G: onko sinulla monta oikeaa sydänystävää?

Olen äitiyslomalla oleva 36-vuotias nainen. Lapsia on yhteensä kolme. Elämä on ollut yhtä ruuhkavuotta jo varmaan kymmenen vuotta: lapsia, töitä, omakotitalon rakentamista, töitä, lasten harrastuksia, töitä jne...



Ennen (siis: ennen lapsia) minulla oli todella paljon ystäviä. Vuosi vuodelta he ovat vähentyneet, koska en ole yksinkertaisesti jaksanut / ehtinyt pitää heihin juurikaan yhteyttä. En ole välttämättä edes vastannut tekstareihin, saatikka ehdottanut tapaamisia jne.



Nyt yht'äkkiä tajusin, ettei minulla ole enää oikeaa sydänystävää! Tuttuja, joiden kanssa satunnaisesti soitellaan tai lähetellään sähköpostia, on paljonkin, mutta kukaan ei ole enää oikeasti läheinen,



Onko muilla tällaista tilannetta?

Sellaisia oikeita sydänystäviä, kenelle voin ihan kaiken kertoa, on varmaan viisi.



Olen edelleen läheisesti väleissä monen kanssa, jotka olivat samalla luokalla ala-asteella. Paras ystäväni on eräs, jonka olen tuntenut 3-vuotiaasta asti! :)

enää ystäviä.



Nyt tilanne on toinen. Aloin panostaa läheisimpiin kavereihini, loin meille aikaa. Nyt minulla on paljon läheisiä ystäviä ja pari sydänystävää. Mikä sitten on sydänystävän määrittely tässä. Minä itse sanoisin että 2 kaikkein läheisintä ystävää ovat sydänystäviäni. Näiden kanssa soitellaan/chattaillaan vähintään joka toinen päivä. Tavataan silloin kun ehditään, mutta kuulumiset vaihdellaan useammin.

Miksi olet jättänyt viesteihin jne. vastaamatta ja ollut passiivinen? Eikö yhtään huolettanut aiemmin se, että päästät ihmissuhteet purkautumaan ja elät vain omia kiireitäsi varten? Harmi sanoa, mutta aikuisena on vaikea solmia syvällisiä ihmissuhteita. Kannattaa aina joka elämäntilanteessa pitää huolta ystävyyssuhteistaan, ettei tarvisi herätä kylmään ja yksinäiseen todellisuuteen myöhemmin.

Mutta en mä kyllä kaipaakaan. Olen vähän erakkoluonne.

Olin 22v esikoiseni syntyessä ja siinä iässä toki moni on todella eri elämäntilanteessa, joten luulen että johtuu osin siitä. Se kyllä harmitti minua silloin ja varsinkin kun tuntui,että sama toistui kun odotin toista lastani.



Minulla on oikeastaan kolme todella tärkeää ystävää, joiden tiedän pysyvän AINA! :) Ikävä kyllä hekin asuvat eri paikkakunnilla, mutta onneksi on sentään netti ja puhelimet! Lisäksi olen saanut paljon uusia kavereita muista paikka kuntani äideistä, joten yksinäinen en ole, vaikka usein kyllä vietänkin kaiken aikani vain perheeni kanssa. Niin se kai vaan menee...

Ellei miestä ja koiraa lasketa mukaan.

Muita kuin mieheni.

eikä tuu; en luota kehenkään 100%:sesti. Mieluummin pidän iloni

ja tuskani sisälläni kuin että kuulen niistä jälkeenpäin leviteltynä pitkin

pitäjiä.

mulla on pari-kolme ystävää, joille voin kertoa aikasen paljon. Ja nämä kaikki ovat tulleet minuille tutuiksi vasta aikuisiällä! Mun mielestä aikuisiällä on helpompi solmia pysyviä ja syvällisiä ihmissuhteita!