Kyllä Nina Mikkosen ajatuksissa on osittain perääkin.

jotka eivät kykene olemaan riittävästi äitejä lapsille, niin että on pakko puskea lapset hoitoon ja lähteä töihin kun itse ei kykene olemaan se äiti. Äiti on aina äiti eikä sitä korvaa kukaan päiväkodin täti.

Mä en näe mitenkään lasten etuna sitä, että olisin vuosikausia niiden kanssa ollut kotona, en mitenkään. Mä olen ihan riittävän hyvä äiti, mutta pk:sta ne on saaneet paljon asioita, joita en mitenkään olisi voinut kotona toteuttaa.

Ja sitä paitsi työikäisten ihmisten pitää olla töissä. En ymmärrä kotiäitiyttä elämäntapana.

Saatikka pitää pitkää äitiyslomaa? Minäkin olen pystynyt kuudelta lapseltani olemaan täydetä äitiyslomat, sekä jokaiselta olen ollut vielä pitkään hoitovapaallakin. Tottakai nipistän rahaa silloin, koska sitä ei tulekaan niin paljon Kelalta mitä töistä palkkaa, mutta todellakin olemme aina pärjänneet ihan hyvin kun on halunnut pärjätä.

Nina Mikkosen tyyli sanoa asiat on "jyrkkä", mutta ajatuksissa ideaa ja viisautta.

Kun niitä kuuntelee hieman suodattaen, sieltä löytyy ihan hyviä asioita.

Ja tietenkään kaikki vaihtoehdot eivät käy kaikille noissa hoitoasioissa, eikä muissakaan. Mutta tässä ei ole kyse siitä :)

Lapsella yleensä on kaksi vanhempaa; äiti ja isä. Monelle perheelle on taloudellinen mahdottomuus että toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan 24/7 lapsia. Mikkosen mielestä tuohon hommaan ei kelpaa kun äiti, mikä minusta syö tasa-arvoa pois.



Malli jossa äidin olisi pakko jäädä kotiin on huono, koska:



* Se sitoo naisen miehen "käskyvallan alle", vähän samaan tapaan kun korsetti tai jalkojen sitominen, nainen olisi huono jos tekisi töitä vaikka kotona on lapsia.



* Kuinka moni nainen enää opiskelisi (varsinkaan pitkiä yliopisto-opintoja) jos kohtalo olisi saada ainakin pari lasta ja viettää heidän kanssaan kotona kunnes lapset ovat lukiossa, milloin osa-aikatyö olisi mahdollista aloittaa...



* Naisten oikeus omaa elämään ja uraan heikkenisi, ja tämä sitouttaisi naisia siihen että he ovat miehistä riippuvaisia. Kuinka moni jäisi huonoon suhteeseen, koska ei olisi rahaa muuttaa pois&elättää lapsia, eikä eläkettäkään olisi kertynyt. Harvalla on yhden palkalla vara maksaa vapaaehtoisia eläkemaksuja...



* Myös miehistä tuo malli voisi tuntua epäreilulta, harva enää haluaa olla se patriarkaalinen perheen pää, joka tuo leivän kotiin mutta ei käytännössä tunne omia lapsiaan. Nykyään lähes kaikki isät haluavat osallistua lapsensa elämään, ja olla läsnä enemmän mitä miehet "ennen vanhaan" olivat.



Minä puolustan lasten kotihoitoa! Olen sitä mieltä ettei lapsia pidä päiväkotiin viedä missään nimessä alle 3-vuotiaina jos on pieninkin mahdollisuus hoitaa lasta/lapsia siihen saakka kotona. Mieluiten lapset tulisi hoitaa kotona eskariin saakka.



Ja tämä onnistuu yllättävän monelta työaikaa lyhentämällä. Ymmärrän ettei tuo ole kaikille mahdollista, mutta aika harva tuota mahdollisuutta edes miettii.

Minä vaihdoin aikanaan työpaikkaa. jotta työaikojen sopiminen olisi joustavampaa.

Teemme molemmat lyhennettyä työaikaa (+minä osa töistä etänä) ja joskus todella pitkiä päiviä, mutta lapset saadaan hoidettua kotona. Ehkä kerran kuussa on tilanne että molempien pakko olla töissä, ja silloin olemme onneksi lähisuvusta saaneet jonkun vahtimaan lapsia.



Huono puoli tästä on se, että yhteistä aikaa miehen kanssa on aika vähän (sitä kuitenkin on...!) Hyvänä puolena molemmat näemme sen, että saamme olla lasten kanssa ~50/50% eli olemme molemmat yhtä tärkeitä heille. Molemmat saamme siis olla töissä ja viettää perhe-elämää.



Niin ja perheen tuloihin tuo lyhennetty työaika ei käytännössä vaikuttanut mitenkään. Tuen pienetessä myös vero% laskee, lapsista ei tule päiväkotimaksuja, ja saamme vielä kotihoidontuen, niin käytännössä perheemme tulot pysyivät ennallaan.



Ihmetten siis sitä, miksei Mikkonen aja tuollaista mallia, vaan kummallista ÄITI ÄITI ÄITI-mallia, minkä näen huonona jo isän oikeuksilla olla vanhemp,i ja lapsen oikeudella olla myös isän kanssa, seka sukupuolten välistä tasa-arvoa kutistavana.



...Ja älyttömintä Mikkosten tapauksessakin se, että T A Mikkonen taitaa olla jo eläkeläinen, miksei hän hoida muksuja kotona? Tarkoitan että jos muutenkin kotona päivänsä viettää, niin miksei voisi päästää vaimoaan töihin? Kampaajan työ kun vielä on sen verran joustavaa, että jos T A:lla sattuisi joku työjuttu olemaan, niin rouvansa voisi olla sen päivän pois töistä lapsia vahtimassa...

se mitä minä silloin siinä tv ohjemassa kuulin oli, että ALLE 3V LAPSELLE on parempi olla äidin hoidossa kun isossa päiväkotiryhmässä.



Se keskustelu onko ÄIDIN parempi olla kotona kun töissä tai onko päiväkodit hyviä jne on jo TOINEN JUTTU.



Mutta onhan se kuultu, kun oma huono omatunto pistää, niin seitystä tulee..

Meillä PK ei todellakaan ole ykkösvaihtoehto. Esikoinen oli ryhmäperhepäivä hoidossa ei siis kunnallisessa tarhassa. Eskarin kävi ja jäi mulle järkyttävät muistot. Onneksi ei lapselle. Seraavakin lapsi menee perhepäivähoitoon tai ryhmäperhepäivähoitoon Kodin mukaista kannatan. Itsellä ei varaa jäädä kotiin, eikä ehkä haluakaan ainakaan 7 vuodeksi, kunnes lapsi menee kouluun.

...sitten hän lipsahti itsekin saarnaamiseen: kaikkien pitää hoitaa lapsensa kolmivuotiaiksi tai jopa eskariin asti kotona.



Jospa annettaisiin kaikille valinnanvapaus järjestää perheensä asiat siten kuin se heille itselleen sopii. Toki kuitenkin järkevyyden puitteissa, eli jos jompikumpi vanhemmista on terveenä kotona, niin ei lapsiakaan saisi kunnalliseen hoitoon viedä, ellei lääkäri/asiantuntija toisin määrää.

Monella tyhmällä ihmisellä voi olla ajatuksissaan jotain järkevää. Mikkonen kuitenkin on aivan mustavalkoinen, kuin pieni lapsi. Hän ei osaa ajatella asioita laajasti ja siksi häntä ei jaksa kuunnella eikä viesti mene perille.



Minä olen samaa mieltä, että äitien on hyvä olla kotona, mutta ymmärrän täysin muunlaiset ratkaisut, ymmärrän ettei se ole paras kaikissa perheissä ja perhe on kokonaisuus, ei vain lasten pelkästään lasten ehdoilla pyörivä asia. Olen aivan mustavalkoisen varma, että joka ikinen töissäkäyvä äiti rakastaa lapsiaan ihan yhtä paljon kuin minäkin kotiäiti.

Monella tyhmällä ihmisellä voi olla ajatuksissaan jotain järkevää. Mikkonen kuitenkin on aivan mustavalkoinen, kuin pieni lapsi. Hän ei osaa ajatella asioita laajasti ja siksi häntä ei jaksa kuunnella eikä viesti mene perille.

Minä olen samaa mieltä, että äitien on hyvä olla kotona, mutta ymmärrän täysin muunlaiset ratkaisut, ymmärrän ettei se ole paras kaikissa perheissä ja perhe on kokonaisuus, ei vain lasten pelkästään lasten ehdoilla pyörivä asia. Olen aivan mustavalkoisen varma, että joka ikinen töissäkäyvä äiti rakastaa lapsiaan ihan yhtä paljon kuin minäkin kotiäiti.

muiden maiden kotiäideistä ja siitä, kuinka muualla lapset hoidetaan kotona. Pohjoismaat on kuitenkin ainoa kolkka Euroopassa, jossa lapset aloittavat koulun vasta 7-vuotiaina... Muualla tämä tapahtuu jo 3-5v iässä. Nainen voi kyllä olla rouvana kotona, mutta lapset eivät siellä enää ole :)



Ovatko lapset muualla Euroopassa kieroon kasvaneita? Eikö missään muualla tajuta kasvatuksesta mitään? Minusta lasten sosiaalisuutta ei ainakaan Nina Mikkosmainen lasten eristämisideologia tue lainkaan...

niin kukas niitä veroja sitten makselisi, joilla kotihoidotuki kustannetaan? Saattaisi jäädä se sitten saamatta..

sehän on puhdasta fanatismia.

koska ei ole yhtään kiinnostunut siitä, että *isät* viettäisivät lastensa kanssa aikaa, eivätkä omistautuisi vain työelämälle.

Niin, ihminen pärjää kun HALUAA pärjätä! Pliiiis!

Vaikka SINÄ kasvattaisit sata lasta, se ei todellakaan tarkoita että voisit käsittää mitä on elää toisessa perheessä.

Minun äiti uhrautu kaikesta perheensä vuoksi, enkä itse halua samaa lapsilleni. Äiti eli keittiössä, ei se tee ihmisestä onnellista vaikka olis kuinka kotona.



Tässäkin ketjussa joku kehu että kun vähän sohasee, niin johan kuhisee.. IHME?

Mitäs arvostelette! Lyömällä koiraa, se puree TAKASIN. Siis joku se aloittaa!



Ehkä Mikkoset pelkää että lapset nauttii tarhasta?

Että joku hoitaja voisi muuttua lapselle tärkeäksi?

Ehkä jonkun vanhemmuus ei kestä sitä, vaan eletään jossain kuplassa että äiti on paras, isä kelpaa "hoitajaksi" jos ihan pakko. Säälittää tommonen että jos elää monipuolista elämää ja saa lapsia niin siitä muuttuu täysin sisäänpäin. Mutta naisen paikkahan elämässä on sitä että synnyttää lapsia ja sitten taantuu.

jotka siinä vaiheessa huokailevat, että eivät malttaneet olla lapsiensa kanssa tarpeeksi. Huomaavat siinä vaiheessa yleensä, kuinka se työnteko ja sen arvostaminen oli vain kupla.



En ole kuullut kenenkään miehenkään valittavan, että teki liian vähän töitä ja oli liikaa lastensa kanssa. Yleensä se on toisin päin.

tukemalla Nina Mikkosta. NM on kuin uskonlahkon jäsen, fanaattisen saarnamiehen vallassa. YItseään ylivaltaisena pitäen laukoo totuuksia selvästi kieroutuneista lähtökohdista.



Minusta on ikävää, että TA vannoi käsi Raamatulla (joka ilmeisesti on hänelle hyvin pyhä kirja) olevansa pettämättä vaimoaan ja sen jälkeen löysi tämän kampaajan alistettavakseen.



Nyt nämä kaksi vastuutonta ihmistä heittävät pienet lapsensa julkisuusmyllyn pureskeltaviksi. Päiväkoti olisi paljon pienempi paha.



Minua muuten huvitti kuulla NM:n puhuvan lenkkeilystä ja aktiivisesta liikuntaharrastuksestaan. Miksei se näy rouvan muodoissa? TA:kin morkkasi missejä pulskiksi, aloittaisi kotinurkkien kohdentamisesta...

Ei varmaan ole semmoista määrää joka olisi LIIKAA vietetty lapsien kanssa.

Mutta se että on kotona, ei takaa että lapset olis onnellisia tai elämä hyvää.

Nytkin kun olen kotiäitinä niin haluan olla enempi lapsieni kanssa... ;)

Onko teistä työäidit jotenkin outoja kun voi käydä töissä -niinkuin isät. Ja isillä on hyvät suhteet lapsiinsa; varsinkaan kun ei tee Mikkosia ja isät tekee asioita lapsiensa kanssa!



Itse tykkään kun käyn töissä. Lapseni on silti ELÄMÄNI loiste! Ei se vähennä äitiyttäni että menen töihin. Vaikka voittaisin lotossa niin jäisin töihin. Ja minulla on ihan duunarityö odottamassa!

Varmaan rahaa olisi ollut vaikka jääkin kotiin (palasin kun lapsi oli 10 kk), mutta onko se joku kaavio elämälle että jäädään kotiin kykkimään kun lapsen saa?



Miksi yksi lapsi kärsii hoidossa ja toinen siitä hyötyy? Sama se tarha kaikille on. Jos lapsella elämä kotona pahasta niin eikö sille pitäisi tehdä jotain? Ei niin että vaan tarhassa hyvä?

En ymmärrä teidän logiikkaa, ehkä siksi kun sitä ei ole.



38

että aina voi sattua ja tapahtua, vaikka ehkä onkin kaukaa haettua, niin äiti voi:



-Kuolla nuorellakin iällä (kolari, syöpä, jne.)



-Sairastua vakavasti ja tarvita hoitajan/joutua hoitokotiin (nopeasti etenvä ms-tauti tmv.)



-Erota miehestään omasta tai miehen halusta



Miten noissa em. tapauksissa käy, jos lasten isä on Mikkosten ihannoima perheen elättäjä joka on jättänyt niin kodin kun lasten hoiton äidin vastuulle?

Kuka hoitaa lapset...? Miten etäinen isä yhtäkkiä pärjää pääasiallisena kasvattajana, vert. tilanne jossa molemmat ovat kantaneet lapsista kasvatusvastuun.



Ja mikä on tuollaisessa perheessä kasvavan poikalapsen tulevaisuus? Kuka haluaa miehekseen ihmisen jolla on periaatteet kun 50-luvun tiukkapipolla, ja joka ei suostu (ei varmaan edes osaa!) laittaa tikkua ristiin kotitöiden tekemisessä. Ja jos ajatellaan että joskus olisikin varaa palkata sivooja tmv. niin kuka sen opiskelijapojan jäljet siivoaa, pyykit pesee, ruuat laittaa, jos kotoa on tullut opiksi että se on akkojen töitä.

...Toki mamma voi aikuisen lapsensa hoitamassa käydä, mutta onko se todella ihannoitavaa ja tavoitteellista?

En todellakaan allekirjoita kaikkea, mutta on hyvä, että esim. Keltinkangas -Järvinen on asiaa julkisuudessa käsitellyt.

Jos lapsi menettää äitinsä niin silloin isästä varmaan tulee jonkin asteen säälivanhempi: äiti kuollut, joten ymmärrettävää että isä hoitaa. Tosin luulen että mummojen sisääntulo alkaa tällöin Mikkosmaailmassa? ;)

Kasvaako ilman äitiä kunnon ihmistä?

Entä jos äiti ei osallistu? Onko se "parempi" silti lapselle vaikka olisi kotona vaikka ei ole läsnä? Entä jos työssä käyvää kiinnostaa lapsi?



Isähän on aika etäinen olento tälläsessä ajatusmaailmassa. Tai sitten tosiaan se äitifantasia on luultua isompi ongelma. Jos isä nähdään Mikkosilla silti hyvin osallistuvana niin millä työssä käyvä äiti voisi olla pienempi vastaavasti?



Se on hyvä huudella toisten tekemisille, jos itse ei kokemusta!