Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teemme kun diabeetikkolapsi hallitsee elämäämme uhmaamalla syömättömyydellä?
06.03.2009 |
3,5v lapsi joka ollut aina hyvin kranttu ruoan suhteen, mutta diabeteksen puhkeamisen jälkeen (puhkesi vajaa 2-vuotiaana) on mennyt vain pahempaan suuntaan. Ei suostu syömään juuri mitään. Lisäksi temppuilee ja vehtaa ruokapöydässä istumisen ja ruokailutilanteiden suhteen. Ei todellakaan pysy pöydässä ja syö vaan lähtee omille teilleen ja venkuroi, tahallaan. Mistään ei tykkää, kaikki on pahaa jne jne. Sitten on pakko antaa jotain makeaa tmv mikä varmasti menee. :o/
Todella stressaavaa koko perheelle ja meille vanhemmille, joka päiväinen temppuilu, joka ikisen ruokailun yhteydessä. Tähän ei kai apua voi saada mistään? Olen puhunut asiasta lastenpolilla kontrollien yhteydessä mutta ei kukaan varmaan edes ymmärrä tilanteen vaikeutta ja stressaavuutta :((
Kommentit (37)
jolloin ei vaan maistu. Silloin kannustan jälkkärillä syömään; siis kun syö vaikka 10 haarukallista ruokaa + maidon, saa jälkkäriä, joka on tyyliin 3 irtokarkkia :)
Mä ehkä kokeilisin jotakin sellaista, että lapselle tehdään seinälle kalenteri, josta saa värittää aina yhden päivän kun ruoat on mennyt hyvin. Kun esim 10 päivää on väritetty, saa jonkun palkinnon - vaikka pienen lelun.
Meillä tuo on toiminut yökastelussa, ja pikkuhiljaa siitä ollaan voitu luopuakin, eli lapsi on unohtanut vaatia palkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme uhkailleet kyseisellä asialla, vaan ei auta. Nyt lapsi ollut vielä mahataudissa ja juuri ja juuri olemme pärjänneet kotona, vaikka mieli tekisi jo viedä sairaalaan (olemme koko perhe sairaina). Aivan uskomatonta temppuilua ja tämä lisääntyy vielä kun minä sairastan. Yöllä saa mitata sokerit moneen kertaan, ja kun sokeri ei imeydy kunnolla kun on ollut maha löysällä jo usean päivän. Aina sitten jotain pientä saa menemään kun sokeri matalalla, kuten hunajaa, mehua..
mutta tämä tilanne on aivan mahdoton, en tiedä miten tästä selviämme :((
ap
lapsi käyttäytyy muutenkin aivan mahdottomasti, höpöttää jatkuvasti pieru-kakka-pissa -juttuja ja vehtaa ja aivan joutavanpäiväistä hölöttämistä, kunhan vaan saa venkuroitua ettei tartte syödä.
ap
Kyllä teidän olisi saatava tilanteeseenne apua lastenpolilta. Ettehän te pian jaksa enää ollenkaan! Vaadi teille apua - jonkun asiantuntijan täytyy keksiä keino. On kuitenkin niin, että mitä enemmän lapsi onnistuu perhettä pyörittämään asialla ja lapsi kasvaa, niin ongelma vain pahenee.
Jaksamista!
Itse olen lisäksi raskaana, pelottaa mihin tämä vielä menee kun vauvakin syntyy :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin kertoa, että ei siitä hypotajuttomuudesta mitään muista, eikä juurikaan mitään sitä edeltävistä tapahtumista. En usko, että asiayhteys avautuisi pikkulapselle. Voihan osastojakson sopia ilman hengellä leikkimistäkin.
Ap:n kysymykseen: varmaan pistatte pikainsuliinin ruokailun jalkeen, jolloin hh määrä on tiedossa. Herkut kaappiin. Ei niillä korvata aterioita. Jos ei syö, pärjää perusinskanlla. Mielestäni samat ohjeet kuin muillekin nirsoilijoille...
Otimme käyttöön "munakellosysteemin", jota jokin muukin jokin aika sitten täällä esitteli. Ostin kiukkuisen näköisen kissamunakellon, johon laitetaan 20 minuuttia aikaa. Sen aikaa saa syödä, ja kun kissa sanoo "pling", lähtee lautanen pois. Insuliinin pistimme aina heti syömisen jälkeen, kun katsoimme, mitä oli mennyt. Pari päivää venkoili, ja sitten huomasi, että lautanen lähtee ja nälkä jää. Nyt syö hienosti ja insuliinikin voidaan taas laittaa ennen ruokaa.
Toinen on tuo jälkkärillä houkuttelu. Meille jälkkäriksi riittää xylitol-purkka tai imeskeltävä mansikanmakuinen vitaamiini. Viikonlopun porkkanana saattaa olla Ville Vallaton -puikko.
Tiedän, kuinka hankalaa tuo on, kun syödä pitäisi. Meitä lohduteltiin polilla, että jokainen diabeetikkolapsi pelleilee välillä syömisen kanssa, kun tietää, että sillä saa perheen "hallintaan". Tärkeää vain olisi olla menemättä siihen mukaan, vaikka vaikeaa se on...
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä jaksoin kärsivällisesti oottaa, että neiti syö ja pelleilee haarukan kanssa jne. (höpötykset sain kiellettyä), mutta aika usein sitten huusin sen vieressä naama punaisena että SYÖ NYT!!!
Riittävän äkäisenä kun itse oli aika moneen kertaan ja vaan pakotti temppuilevan lapsen syömään, niin alkoi se upota. Joskus itkun kanssa, joskus ilman. aina en vaatinut kaikkea syötäväksi mutta enimmät ruuat kuitenkin
Kuulostaa kaamealle, tiedän, mut en halunnut joutua siihen pisteeseen että lapsi kiusaamalla kiusaa syömisen kanssa. Se oli hankala vaihe josta nyt ollaan selvitty.
minusta ap tuolle temppuilulle pitää tehdä loppu. jos ei hyvällä niin pahalla.
Vielä jos lääkäri tai hoitaja antaa kuulla kunniansa niin varmasti lopettaa kiusaamisen syömättömyydellä.
haluaisin kertoa, että ei siitä hypotajuttomuudesta mitään muista, eikä juurikaan mitään sitä edeltävistä tapahtumista. En usko, että asiayhteys avautuisi pikkulapselle. Voihan osastojakson sopia ilman hengellä leikkimistäkin.
Ap:n kysymykseen: varmaan pistatte pikainsuliinin ruokailun jalkeen, jolloin hh määrä on tiedossa. Herkut kaappiin. Ei niillä korvata aterioita. Jos ei syö, pärjää perusinskanlla. Mielestäni samat ohjeet kuin muillekin nirsoilijoille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kunnon ruoka maistu niin ei tipu muutakaan ruokaa.
Hyvää yötä sullekin!
Voin tulla laittamaan tipan. Ai juu, en ole ikää laittanut lapselle kanyylia. Voi vähän kestää... Kauhuskenaario tai trauman aihe... kyllä onnistuu, ja halvalla lähtee. Ja rattijuopoille on oma sellainen jos-otat-et-aja-vapina ote.... En ole kyllä paljoa tätä tehnyt.... T: uaskari-puoskari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikös sitä pitäs välttää just kaikkea makeaa
Diabeetikkolapsella on samat säännöt kuin muillakin. Jos ei syö ruokaa, ei anneta herkkujakaan. Ikinä. Ei pistetä ateriainsuliineja vaan mennään pelkällä perusinsuliinilla. Ei siihen kuole.
Toiseksi voisitte soittaa polille ja pyytää lastenpsyk. konsultaatiota. Lapsi oireilee, koska sopeutuminen sairauteen on hankalaa. Lastenpsykiatrialta saatte tukea ja neuvoja, ja he auttavat myös vanhempia ymmärtämään miksi lapsi toimii kuten toimii.
Mutta ne herkut roskiin nyt!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikös sitä pitäs välttää just kaikkea makeaa
Älä vastaa jos et tiedä!! Tunge pääsi vaikka vessanpönttöön ja vedä, siellä on sille vertaistukea.
Voi sallikaa mun nauraa,
ap-rakas hei, ei näitä diabetesperheen ongelmia kannata täällä käsitellä, et tule hullua hurskaammaksi.
Mene kohtauspaikalle, siellä saat fiksumpia neuvoja.
Koska ihan poikkeuksetta kun nämä lapset tulevat osastojaksolle, he syövät erittäin hyvin ja sokerit pysyvät hyvinä. Herkkuja ei osastolla tietenkään anneta, ja lapset oppivat sen hetkessä.
Mutta sitten kun mennään taas kotiin, äidin namukaappi heilahtaa ja kunnon ruoka jää lautaselle.
Jospa se mahatautikin olisi jo helpottamassa.
Yks mikä tulli kans mieleen, että oletteko tarkistaneet hiilarimäärät milloin viimeksi? Meillä jouduimme antamaan tytölle aamupalan ja lounaan välissä välipalaa, koska muuten meni ennen lounasta matalille. Jossain vaiheessa välipalasta tuli niin suuri, että sitten lounaalla ei ollut ruokahalua. Tämä yhtenä esimerkkinä.
Me olemme taisteluiden lomassa löytäneet muutamia mainioita ruokia, jotka lapselle maistuu: pinaatti- ja porkkanaletut (eines), nakit ja muusi, jauhelihakeitto, tortillat
Samoin olen huomannut, että kun lisää kasvisten käyttöä, ruokahalu kasvaa. Hoyrystettyjä pakastekasviksia, porkkanatikkuja - raastetta, kurkkutikkuja, sellaista helppoa "sormiruokaa". Meillä menee hyvin porkkanat, kun sanoo että rouskutetaan yhdessä :)
tsemppiä!
Varsinkin kolmipistoshoidon aikaan oli vaikeaa, kun ruokaa oli pakko saada menemään tietty määrä. Onneksi ruisleipä oli suuri herkku ja sillä yleensä saatiin hiilarit täyteen.
Huono olo jo yleensä herättää lapsen.
On parempi saada lapsi itse tajuamaan ruokailun tärkeyden kuin antaa käyttää sitä aseena vanhempia vastaan.
Lähipiirissäni oli vastaavaa. Diabeteslääkäri antoi neuvon, että antaa lapsen mennä sokkiin ja joutua sairaalaan asian vuoksi, niin sen jälkeen loppuu pelleily. Näin pitkälle ei tarvinnut mennä, kun lapsen äiti selitti lapselle, että jos ei syödä ja menee heikkoon kuntoon, joutuu sairaalaan eikä äiti sitten ole siellä mukana.
Vaikeita tilanteita ovat.