Voisiko joku ala-asteen ope vastata,
miten oppilas voi saada matatikkasta erinomaisen arvosanan? Viitaan siihe kun eräs ope sanoi täällä, että kaikkihan saa täysiä pisteitä kokeista eikä se osoita että olisi erinomainen. Kuitenkaan ei ole mitään haastavamoia tehtäviä, ts. miten lapsi voi osoittaa olevansa erinomainen? Mielestäni tuollaisesta syntyy vaikutelma, että erinomaisen saa pärstäkertoimen perusteella. 80-luvulla kokeet oli tehty siten, että kaikki eivät suinkaan saanet täysiä pisteitä ja einomaisen arvosanan sai ihan vaan saamala kymppejä ja viittaamalla tunnilla. Nykyajan meininki tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta systeemilta lahjakkaita lapsia ajatellen? On ajatuksena se, ettei kenellkään tule paha mieli kun vain muutama saisikin täydet pisteet vai mikä onko ajatuksena pärstäkerroinvaran jättäminen opelle?
Kommentit (49)
vetelevät hatustaan noita diagnoosejaan. Varsinkin kun heillä ei esim. psykologian opinnot riitä tuollaisten tekoon.
Se on se vallanhimo, mikä jyllää. Halutaan leikkiä pätevämpää kuin ollaankaan. Etsimällä etsitään lapsesta jotain erikoista, että päästään pätemään. Muutaman vuoden yleisluonteiset opinnot eivät kuitenkaan riitä näin kattaviin diagnostisointeihin.
Samaan aikaan ei puututa luokassa oikeisiin ongelmiin ja oppimisvaikeuksiin.
Olen huomannut, että yläasteen ja lukioiden aineenopettajat keskittyvät siihen olennaiseen eli siihen, että oppilas suorittaa vaaditut opintomäärät. Heitä ei enää kiinnosta spekuloida, voisiko tämää Jessejannica nyt saada nämä kymppinsä jonkin muun takia kuin että osaisi asian. Täytyyhän tässä nyt jotain mätää olla, että voidaan päteä vanhempien silmissä.
Hassua, että näiden luokanopettajien leimaamista mekaanisista oppijoista saattaa tulla vaikka matematiikan aineenopettajia tai tutkijoita, vaikka onkin "väärin opittu".
Jotenkin huvittaa nämä nuoret opettajat, jotka täpinöissään vallasta selittävät vanhemmille, että kyllä se sinun lapsesi nyt menestyy koulussa ihan vain mekaanisen oppimisen takia ja en voi antaa numeroita sen mukaan, miten menestyy kokeissa ja miten tekee tehtävänsä.
Kun heiltä kysyy, miten he ovat testanneet lapsen ja hänen oppimisensa, menee suu pyöreäksi ja alkaa puna nousta poskille.
Vanhemmat, ei muuta kuin reippaasti vain vaatimaan lähetteitä tutkimuksiin näille mekaanisesti oppiville lapsille. Viattomasti selvitätte vain, että haluatte lapsille parasta ja haluatte tutkituttaa esim. koulupsykologilla nämä asiat kun luokanopettaja on suuressa pätevyydessään tällaisen diagnoosin antanut lapsellenne. Teillä on oikeus siihen jos opettaja on kertonut, ettei lapsenne oppiminen vastaa hänen kriteerejään oppisuunnitelmien mukaisen opetuksen omaksumisesta.
että halautte tutkituttaa lapsen luetunymmärtämisen tason ja tarvitseeko hän tukitoimenpiteitä, koska opettajan mukaan osaa vain mekaanisesti kokeissa ja eri oppiaineissa. Oppilalle on oikeus saada tukea jos on epäilys oppimisvaikeuksista. Ja jos opettaja kertoo, että oppilas oppii vain mekaanisesti niin sehän on selkeä epäily oppimisvaikeuksista.
Näitä asioita ei kannata missään nimessä painaa villaisella vaan vaatia asioiden eteen päin viemistä. Testien jälkeen sitten voidaan hakea tukea lapselle jos nyt niin on, että lapsi on väärin oppinut asiat. Mutta jos testauksien jälkeen todetaan, että opettaja on vain horissut oman pätemisen vuoksi, voidaan pyyhkiä opettajan sanomisilla persettä.
Otatte yhteyttä rehtoriin ja vaaditte lapsellenne tukiopetusta ja tapaamisia erityisopettajan kanssa, koska luokanopettajan mielestä oppilas ei opi oikealla tavalla.
Missään nimessä näitä opettajan heittoja ei saa jättää siihen. Ne leimaavat lasta liian paljon perusteetta ja ilman perinpohjaisia tutkimuksia. Luokanopettajalla ei todellakaan ole pätevyyttä ilman laajempaa testausta mennä tekemään sellaisia päätelmiä.
mistä on kyse kun lapseni opettaja vähättelee lastani, joka saa aina täysiä pisteitä, että tämä osaa vaina mekaanisesti asiat. Pätemisen haluahan se taitaa tosiaan olla.
Kun lukeen av:lta opettajien kirjotuksia niin kunnioituksen yläasteen opettajia kohtaan kasvaa ja ala-asteen opettajia laskee. Saman pätemisen tarpeeseen olen tosiaan törm'nnyt myös eskarin lto:ssa, tekevät kovin mielellään diagnooseja ja analyyseja lapsista.
Minun mielestäni asia pitää tutkia ja tehdä kunnon selvitys, onko taustalla oppimisvaikeuksia ja tarvitseeko lapsi tukitoimia.
Sinunko mielestä lapsi voidaan leimata ilman päteviä perusteluja ja tutkimuksia?
Hyvää tulevaisuutta vain sinun lapsellesi jos et halua apua hänelle jos hänellä on vaikeuksia.
alakoulun ope on perseestä! Av:n mamman penska ei olekkaan poikkeuksellisen matemaattinen. Blaaaah.
t. ope
alakoulun ope on perseestä! Av:n mamman penska ei olekkaan poikkeuksellisen matemaattinen. Blaaaah.
t. ope
arvosanoja. Ei kaikkien ole tarkoituskaan. Yläasteellakin normiarvosana on 8, eli sen saadakseen on osattava kaikki vaadittava. Kaikki sen yli on ylimääräistä.
Minun mielestäni asia pitää tutkia ja tehdä kunnon selvitys, onko taustalla oppimisvaikeuksia ja tarvitseeko lapsi tukitoimia.
Sinunko mielestä lapsi voidaan leimata ilman päteviä perusteluja ja tutkimuksia?
Hyvää tulevaisuutta vain sinun lapsellesi jos et halua apua hänelle jos hänellä on vaikeuksia.alakoulun ope on perseestä! Av:n mamman penska ei olekkaan poikkeuksellisen matemaattinen. Blaaaah.
t. ope
vanhemmille (tai oppilaalle itselleenkin); kommentoin vain lapsen toimintaa, en lasta persoonana tai lahjakkaana/lahjattomana. Tätä ihan samaa sovellan omiin lapsiini (taaperon toimintaa voin sanoa tuhmaksi, mutta lasta itsessään en sano tuhmaksi.) Eikös tällaiset perusasiat nyt pitäisi olla selviä kaikille kasvatusalan ammattilaisille ja ihan vanhemmillekin?
Ja toisekseen, jos open suusta tulee jotain, jota ette purematta niele, eikö helpointa ole laittaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos eikä tehdä siitä mitään elämän suurempaa asiaa. Kyllähän itsekin olen joskus jotain neuvolan tai päiväkodin kommenttia vähän mielessäni ihmetellyt, mutta jos mitään suuremmin ei hoitosuhteessa ole vialla, mitä sitä nyt jotain yksittäistä asiaa tekemään ongelmaksi. Saahan niitä erilaisia mielipiteitä ja suhtautumistapoja olla, ei ne omaa kasvatustyötäni lapseni kanssa kaada.
t. yläkoulun ope
esim lukemisen ymmärtämisen vaikeuksista.
Oikeasti en usko, että jos lapsi saa kokeista aina kymppejä ja osaa siten myös soveltavat tehtävät lapsi osaisi vain mekaanisesti. Ope haluaa vain päteä tai ei jostain syystä tykkää lapsesta ja siksi keksinyt tuon leimaavan "on vain hyvä mekaanisesti" mantran.
En lukenut ihan koko ketjua, kun oli pakko vastata.
Minun luokallani ei todellakaan kaikki saa täysiä pisteitä. Kokeet ovat sellaisia, että niissä tehtävät on eroteltu perustehtäviin, soveltaviin ja ongelmanratkaisutehtäviin. On todella harvassa se oppilas, joka tämän tyyppisestä kokeesta saa täydet pisteet! Jos tuo ope joka kertoi, että hänen oppilaansa saavat aina kymppejä käyttää esim. vain kirjan formatiivisiä testejä ja niin tottakai niistä kaikki saavatkin täysiä pisteitä ja oikeastaan kuuluukin saada. Se nimittäin kertoo siitä että nimenomaan perusasiat on opetettu ja opittu. Sitten varsinainen koe kertoo siitä miten lapsi on omaksunut opitut asiat ja osaako hän oikeasti soveltaa oppimaansa.
Turha on yläkoulun aineenopettajien aina rutista täällä tai muualla alakoulun opetuksesta!! Minä näen oman kahdeksasluokkalaisen kautta miten ala-arvoista yläkoulun opetus on! Ei läksyjä koskaan, mitään ei vaadita ja silti pojalla onneksi, on todistus täynnä kiitettäviä. Teidän on turha huudella ylökoulun puolelta yhtään mitään. Yleensä teillä pyöriin päässä vain opettava aine, teillä ei ole pedagogisia taitoja ja te haluatte joka välissä arvostella luokanopettajia. Mistä se johtuu? Siitäkö että ette itse päässeet OKL:ään? Useimpien kohdalla näin! Tai sitten siitä että lähditte lukemaan jotain ainetta ja vain ajauduitte opettajiksi. Sulkisitte jo suunne luokanopettajien arvostelulta sillä meidän työmme on pohja sille mitä te teette.
Peace
jos opettaja huomaa laskutaidossa puutteen. Matemaattisissa taidoissa oleva mekaanisuus ei todellakaan ole mikään sairaus. Olen itse lto, ja tällä hetkellä eskarissa. Mitään diagnooseja ei tehdä täällä, eikä varmasti alakoulussakaan. Edes arveluita ei esitetä vanhemmille, vaikka itsellä kokemuksesta monessa kohtaa arveluita onkin ja osuvat oikeaan. Kuitenkin todella varotaan semmoisia sanomasta, ihan vaan keskitytään lapsen tukemiseen vaikeammissa alueissa.
Opettajan tehtävänä on tehdä jokaiselle oppilaalle opetus haastavaksi. Miten luulette sen onnistuvan, jos opettaja ei arvioi oppilaan/lapsen taitoja? Miten silloin voidaan määritellä lapsen taitoja vastaava opetus?
av:n mammojen lapsista ei saa koskaan sanoa mitään kehittämisen kohdetta ääneen. Tosi hyvä. Kasvatetaan vaan lapset ajattelemaan, että ovat aina täydellisiä, niinhän niitä terveitä aikuisia sitten kasvaa.
Itsetuntemus ja positiivinen minäkuva vaatii sen, että saa haasteita, joista suoriutuu. Haasteita löytääkseen opettajan on mietittävä mitä asioita oppilas ei vielä osaa, ja määriteltävä haasteet sen mukaan. Jos oppilas on vielä harjoitusta vaativa soveltavien matemaattisten tehtävien kohdalla, haasteena on se.
että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toinen on toista lahjakkaampi. Luokassa on hyvinkin helppo huomioida, kuka oppilaista laskee "vain" mekaanisesti ja kuka taas osaa soveltaa oppimaansa.
Luokanopettajien ja aineeopettajien koulutuksesta: aineenopettajilla on tietenkin hyvin vahva oman aineensa tuntemus (ja näin pitääkin olla), mutta pedagoginen ja didaktinen puoli ovat heikompia kuin luokanopettajilla. Luokanopettajien koulutus taas korostaa pedagogista ja didaktista puolta. Eikä pidä unohtaa sitäkään seikkaa, että aineenopettaja näkee oppilasta oppiaineesta riippuen 2-5 tuntia viikossa kun luokanopettaja opettaa luokkaansa 10-20 tuntia viikossa.
t. alakoulun puolella työskentelevä aineenope
Jos lapsi on "mekaaninen oppija" niin silloin se asia ei saisi jäädä siihen, että näin vain on aina ollut joillakin lapsilla ja minä sen nyt näin määrittelin.
Jokaisella lapsella on oikeus kunnon opetukseen ja jos oppimitaidoissa on puutteita niin asialle täytyy tehdä jotain. Olet aika ammattitaidoton jos ajattelet niin, että riittää kun sanot vanhemmille, että "tää teidän Jesse nyt on vain mekaaninen oppija. Näitähännyt on aina silloin tällöin".
Asian korjaamiseksi löytyy keinoja. Sinun tavallasi lapsesta vain tehdään alisuorituja ja sinä viitoitat lapsen tulevaisuuden.
Asiasta on juuri keskusteltu poikani puheterapeutin kanssa ja hänen kauttaan on todella löydetty keinoja, miten oppii soveltamaan ja sisäistämään esim. matematiikkaa. Kyse oli luentun ymmärtämisestä. Osasi lukea mekaanisesti hyvin, mutta luetun ymmärtäminen mätti.
Sinun kasvatusperiaatteella meidän olisi vain täytynyt hyväksyä, että juu, meidän poika nyt on sellainen ja siitä ei nyt sitten tule koskaan mitään kun se osaa vain mekaanisesti.
Kas kun kunnon puheterapeutin kautta saimme neuvot ja harjoituksia, pojan tulokset paranivat huimasti ja ongelma alkoi aueta.
että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, toinen on toista lahjakkaampi. Luokassa on hyvinkin helppo huomioida, kuka oppilaista laskee "vain" mekaanisesti ja kuka taas osaa soveltaa oppimaansa.
että alakoulun opettajaton aika kärkkäitä ja ankarasti pistävät muottiin oppilaat. Niin näyttävät pistävän kollegansakin...
Ja luulisi sinun muuten opena tietävän, että juuri tuo "ei ole mitään läksyjä" on kasiluokkalaisten vakiovastaus vanhemmille, ei siinä mitään opettajan huonoutta mitata vaan murrosikäisten opettaminen ja vanhempana oleminen vain ei aina ole niin helppoa, lapset kapinoivat joskus ankarastikin auktoriteetteja vastaan ja etsivät itseään ja tapaansa toimia maailmassa. Me opettajat sitten parhaamme mukaan ohjaamme prosessia toimien apuna kodin kasvatustyössä. Harmi, että nykyään tosi usein vanhemmat (nähtävästi siis jopa opevanhemmat) vievät pohjaa pois tältä työltä arvostelemalla meitä opettajina henkilöinä tai työmme laatua.
t.yläkoulun ope, jonka opiskelu/opetutuista kukaan ei muuten ole pyrkinyt alakoulun puolelle opettajaksi ja siksi ajautunut yläkouluun vaan nimenomaan kiinnostus on ollut aineeseen ja sitten sitä kautta tullut aineen opettamiseenkin...
en missään vaiheessa kirjoittanut, että mekaaninen oppija tulisi jättää oman onnensa nojaan ja asia olisi siinä. Kirjoitin, että vanhempien on välillä vaikea ymmärtää, ettei se oma lapsi ole luokan lahjakkain ja tästä aiheutetaan _lapselle_ turhaa painetta. Nimenomaan tällainen lapseen kohdistettu paine vanhempien taholta heikentää lapsen itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin.
hän on matematiikassa mielestäni hyvä, mutta ei ole koskaan saanut täysiä pisteitä kokeissa, joskin vain 1-3 pistettä on uupunut.
Kuulemani mukaan vain pari oppilasta samalta luokalta on saanut yhden kerran täydet pisteet...
että ei nyt ainakaan ihan joka ekalla luokalla saada täysiä
opiskelukavereista teki opettajan pedagogiset vain varmuuden vuoksi, vailla sen kummempaa kiinnostusta opetustyöhön. Suurin osa heistä toimii aineenopettajina tälläkin hetkellä. Tuskin asiaa kuitenkaan kollegoille kertovat :)
että naisopet saavat ihan itse päättää millälailla oppilaansa arvostelevat. Miesopeilla sen sijaan on viisaat aivot ja niillä ne osaavat arvostella oppilaansa oikein ja reilusti.
Kuule, ole ihan huoleti, ei me naisopetkaan olla ihan onnettomia. Osaamme lukea mm opetussuunnitelaa, jossa ihan tarkkaan annetaan ohjeet jokaiseen arvosanaan. Emme me niitä perusteita omasta hatustamme vetäise. Valtakunnalliset, oman kuntasi ja lastesi koulun opsit löytyvät todennäköisesti netistä.
Ala-asteen opet ovat sellaisia ja tälläisiä ihan kaikki tyynni. Miehet taas ovat yhdenlaisia ja naiset toisenlaisia. Tähän taitaa päteä se, kun joku tutkija selvitteli ihmisten asenteita ja käyttäytymistä koulu kohtaan ja koulussa. Osa vanhemmista jättää järjenkäytön vähän vähemmälle kun kyse on koulusta.
todella on kokeessa näitä soveltavia tehtäviä, ja joutuu välillä itsekin hetken miettimään kokeen viimeisten tehtävien ratkaisuja. Kokeet ovat muuten valmiita kokeita, ilmeisesti kirjasarjan tekijöiltä!!