Voisiko joku ala-asteen ope vastata,

vain sellainen, joka on aina tiennyt haluavansa opettajaksi? Meillä ainakin on yläkoulussa opettajakunnassa monenlaista taustaa, ammatinvaihtajista alanvaihtajiin, ihan avoimesti näistä puhumme, oppilaidenkin kanssa, jos kyselevät. En ole ikinä tajunnut, että pitäisi hävetä tai olla kollegoille kertomatta, etten aina ole ollut varma, haluanko opeksi vai en.



Eihän lääkäritkään tiedä ehkä opiskeluja alkaessaan, haluavatko töihin terveyskeskukseen nuhakuumeisille sairaslomatodistuksia kirjoittamaan vai sairaalaan kirurgiksi. Ja ammatillisten aineiden opettajat valmistuvat ensin itse kyseiseen ammattiin, vasta sitten hommaavat opettamisopinnot. Jne. jne.

kun ottaa huomioon ala-asteilla tapahtuvan koulukiusaamisen. Kun niille ei voi muka mitään ja opettajat ei huomaa.

Yläasteella siihen puututtiin paljon topakammin ja havaittiin vaikeat tapaukset. Ala-asteella vaikeat tapaukset vain taputeltiin ja siliteltiin ja ymmärrettiin, mutta yläasteella pantiin kuriin.

missä kerrottiin, miten kaikki opettajat ovat jo opintojen alusta asti tienneet haluavansa opettajiksi. Ja tämän väitteen halusin kumota. En missään nimessä väitä, että paras opettaja olisi sellainen, joka on tiennyt alusta asti haluavansa opettajaksi. Päinvastoin, näistä tulee monesti mitään sanomattomia opettajia. Paras tuntemani opettaja on kollega, joka aikuisiällä vaihtoi ammattia, kouluttautui opettajaksi ja taisi olla omana kouluaikanaan kaikkea muuta kuin unelmaoppilas.



Sitä ei voi kiistää, että vuosittain opettajaksi valmistuu täysin epäkelpoja yksilöitä, omasta auskuvuodesta muistan useamman, aika moni näistä kyllä teki opettajan pedagogiset vain varmuuden vuoksi. Ikävä kyllä.

totuutena, että lapsi on hyvä vain mekaanisissa laskuissa. Ei todellakaan sanonut. että asialle voisi tehdä jotain kuten joku ammattitaitoinen opettaja olisi sanonut. Hassua tässä on se, että lapseni on ainoita oppilaita, joka saa kokeista täysiä pisteitä, osaa myös soveltavat tehtävät, En oikeasti arvosta ala-asteen opettajien ammattitaitoa kovin korkealle.

ketjussa sanoi, että kaikki saavat ala-asteella kokeista täysiä pisteitä ja siitä ei voi päätellä mitään. ap

että kaikki saisivat täydet pisteet kokeista. Hassu ajatus =) En muista uraltani yhtään tapausta, jossa koko opetusryhmä olisi saanut täydet pisteet.



Ja pystyn kyllä havainnoimaan oppilaistani, ketkä ovat "vain" mekaanisesti lahjakkaita matematiikassa - tämän huomaa niin tunti- kuin koetilanteissakin. Oppilas saattaa olla peruslaskuissa todella nopea ja taitava, mutta vaikeuksia tulee heti kun pitäisi soveltaa sitä tietoa.



Minulla on kaksoispätevyys (alunperin aineenope, joka myöhemmin kouluttautui myös luokanopeksi) ja opetan sekä ala- että yläkoulussa (luokanope, jolla oman aineen opetusta myös yläkoulun puolella). Väittäisin, että luokanope on jopa pätevämpi havainnoimaan oppilaan oppimistapoja ja -kykyjä kuin mitä aineenope on. Tämä perustuu niin koulutukseen kuin siihenkin seikkaan, että luokanope oppii tuntemaan oppilaansa huomattavasti paremmin kuin aineenope.

osaa myös sanalliset tehtävät oikein ja on myös nopea. Luetaanko sanallisetkin noihin mekaaniisiin tehtäviin ja jos luetaan niin miten voidaan sanoa oppilaasta, että on hyvä vain mekaanisesti kun edes muunlaisia tehtäviä ei ole??!!! Kerropa mihin perustat havaintosi sillä en usko oikeasti, että tuollaisia havaintoja voidaan tehdä 10:n oppilaasta!

nähtäväsi valtava asenne-ero. Yläasteen ope on terveen itsekriittinen ja varoo jakamasta lapsia lahjakkaisiin ja lahjattomiin ja ennen kaikkea ei mene paukauttamaan vanhemmille tai lapselle sitä lahjattouuden puutetta: ts mene paukattamaan, että lapsi on vain mekaanisesti lahjakas.



Ala-asteen ope sen sijaan näkee lähes jumalan lailla kellä lapsella ei ole lahjakkuutta, ja ei ole myöskään estoja paukauttaa sitä vanhemmille/lapselle.

Kauhee melu jostain ala-asteen matikan numerosta. Ala-asteen opetus on pitkälti ihan perustaitojen opettelemista, ja tärkeintä on semmoinen oma-aloitteisuuden opettelu ja soveltava asenne sekä oppimisen halun lähteminen itsestään. Ne on ne, mitkä oikeasti ala-asteelta lähtiessä olis elämän jatkon kannalta tärkeä hallita, ei niin paljon joku yksi koe jossain.



Tuntuu hirveän julmalta tämä tuloskeskeisyys vanhempien puheissa. Että jaksetaan kohkata jostain yhdestä numerosta niin paljon. Enkä itse omalla työkokemuksella (monen vuoden kouluavustajuus, nykyään lto) usko millään, että olisi yleistä kaikkien lasten saavan aina kymppejä kokeista. Enkä myöskään usko, että yleisesti jonkun lapsi saisi aina kaikki oikein ja aina tekisi kaiken muutenkin mallilleen.



Jos teitä vanhempia niin häiritsee, niin puhukaatten niitten opettajien kanssa. Kysykää mistä numerot johtuu, ja mitkä perusteet opettajilla on mihinkin osaan opetustaan. Ja muuten sitten hellittäkää vähän. Kuulostaa aika hurjalta, jos ei tyydytä lapsen saamaan ysiin, vaan hermostutaan semmoisesta.



Ja sen vielä sanon, että ihan oikeasti luokassa työskennellessä huomaa kyllä tasoeroja semmoistenkin lasten kesken, jotka osaavat kaikki tosi hyvin. Jos sitten laittaa lapset jollekin käyrälle, voi pätevä oppilas sitten saada sen yhdeksikön kun toinen pätevä on vähän vielä pätevämpi.

etukäteen oppilailla on tiedossa millä pistemäärällä saa minkäkin numeron. Se olisi reilua. Mutta siinä en näe mitään järkeä, että opettaja korjaa ensin kokeet, määrittelee keskiarvon seiskaksi ja katsoo siitä sitten pisterajat.

En minä oo kuullut, että pisterajat määriteltäisiin vasta jälkikäteen. Kyllä niihin on olemassa ihan selkeät periaatteet kuinka monta prosenttia pisteistä on oltava mihinkin arvosanaan. Ja nää prosentit elää sen mukaan millä luokalla mennään.

Lähtökohtana on nuo prosentit, mutta tosiaan kokeen tarkastamisen jälkeen voi tulla viilausta, jos huomaa, että oppilaat ovat reagoineet johonkin tehtävään aivan odottamattomalla tavalla. Varmasti matikassakin näin voi käydä, ja itse ainakin kieltenopettajana olen kokenut sellaista. Harvinaista se kuitenkin on, ja ne sudenkuopat oppii väistelemään, kun samaa materiaalia on opettanut muutaman vuoden.

Mutta tarvittaessa tuollainen jousto on jälkikäteen ihan paikallaan. Eihän oppilaiden kuulu kärsiä opettajan virhearvioinnista. Mutta yksittäisen oppilaan kohdalla nuo viilaukset vaikuttavat arvosanaan 0 - 1 numeron verran ja harvoin tuota kokonaista numeroa.

annetaan aika helposti hyviä numeroita. Mutta toisaalta sama juttu oli, kun opetin lukiossa. Joillekin oli tosi rankka paikka huomata, että yläasteen ysi matikassa saattoi pudota laajan matikan viitoseksi. Jollakin se tietysti saattaa nousta kympiksikin, mutta peruskoulun numeroissa on ihan virallisen ohjeistuksenkin mukaan iso painoarvo aktiivisuudella ja asenteella, että sen muuttuessa numerot saattavat muuttua aika lailla. Ja ihan mekaanisella laskutaidolla saa kyllä peruskoulun päättötodistukseen sen ysin, jos sen hyvin tekee. Ja sitten lukiossa tulee pudotus.



Kokeen arvostelusta. Meidän koulussamme matematiikan opettajat pisteyttävät yhdessä koko ikäluokan, 200 oppilasta, ja se on jo niin iso ryhmä, että siinä kokeen pistemäärät voi jo sovittaa aika hyvin niin, että tietty osuus saa tietyn arvosanan. Joten pisterajat määräytyvät vasta kokeen jälkeen. Kieltenopettajat meillä noudattavat noita taulukoita, mikä on kuitenkin hieman yksioikoista. Eivät kokeet ole koskaan täysin samanlaisia, niissäkin on vaikeuseroja.

tai vanhemmalla, ettei tällä ole lahjoja jossain aineessa. Kuulostaa ihan entisaikojen meiningiltä, halutaan nuiija lapsi/vanhemmat maan rakoon ettei luule liikoja.

nähtäväsi valtava asenne-ero. Yläasteen ope on terveen itsekriittinen ja varoo jakamasta lapsia lahjakkaisiin ja lahjattomiin ja ennen kaikkea ei mene paukauttamaan vanhemmille tai lapselle sitä lahjattouuden puutetta: ts mene paukattamaan, että lapsi on vain mekaanisesti lahjakas.

Ala-asteen ope sen sijaan näkee lähes jumalan lailla kellä lapsella ei ole lahjakkuutta, ja ei ole myöskään estoja paukauttaa sitä vanhemmille/lapselle.

kaikki oppilaat todellakin täysiä pisteitä kokeista nykyään...

Mä olen matikkakirjojen omien kokeitten lisäksi laatinut vaikeampia kokeita, näin erottuvat jyvät akanoista. Kirjan kokeet mittaavat perusasioita, niissä ei ole mitään haastavaa.

Oppilas, joka seuraa tunneilla ja tekee läskyjään yleensä saa kaikki oikein. Ei voida kuvitella, että perusasioita osaamalla pitäisi antaa arvosanan 10.

Mun luokassa on oppilaita, joiden matikka on todella kiitettävä ja osaavat ratkaista vaikeitakin pulmia. En ole silti kenellekään 10ä antanut.

En muuten usko tuohon, että lapsesi saa kaikista kokeista täyden kympin, osallistuu erittäin aktiivisesti tunneilla, tekee aina läksyt ja vihkotyö olisi erinomainen.

En ole alakoulun ope enkä matikan ope, mutta olisi silti kokemus jaettavaksi. Teen kokeet itse (meillä ei edes järkeviä valmiita kokeita ole tarjolla) ja jo useamman kerran vanhemmat ovat kyseenalaistaneet kokeeni sillä perusteella, että kukaan ei ole saanut kokeesta kymppiä. Eli jos luokalla ei satu aineessa lahjakasta oppilasta, saattaa hyvin käydä niin, että tulee hyviä, mutta ei erinomaisia arvosanoja. Ja tästä ovat useaan otteeseen vanhemmat vetäneet herneen nenään. Koe (ja ilmeisesti heidän mielestään opetuskin) on epäonnistunutta, jos kukaan ei saa kaikkia oikein.



Ehkä kyselemässänne alakoulun matikkatapauksessa on haluttu välttyä tältä ja sitten niitä kymppejä kokeesta tulee, vaikkei arvosanaksi voi ope kymppiä hyvällä omallatunnolla ajatella.

Kysyinki juuri tuota, että miksi tehdään niin helppoja kokeita että kaikki saa täydet pisteet? Tuo on latistavaa ja epäoikeudenmukaista lahjakkaita lapsia kohtaan, jotka eivät saa mahdollisuutta osoittaa taitojaan ja sitten saavat vain hyvän arvosanan. En oikeastaan pidä kovin ammattitaitoisena tuollaista hommaa. ap

opettajansa on todella oikeunmukainen ja hänen arvostelunsa on läpinäkyvää ja avointa. Hän laittaa kokeisiin aina luokan keskiarvon kokeista ja ei suinkaan kaikki saa täysiä pisteitä, hän osaa laatia kokeet ammattitaitoisesti. Viimeksi esim. kokeen keskiarvo oli 21/30. Olisko naisopettajilla sellainen ajatus, että kaikkien pitää saada täydet pisteet ettei kenelläkään tule paha mieli ja tekvät todellla helppoja kokeita. Sitten annetaan arvosanat pärstäkertoimen perusteella?

yleinen systeemi ala-asteella, että tehdään niin helppoja kokeita että kaikki saa kymppejä Mielestäni väärin lahjakkaita lapsia kohtaan. Onneksi nähtävästi löytyy järkeäviäkin opettajia, olisiko juuri miespuolisia....

Olisikohan tosiaan noin, että alakoulussa kokeet ovat liian helppoja? Harmi, että me yläkoulun opet sitten saamme niskaamme vanhempien kiukun, kun sama linja ei jatkukaan ja kokeesta voi tosiaan ihan oikeasti saada vaikka kutosen tai jopa vitosen tai hylätyn, vaikka alakoulussa olisi ollut kasin tasoa.



Myös pisterajat kiukuttavat oppilaita, eivät ole uskoa, että puolet pisteistä ei tosiaankaan ole vielä erityisen tyydyttävä suoritus.



Toisaalta arvioinnin tehtävänä on olla kannustavaa, eli siitä näkökulmasta alakoulujen arviointi vaikuttaa ehkä perustellultakin: kukaan ei vielä alakoulussa saa itsestään oppijana liian negatiivista kuvaa.



Ja mitä tulee lahjakkuuteen... En tiedä, onko alakoulun opettajilla jotenkin parempi tatsi lahjakkuuksien arviointiin, mutta itse en kyllä vanhempien kanssa juuri käytä käsitettä "lahjakkuus". Vaikka olen opiskellut itseni opettamani aineen maisteriksi, en mielestäni ole pätevä antamaan arvioita kenenkään lahjakkuuksista tai ainakaan niiden puutteista. Jännä, jos alakoulujen opeilla huomattavasti suppeammalla ainedidaktisella koulutuksella tällaisenkin arvion taito on...

on lahjakas ja kuka vain osaa mekaanisesti laskuja ts ei ole niin lahjakas. Sanovat vanhemmillekin nämä luokituksensa. Kiva kun kaikki opet ei ole tuollaisia besserwissereitä.