen pysty.

kuulostaa aika kylmältä jos mies sanoisi ettei halua tulla synnytykseen.. ihan kun mä haluaisin välttämättä mennä sinne ponnistelemaan.. kysyin mieheltä haluaako se tulla sinne ja sano että tottakai meijänhän se lapsi on.

ei se varmaan mitään ihanaa tai hauskaa ole.. pitäisikö kaiken mihin teijän miehet tulee olla niin helvetin hauskaa?? aika pikkuvaimoista sanoa että "ei mun miestä nyt hirveesti huvittas" hmmm.

Höpölöö mun kannalta. Me nyt vaan oltiin MOLEMMAT sitä mieltä, ettei mies tule synnytykseen. jos se on jonkun mielestä miehen (tai minun) osalta ihmeellistä, niin siitä vaan. Onneksi on vapaus valita! t,. En ole "pikkuvaimo" ja mieheni on ihanan hellä ja rakastava isä. Ja joo, ne on MEIDÄN lapsia.

Ennen synnytystä olin sitä mieltä että mies saa olla mukana ylimääräisenä valvojana ja tsemppaajana. Tosipaikan tullen hänen suurin apu oli siitä että hän piti minulle seuraa. Toisaalta lähes koko ajan hän valitti kun isää ei oltu huomioitu siinä salissa ja joutui nukkumaan lepotuolissa, raukka:)

.

Kyllä sillä on oikeus olla mukana, kun oma lapsi syntyy.

että mielelläni haluan mieheni olevan siinä mukana. Hemmetti, hän on omalta osaltaan syyllinen siihen tuskaan, joten kantakoon vastuun ja synnytyksessä helpottakoon mun oloa!

Ekalla kerralla se vaan istui keinutuolissa ja meinasi nukahtaa, kun minä olin tuskissani. Toisella kerralla mies jäi kotiin, enkä häntä kaivannut! Hyvä, kun hoiti esikoista ja tulivat käymään sitten heti, kun pääsin osastolle.

Ei ole ketään kelle ruikuttaa.



Ei hyvä isyys tosiaankaan ole kiinni siitä, onko synnytyksessä ollut mukana. Ja miehelle on aina herkkä hetki saada vauva eka kerran syliinsä, vaikka vasta osastolla.