Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teemme kun diabeetikkolapsi hallitsee elämäämme uhmaamalla syömättömyydellä?
06.03.2009 |
3,5v lapsi joka ollut aina hyvin kranttu ruoan suhteen, mutta diabeteksen puhkeamisen jälkeen (puhkesi vajaa 2-vuotiaana) on mennyt vain pahempaan suuntaan. Ei suostu syömään juuri mitään. Lisäksi temppuilee ja vehtaa ruokapöydässä istumisen ja ruokailutilanteiden suhteen. Ei todellakaan pysy pöydässä ja syö vaan lähtee omille teilleen ja venkuroi, tahallaan. Mistään ei tykkää, kaikki on pahaa jne jne. Sitten on pakko antaa jotain makeaa tmv mikä varmasti menee. :o/
Todella stressaavaa koko perheelle ja meille vanhemmille, joka päiväinen temppuilu, joka ikisen ruokailun yhteydessä. Tähän ei kai apua voi saada mistään? Olen puhunut asiasta lastenpolilla kontrollien yhteydessä mutta ei kukaan varmaan edes ymmärrä tilanteen vaikeutta ja stressaavuutta :((
Kommentit (37)
Musta näyttäis, että tuossa on myös paljon kyse vallankäytöstä ja pomppottamisesta, eli sellaisista asioista, joihin voisi saada apua perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen pitää syödä, jos ei ole nälkä? Ja joku syöttää pakolla? Ihan uskomattomia kirjoituksia, ja miksi ihmeessä kokoperheen on oltava samaan aikaa pöydässä, ilmeisesti raivoamassa?
Etpä taida tietää kun noin kirjoitat...
Helpottaa hieman kuulla, että muillakin ollut vastaavia tilanteita. Tuntuu, että perheemme on niin yksin tämän tilanteen kanssa. Nytkin tyttö on vehdannut tuossa jo reilun tunnin, juoksee alasti ympäri taloa ja venkuroi, iltapala odottaa pöydällä. On välillä huudettu todella äkäisestikin, mutta sekään ei tunnu tehoavan, eikä aina kertakaikkiaan jaksa siihen lähteä.
ap
Meillä oli kolmipistoshoidossa noita samoja ongelmia aina välillä, uhkailulla saatiin välillä toimimaan, tyyliin "kohta tulee huono olo jos et nyt syö". Saatiin insuliinipumppu ja nyt on ruokailtu enemmän ruokahalun mukaan. Meillä nuo syömättömyyskaudet liittyivät usein siihen että hoitotasapaino oli huonompi, eli korkeita sokereita päivän aikana - tulee huonoo oloa ja ruokahalun puutetta.
Yks keino vois olla tuo jo jonkun mainitsema tarrasysteemi, eli nätistä ruokailusta tarra tai joku xylitol pastilli tms.
Diabetes-kohtauspaikalla joku mainitsi joskus että mahataudissa kannattaa kokeilla sokerilientä eli laimeaan teehen muutama teelusikallista taloussokeria. Tekee vaikka sellaisen 10HH liemen, jota sitten antaa lapselle lusikalla tyyliin tämä on nyt lääkettä ja sitä pitää ottaa. Pääsis ainakin tuon mahataudin ylitse.
Mä niin tunnen sun tuskan! Tuo on varmasti joku kausi, joka helpottaa jossakin vaiheessa, toivottavast pian teilläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen pitää syödä, jos ei ole nälkä? Ja joku syöttää pakolla? Ihan uskomattomia kirjoituksia, ja miksi ihmeessä kokoperheen on oltava samaan aikaa pöydässä, ilmeisesti raivoamassa?
No onhan tämäkin tapa tuoda asia esiin.
diabeetikko ei ole terve siltä osin, että hänen voisi antaa vain kuulostella nälkäänsä tai sen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitse välipaloja ja ruoka maistuu ikää pojalla 7 vuotta.
lapsen pitää syödä, jos ei ole nälkä? Ja joku syöttää pakolla? Ihan uskomattomia kirjoituksia, ja miksi ihmeessä kokoperheen on oltava samaan aikaa pöydässä, ilmeisesti raivoamassa?
Diabeetikkolapsi on aivan eri asia! Syömättömyys ja insuliinihoito ei ole leikin asia.
Ap:lle en voi sanoa muuta kuin tsemppiä. Valitettavasti en osaa auttaa, kun meillä on vaan ei-diabeetikko lapsia, jotka temppuilevat ruuan kanssa ja ovat sitten syömättä, jos ei ruoka maistu ruoka-aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja voin sanoa, että itse syön päivässä 2-3 kertaa. Toisinaan ei vain ole nälkä, toisinaan en ehdi syödä.
Mulla toimii äärettömän hyvin humalog-insuliini, sillä senhän voi pistää ruokailun jälkeen. Tuolloin pistän vain sen verran, mitä olen syönyt. Protaphane on nyt raskauden aikana käytössä ja sen vaikutusta verensokeriin seuraan ahkerasti mittailemalla. Mittaan joka päivä sokerit n 10-15 kertaa. Ollut tapana siitä asti kun sairastuin 17-vuotiaana (nyt olen 27).
Mitä tuohon makean antamiseen tulee, ettekö voisi antaa vaikkapa pillimehua? Enkä tarkoita niitä lisäainepommi-trippimehuja vaan tuoremehuja joita myydään pillimehupurkeissa. Ne ovat tosi hyvä verensokerin kannalta.
Ja ottakaa ihmeessä yhteyttä polille, sieltähän he osaavat antaa vinkkejä ja neuvoja. Ja varmasti ovat myös valmiita keskustelemaan lapsenne kanssa ihan henk.koht siitä, miten vaarallista tuollainen vekoilu voi olla... Kyllä tuon ikäinen jo puhetta ymmärtää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käskevän päästää pienen lapsen ehdoin tahdoin shokkiin??
Viraltahan tuollainen puoskari olisi laitettava.
Sitä ennen oli kaksipistoshoito ja elämä oli aivan mahdottoman hankalaa juuri tuon syömättömyyden takia. Nyt on toki hieman helpottanut monipistoshoidon myötä, mutta vaikeaa edelleenkin.
Pumppu ei varmaankaan sopisi tytölle koska hän on niin vilkas ja vauhdikas, lääkärikin oli sitä mieltä että voisi kokea hankalana sen, samaa mieltä itse olemme.
Nyt neiti viimein nukkumassa, lopulta itse pyysi saada maksamakkaraleivän, jugurttia ja kaakaota.. eli n. 30 g Hh meni iltapalana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko se pahempi kuin se ettei lapsesi söisi mitään? Onko ruokia mistä hän pitää? Olisiko paha antaa sitten niitä? Itse en jaksaisi ainakaan tuollaista. Itselläni on 3v tyttö jolla ei DMää mutta jumalaton sähellys ollut ruokien kanssa..ollaan painoseurannassa ja päätin että tyttö saa lukea kirjaa kun kerran silloin syö. Teen ruokailuhetkistä leppoisia, rauhallisia ja hyviä. Lapsen voi ottaa mukaan kattamaan pöytää. Tehdä hauskoja annoksia esim. ketsupilla saa tehtyä nauravan pellen, irvistävän ilmeilijän ja vaikka kukkia!! Meillä tykkää!!
Yksi helpotus voisi olla teillekin kuvien käyttö. Piirrä lapsellesi kuvasarja: Syöminen, insuliini, olotila (esim. iloinen tai surullinen). KÄykää se läpi ennen ruokaa. Lapsi näkee että kun syö, niin tulee parempi olo. Kuvista tuon ikäinen ymmärtää syy-seuraussuhteita paremmin. SYömisen jälkeen voit piirtää vaikka lelujen kuvan, liimata tarran tms joka tarkoittaa että lapsesi saa palkinnon kun on syönyt. Puheella ei tuon ikäiselle aina oikein pysty asioita selvittämään.
En tajua sinua alkuunkaan jos tilanne on tuo että lapsella on mahatauti pidät häntä kotona.
Oikea paikka on sairaala ja siellä tiputus. Voisi auttaa venkoiluunkin kun joutuu sairaalaan.
Lisäksi kerrot diabeteshoitajalle sairaalassa kahden kesken koko ongelmakentän ja uskon että saatte siihen apua. Luota ammattilaisten kokemukseen ja taitoon älä yritä pärjätä omillasi.
Voin tulla laittamaan tipan. Ai juu, en ole ikää laittanut lapselle kanyylia. Voi vähän kestää... Kauhuskenaario tai trauman aihe... kyllä onnistuu, ja halvalla lähtee. Ja rattijuopoille on oma sellainen jos-otat-et-aja-vapina ote.... En ole kyllä paljoa tätä tehnyt.... T: uaskari-puoskari
Meillä auttaa kaikkein parhaiten se, että ruokailuun ei kiinnitetä mitään huomiota.
Mitä enemmän lapsi vaistoaa, että aikuinen stressaa, sitä enemmän hän sitä valtakeinona käyttää.
Ja meillä ravitsemusterapeutti neuvoi, että lapsen pitää joskus antaa mennä oikein nälkäiseksi, että huomaa sen eron olossaan: Mikä on fyysisesti olo ja ero, kun on syönyt ja kun ei ole.