Mies on ihan turha muotijuttu synnytyksessä

avautumisvaiheet se on istuskellut kiikkustuolissa ja lukenut kirjaa, ja sitten ponnistusvaiheessa se ei kylla mitenkaan osannut auttaa. No, istuskelihan tuo siina vieressa 'henkisena tukena'.



Se hyva puoli oli, etta se otti valokuvia. Itse en siihen olisi kyennyt.



Kolmas synnytys lahestyy, harkitsen nyt etta sanonko sille etta kirja jaa kotiin, tai sina jaat kotiin.

Koska arvasin ettei halua, enkä kyllä itsekään halunnut miestä paikalle, jossain kummitteli nämä jutut synnytyksistä jossa mies tekee kaiken väärin/pyörtyy/katsoo formulaa jne.



Olin sitten niin hormoonihöyryissä että kun tiesin miehen tulevan synnytyksen jälkeen että meikkasin ja manasin kun en saanut hiuksia kiharrettua, vaan piti laittaa kiinni jotta olin nätti....

synnytyksessä Kummallakin kerralla on ollut niin kauhean väsynyt kun synnytykset ovat käynnistyneet yöllä ja mies on pääasiassa torkkunut koko avautumisvaiheen. Käskenyt laittaa valoja pois että saa nukuttua ja harmitellut ettei muistanut ottaa korvatulppia mukaan edes toisella kerralla. Synnytysten jälkeen on lähtenyt suoraan kotiin nukkumaan ja laittanut puhelimen kiinni etten häiritse nukkumista.



Ja todellakin jos vielä synnytyän niin en varmasti huoli miestä mukaan. Toisessa synnytyksessä yritin jo varovasti sanoa etten olisi pettynyt mikäli mies ei tulisi, mutta mies itse halusi vaikka en ymmärrä miksi.



Niin ja mitään ei mitään apua ole miehestä ollut synnytyksessä on ainoastaan ärsyttänyt ja paljon. Toinen turha juttu on ollut puudutteet. Kummallakin kerralla lääkärit ovat yrittäneet laittaa epiduraalia eivätkä ole oikein onnistuneet. Tämä olisi pitänyt muistaa toisessa synnytyksessä, mutta kipujen keskellä ajattelin että ehkä puudutteen laitto onnistuu toisella kertaa paremmin, mutta ei. Toivoin että mies olisi tuossa tilanteessa muistuttanut ensimmäise kerran ongelmista, mutta ei.

Että silleen. Mielummin oma mies kuin vaikka taksikuski lasta maailmaan ottamassa.

Mä en koskaan ajatellut, että mies olisi synnytyksessä mukana vaimon vuoksi, vaan todellakin pääasiassa sen syntyvän lapsen vuoksi.

Kysy neuvolasta DOULAA! Niistä on mun neuvolassa mainos, jos et näe omassa neuvolassa mainosta niin kysy. Samaten jos lapsenne hoitajaksi ei pääse tuttu niin ostakaa hoitaja. Tai jos joku sukulainen, hyvä ystävä alkaa doulaksi?

Ja sun pitää kysyä!!! Synnyttyneitten osastolla on kaikki muutkin vauvojen kanssa ja ihan samanlaista kuin sinulla, mutta pitää kysyä.



Itsellä 3 alle 4- vuotiasta ja kaikkia on isä tullut ottaan vastaan maailmaa.



Mitä nyt nro 14.lle haluan sanoa niin se, että kyllä minäkin ilman miestä pärjään, mutta kun semmonen tossa on niin MEILLE sopii että mies tulee mukaan: hieroo, juttelee, vaihtaa musiikkia, antaa juotavaa, seuraa monitorista supistuksen alkua että otan kaasua oikeaan aikaan ja se tärkein ON PAIKALLA KUN OMA LAPSI ALKAA HENGITTÄÄ.

mutta siinä on kyllä rakkaus ja kumppanuus kaukana, jos miehen vanhemmuus on vaan siittämistä ja muuten pitää tajuta pysyä kaukana naisen jutuista.



Meillä mies on ollut mukana kaikkien lasten syntymässä. Ei minun apunani, vaan omaa lastaan vastaanottamassa.

mutta en kokenut, että apua olisi ollut, lähinnä olisi vituttanut jos olisi tullut päätä silittelemään ;)

kun jouduin kiireelliseen sektioon. Vauvaa siis vain vilautettiin minulle, ja sitten lähti isänsä kanssa jonnekin ties minne. Parina seuraavana päivänäkin oli enemmän isänsä hoidossa, kun minä makasin kipeän mahan kanssa sängyssä kipulääkeiden turruttamana. Ja läheisiähän nuo kaksi nykyäänkin ovat kuin mitkäkin.

on enenevässä määrin olleet paikalla jo 70-luvulta lähtien... pikemminkin käytäntö. Mutta ei miehen ole sinne pakko tulla.

Mutt EHDOTTOMASTI pitää ol ajoku mukana..... Mikäli mulle sattuu jotain niin ettei vauva jää sekunniksikaan hoitsujen armoille: korviketta naamaan ja mutia senkaltaisia asioita pääse tapahtumaan....



Eli siksi se mies pääsee kolmannenkin kerran mukaan...... Ihan vain jos mulle sattuu jotain ;)

Mieheni ei ole hyödyke, eikä turhake, vaan rakkaani.

Vai teillekö se on sitä? Mun mies ei ollut yhdessäkään synnytyksessä, mutta ihan ollaan kumppaneita, ja mies on lapsille hyvä isä. Ei ainakaan meillä ole jäänyt mitään siteitä syntymättä isän ja lasten välille, vaikkei mies mun ähellystä ollutkaan näkemässä.

olen vain heräämössä muutaman tunnin... Siinä ajassa se pirun kakara EI KUOLE nestehukkaan/korvikkeenpuutteeseen.. Mutta sitähän hoitajat EI ymmärrä......

Ainakin mun vauvat on tuotu. Ei ne tosiaan ala muutaman tunnin ikäiselle vauvalle korviketta syöttää, vaikkei isä olisikaan vahtaamassa.

En minä häntä sinne "raahannut". Tottakai halusi nähdä yhteisen lapsemme syntymän. Kertaakaan ei lepäillyt tai edes haikaillut kahville, vaan oli kaikessa mukana. Tuki selästä mua erilaisissa asennoissa, esim jumppapallolla ja säkkituolissa ollessani. Kiperimmissä supistuksissa puristi kädestä ja painoi selästä kovaa, niin kuin halusin. Tuki ponnistusvaiheessa myös selästä kun kätilö ja yks hoitaja pitivät jalkojani. Tsemppasi ihan täysillä ja kylvetti lapsemme heti kun napanuora oli leikattu.

annan ilomielin hoitajille. Ei mun mies olisi osannut hoitaa pientä juuri syntynyttä vauvaa, jos itse olisin maannut heräämössä tms.

Ei se vauva ilman hoitoa joudu olemaan...

että täysin terveelle vauvalle annetaan ilman syytä korviketta synnärillä vaikka äiti on sen KIELTÄNYT......



Yksikään hoitsu/kätilö ei kyllä ole sekuntiakaan kahdestaan minun vauvani kanssa, että semmonen tapaus....

"Siis mitä hoitoa teidän vauvat tarvitsee paitsi syliä??? Sen jälkeen kun ne on puettu..."



Meidän esikoinen ainakin vietiin heti keskoskaappiin (lämmittelemään ja jossa voitiin seurata sykettä ja hapetustasoa) ja minä jäin yksin synnytyssaliin. Mies meni lapsen luo ja toi sitten tietoja minulle. Meni useita tunteja ennen kuin pääsin lapsen luo. Ts. sain lapsen viereeni synnyttäneiden osastolle.

nyt ei puhuttu keskosen hoidosta... Etkö tosiaan tajunnut, että ihan normaaleista terveistä vauvoista.......