Onko kaikki boheemit epäsiistejä? Järkytyin tuttavapariskunnan kodista! Likaa joka paikassa.

joutuu siivoamaan monia kymmeniä tunteja viikossa ja ne kaikki tunnit on poissa siitä että esimerkiksi lukisi lehtiä tai kirjoja tms. Tai ainakin siitä mahdollisuudesta, sillä tiukat siisteysvaatimukset syö erittäin pahasti vapaa-aikaa.

Tunnen erään rikkaan yrittäjänaisen, jonka upea omakotitalo on todellakin paskainen lattiasta kattoon.Hänellä olsii toki varaa siivoojaan, mutta enpä teidä miksei palkkaa sellaista.



Tunnen myös markkinointipäällikön, jolla iso omakotitalo, jota asuu eron jälkeen kolmisin kahden kouluikäisen lapsensa kanssa. Nainen on erittäin isossa konsernissa töissä. heillä ei käy siivoojaa ja joka paikka on todella likainen. Likainen+sotkuinen, kuten ensimmäiselläkin esimerkkitapauksellani.



Molemmat naiset itse pukeutuvat kauniisti ja siististi ja meikkaavat joka päivä, laittavat hiuksensa jne.



Ensimmäisellä ei ole lapsia, mutta pari kissaa.



Eivät ole boheemeja, mutta järjettömän likaista on. En tiedä miksi eikä toisaalta ole mun juttu sitä kauheesti miettiäkään.

vaan ihmetellä sitä, miksi minua tuttavaperheen epäsiisteys ylipäätänsä kiinnostaa!



En ymmärrä sitä, miksi täällä vedetään taas ääripäät kehiin. Joko on saastaista tai sitten paikat tip top. Meillä on siis myös lapsia - pieniä sellaisia - käymme töissä, harrastamme ja olemme paljon lasten kanssa. Kotimme pinnoilta ei ehkä aina "voi syödä", mutta ei täällä sukat likaannu koskaan alle 5 minuutissa (kuten aloituksessa mainitun perheen kodissa) eikä kaikki keittiön pinnat ole likaa täynnä.



Minusta suurin ongelma tuollaisessa epäsiisteydessä on epähygieenisyys, sillä liassa elävät myös kaikenlaiset pöpöt. Eivät välttämättä ruokamyrkytyksiä aiheuttavat., mutta pöpöt kuitenkin.



Ei se vaadi mitään suursiivousta tai loputonta nysväämistä, jos keittiön kaappien pinnat pyyhkaisee samalla kun korjaa astiat pöydästä. Työtasojen pyyhkimisestä selviää isommat lapsetkin (noin 10 v.).



Törky pöydillä, seinillä ja lattioilla ei ole lainkaan esteettisen näköstä, eikä lisää ruokahalua, vaikka isäntäpariskunta olisikin kelpo kokkeja!



ap

ei muakaan haittaa sotku, mutta järjetön, näkyvä lika kyllä häiritsee. Olen hyvin tarkka siitä, että vessan ja keittiön pitää olla siistejä ja puhtaita. Olkkarissa voi hyvin villakoirat ravata, meillä imuroidaan parin viikon välein. Kamalaa on mennä kylässä vessaan, ja huomata että lattiaa peittää vuosien likakerros ja vessanpytyn sisus on vesirajasta alaspäin täysin ruskea. Yök.



Järjestystä meillä kyllä pidetään aika hyvin yllä, sen verran pieni on asuntokin että nopeasti alkaisi ahdistaa jos ei pitäis paikkoja suht siistinä. Viihdymme kotona ja mukavampaa on olla siistissä kodissa. Se ei kuitenkaan tarkoita että lattialta pitäisi pystyä syömään.

Täällä valtion virkanainen ja meillä on kyllä aina tosi siistiä... Myös kylppärissä, jonka pesen vähintään pari kertaa vkossa.

Itse olen yksi näistä, jotka nauttii siisteydestä ja itse siivoamisestakin. Kai se on osittain sitä, että työ on tietokoneen ääressä istumista 8 tuntia päivässä, niin kotona sitten kaipaa jotain _oikeaa_ tekemistä. Toki puuhaan lastenkin kanssa, viikonloppuisin ulkoillaan paljon ja tehdään kaikkea muutakin perheellä. Mutta kun kotona tuo vapaa-aika paljon kuluu, niin on kiva kun on siisti ja kaunis ympäristö rentoutua. Lastenhuoneessa kyllä saa lelut olla levällään! Ja kun vieraita on, niin ketään ei hoputeta pöydästä eikä keittiötä siivoilla vieraiden aikana!

En tiedä mitä ap tarkoittaa boheemilla, onko kyse taiteilijoista tai muista vapaan ammatin harjoittajista. Minulla tuttava, yksin elävä valtion virkamies, jonka kotona kaikki jämptisti kuin viivottimella vedettynä, ei pölyä pinnoilla tms. Mutta kylppäri on saastaisin koskaan näkemäni! Älkääkä nyt sanoko, että se johtuu siitä, että kyseessä on poikamies. Silloinhan koko kämppä olisi siivoton.

Anopin mielestä meillä oli aina kauhean sotkuista kun lapset oli pieniä. Mies stressasi tästä, musta se on enempi anopin häpeä jos ei kestä muruja lattialla tai muutamaa villakoiraa. Muuttoapuna ollessaan äitinsä ääneen kauhisteli, että onko tätä lattiaa ikinä pesty. No tottakai oli, mutta ei ehkä joka ikinen viikko.



Mulla on pari tuttua joiden kotona on järkyttävä määrä kaikkea sälää, jolloin siivoaminen on käytännössä mahdotonta. Vessa täynnä "kosmetiikkaa", likapyykkiä ja kuivaa pyykkiä, keittiön tasot täynnä kuppeja ja purnukoita ja leipäpusseja, kahvinporoja ja muuta irtoroskaa. Minua ei sinänsä se häiritse kun ovat itse tyytyväisiä, mutta en itse voisi elää niin.Niin ja olen kyllä saanut itseni kiinni päivittelemästä parin tutun mikroja tai roskiskaappeja kun niiden kanssa olen ollut tekemisissä... Mielestäni tämä on kuitenkin minun ongelmani.



Mulle on tärkeää, että tavarat on suunnilleen oikeilla paikoilla ja vessan pitää olla siisti, käsipyyhkeet puhtaat/ tiuhaan vaihdettu ja että keittiössä on suht siistiä. Keittiön puhtaana pito vaan on loputon suo lasten kanssa... aina on joku tekemässä tiskiä lisää ja koko ajan teet ruokaa ja siiivoat astioita ja peset kattiloita.



Jos jostakusta siivoaminen on kivaa niin antaa palaa vaan, mutta toisaalta se on järjetöntä kun siivoaminen on pakkomielteistä toimintaa, joka haittaa perheen elämää. Tyylin en voi mennä miehen kaveriksi sohvalle katsomaan leffaa ennen kuin olen siivonnut ja puunannut ihan kaiken keittiöstä. Joskus on hyvä vaan sammuttaa valot ja mennä toiseen huoneeseen.

ei riitä intoa siivota kun ensin pitäisi raivata kaksiollinen tavaraa lattioilta ja pöydiltä.

koti siistiytymään, että aloin luopumaan tavarapinoista. Kauan se vei, mutta koti on nykyään helpompi pitää suht siistinä ilman jatkuvaa jynssäystä ja putsausta.



En ole muuten koskaan kaivannut yhtään tavaraa, kirjaa, vaatetta, joista olen luopunut.