Lue keskustelun säännöt.
Pysyäkseen vanhaksi asti terveenä ja onnellisena, täytyykö välttämättä vaalia kaveruussuhteita?
07.12.2024 |
Olen pohtinut hyvin paljon tätä asiaa, enkä tiedä siltikään, mikä pitää paikkaansa...
Eli, kaikissa opuksissa ja ohjeistuksissa, liittyen mielenterveyteen, onnelliseen elämään, dementiariskiin jne suositellaan ja kehotetaan aina voimakkaasti siihen että pitää vaalia sosiaalisia suhteita/kaveruussuhteita.
Näistä sen käsityksen, että et vaan kertakaikkiaan voi elää hyvää ja tervettä elämää, jos et pidä yhteyttä kavereihisi.
Onko tosiaan näin siinäkin tapauksessa, kun kavereiden kanssa vietetty aika on lähinnä pakkopullainen suoritus, jonka aikana vaan koko ajan toivot että tapaaminen olisi jo ohi? Joudut pinnistelemään että jaksat esittää olevasi kiinnostunut tämän toisen asioista? Otat yhteyttä/vastaat yhteydenpitoon vain koska niin kuuluu tehdä ja se on "terveellistä" mutta aidosti et haluaisi nähdä kavereitasi välttämättä enää ikinä?
En siis toivo kavereilleni mitään pahaa eikä heissä ole mitään vikaa, mutta suurin osa on vaan todella tylsää seuraa ja jotenkin stressaannun ja väsyn heidän seurassaan. Heidän kanssaan oleminen on itselleni ikäänkuin jatkuvaa pinnistelyä ja roolin vetämistä. Tykkään enimmäkseen olla vain yksin omissa mietteissäni ja olla hiljaa, ja seurassa ei tietenkään voi olla hiljaa. Vähintään täytyy kuunnella aktiivisesti, vaikkei kiinnostaisi yhtään.
Mielummin olen, teen ja menen yksin. Mutta mietin, onko tämä pitkällä tähtäimellä sitten kuitenkin vahingoksi? Eli pitääkö terveyden vuoksi vaan jaksaa pinnistellä tietty määrä kaverisuhteissa?
Kommentit (54)
Jos on onnellinen ilman niitä kavereita niin voi elää hyvinkin vanhaksi ja terveenä vaikka 100 vuotiaaksi. Kuolee suht nuoriakin sairauksiin vaikka olisivat kuinka sosiaalisia ja laaja ystäväpiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän kauan terveenä, koska olen poistanut k päät läheisyydestäni.
Niin, siis periaatteessa siis ehkä se, että kuinka paljon kaverisuhteiden ylläpito aiheuttaa stressiä vs. kuinka paljon se tuo elämään positiivisia asioita?
Eli välillä toki huomaa että vaikka jonkun kanssa olis ollut tylsääkin, niin tulee pohdittua muita asioita (hänen asioitaan) ja pinnisteltyä että jaksaa keskittyä toiseen ihmiseen vaikkei huvittaisi, liekö tämä sitten sellainen, että vaikkei tunnu kivalta, niin tekeekö hyvää kognitiivisille kyvyille tms?
Ap
No ei herranjestas. En ole koskaan halunnut liiemmin veljeillä kenenkään kassa , enkä halua edelleenkään. Evvk, harrasta toki, mikä minua miellyttää, mutta olen iloinen introvertti lähes kasikymppinen, eikä tietoakaan dementiasta.
Tilastot kyllä kertoo sitä ja tätä, mutta maailmassa olisi varmasti vähemmän denentikkoja ,jos ns, terveellinen ruoka ja ystäväsuhteet määräisi sen.
Se on ne geenit ne geenit!,
Onko suosituksissa otettu huomioon vain ekstrovertit, jotka latautuvat toisten seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omasta lähipiiristä huomaa miten ne aktiivisimmat elävät parempaa elämää vielä 80-90+v iässä. Mitä sosiaalisempi sitä skarpimpi.
Toisaalta sitten omat appikset jotka lopettivat elämisen n60v iässä (missä itse olemme nyt) ovat olleet jo yli 20v täysin avuttomia ja hoidettavia, ennen aikojaan dementoituneita. Kun kaikki oli tylsää, muut ihmiset tyhmiä jne. Perse sohvassa ja töllö auki.
Oma tätini on 94v ja suunnittelee vielä reissuja maailmalle, 80+v tuttavapariskunta ajaa muutaman kerran vuodessa Briteistä Italiaan kesäkotiinsa, tapaavat viikoittain ystäviä, pitävät vuokrataloa ja nauttivat elämästä loppuun saakka. Tämä meidänkin tavoitteena!
Ystäviltä saa kuitenkin apua, jota vanhemmiten tulee tarvitsemaan. Vastavuoroisesti voi auttaa muita siinä missä pystyy. Auttaminen kohottaa omaa mielialaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut erakkoja, jotka elää pitkänkin elämän. Minun setäni oli esimerkki tästä. Hyvin erikoinen elämäntyyli. Hän asui yksin, hoiti metsää, möi metsää, välillä kävi hanttihommia tekemässä maatiloilla, esim. perunan nostossa tai istutuksissa. Talvella aurasi kyläteitä. En tiedä, että hänellä olisi ikinä ollut yhtään ystävää. Mummo (setäni äiti) aina päivitteli, että miten piti tulla sellainen erakko pojastaan. Likaista oli hänen talossaan, kävin muutaman kerran, mutta hän itse viihtyi kotonaan. Kuunteli radiota ja kävi kalassa aikansa kuluksi. Hän kuoli vähän sikaa sitten, ikää 82 v., joten eli pidemmän elämän kuin mies keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Onko suosituksissa otettu huomioon vain ekstrovertit, jotka latautuvat toisten seurassa?
Ei sun raukan tartte latautua muiden seurassa, mutta sinä tarvitset muita pysyäksesi hengissä. Nytkin, saati iäkkäänä.
Huomaatko, hakeuduit muiden sekaan vauva.fihin vaikka kuvittelet pärjääväsi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei taida oikein ymmärtää mikä on ystävä. Joten kerronpa: ystävän seurassa on hyvä ja helppo olla, muttei pakko.
Ja kyllä, ystävyyksiä on vaalittava läpi elämän, vaikka ystävät tulevat ja menevät.
Mikään ei ole pysyvää paitsi tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suosituksissa otettu huomioon vain ekstrovertit, jotka latautuvat toisten seurassa?
Ei sun raukan tartte latautua muiden seurassa, mutta sinä tarvitset muita pysyäksesi hengissä. Nytkin, saati iäkkäänä.
Huomaatko, hakeuduit muiden sekaan vauva.fihin vaikka kuvittelet pärjääväsi yksin.
No jos vauva.fi luetaan terveyttä edistäväksu sosiaaliseksi suhteeksi, niin sit mullei oo hätää. Täällä voi sanoa suoraan mitä ajattelee, olla oma itsensä, ja sulkea sivun ja poistua, heti kun siltä tuntuu.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Huono kaveri voi stressata enemmän kuin tuo hyvää. Että jokainen tavallaan voi elää. Olisi tietysti kiva jos välitetään muista, jos joku tarvitsee käytännön apua joissakin asioissa. Jos on kipeä tai vaivoja. Osalla ei rahaakaan. Virallinen paikka ei välttämättä auta tai ole hyväksi kaikille, jos on kotrolloiva vain tai ehtoja. Perustuloko.
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut erakkoja, jotka elää pitkänkin elämän. Minun setäni oli esimerkki tästä. Hyvin erikoinen elämäntyyli. Hän asui yksin, hoiti metsää, möi metsää, välillä kävi hanttihommia tekemässä maatiloilla, esim. perunan nostossa tai istutuksissa. Talvella aurasi kyläteitä. En tiedä, että hänellä olisi ikinä ollut yhtään ystävää. Mummo (setäni äiti) aina päivitteli, että miten piti tulla sellainen erakko pojastaan. Likaista oli hänen talossaan, kävin muutaman kerran, mutta hän itse viihtyi kotonaan. Kuunteli radiota ja kävi kalassa aikansa kuluksi. Hän kuoli vähän sikaa sitten, ikää 82 v., joten eli pidemmän elämän kuin mies keskimäärin.
Oi ihanaa muhia yksin paskassa ja kuolla sinne yksin. Miehen unelma. Snifff
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys, olen tuota miettinyt. Sama seksin kanssa. Se on kuulemma naisen hyvinvoinnille ja terveydelle välttämätöntä saada seksiä vähintään kerran viikossa, eli siis kunnon yhdyntä ei mitään lelu tai käsihommia. Mutta kun se seksi on vastenmielistä ja sen jälkeen on raivoissaan ja v*ttuuntunut lähes viikon, niin onko se sitten terveellistä? Se pistää hormonitkin ihan sekaisin.
Että kun se oma pää ja keho viestii kaikin tavoin, että kaikki tämä lähinnä uuvuttaa, ei kiinnosta tai pahimmillaan aiheuttaa psyykkistä pahoinvointia niin onko se sitten terveellistä?
Onko meissä jokin erillinen osa mielessä ja kehossa missä se onkin terveellistä ja tarpeellista ja siitä saa terveyshyödyn huolimatta siitä, että olo on sellainen että tekisi mieli suunnilleen kuolla tai hävitä asumaan metsään loppuelämän ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta lähipiiristä huomaa miten ne aktiivisimmat elävät parempaa elämää vielä 80-90+v iässä. Mitä sosiaalisempi sitä skarpimpi.
Toisaalta sitten omat appikset jotka lopettivat elämisen n60v iässä (missä itse olemme nyt) ovat olleet jo yli 20v täysin avuttomia ja hoidettavia, ennen aikojaan dementoituneita. Kun kaikki oli tylsää, muut ihmiset tyhmiä jne. Perse sohvassa ja töllö auki.
Oma tätini on 94v ja suunnittelee vielä reissuja maailmalle, 80+v tuttavapariskunta ajaa muutaman kerran vuodessa Briteistä Italiaan kesäkotiinsa, tapaavat viikoittain ystäviä, pitävät vuokrataloa ja nauttivat elämästä loppuun saakka. Tämä meidänkin tavoitteena!
Niin, mutta onko tässä selittävänä tekijöinä "appisten" kohdalla se, että eivät pidä yhteyttä ystäviin, VAI se, jos ainoa aktiviteetti on television edessä istuminen?
Vaikkei pidä ihmisistä/kaveruussuhteiden ylläpidosta, voi silti olla meneväinen ja elämästä innostunut yksilö.
Itsekin harrastan paljon monipuolista liikuntaa, käyn tapahtumissa, matkustan jne (mutta mieluiten yksin näissä!) ja pidän elämääni mukavana ja miekenkiintoisena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko suosituksissa otettu huomioon vain ekstrovertit, jotka latautuvat toisten seurassa?
Ei tietenkään, vaan suositukset perustavat tieteellisiin tutkimuksiin. Keillä on suurin koettu onnellisuus, vähiten masennusta ja mielenterveyden haasteita, pitkä elämä jne. Olen miettinyt, että sekin voi olla stressitekijä, jos joku kuormittuu toisten ihmisten seurasta liikaa. Sillä voi olla monenlaisia negatiivisia vaikutuksia. Aina mahtuu poikkeuksia. Jos pystyy elämään tyydyttävää elämää ilman sosiaalisia kuormitustekijöitä ja kuitenkin huolehtii aivoistaan esim. lukemalla paljon. Ihminen käyttää aivojaan eri tavalla sosiaalisissa kontakteissa kuin ollessaan yksin, tämä tiedetään aivotutkituksista. Sitä olen miettinyt, miksei niitä käyttämättä jääviä aivojen osia voisi tietoisesti aktivoida. Esimerkiksi empatia on tärkeä ihmiselle ja empatian tunteet aktivoivat tiettyjä osia aivoissa ja yhteyksiä, jotka käyttämättä alkavat haurastua. Entäs itsemyötätunto? Eikö se aktivoi samoja aivojen osua? En tiedä, tämä oli maalaisjärkistä logiikkaa, jonka mukaan voisi tulla sama vaikutus.
Mietipä vaikka tilannetta, että olet ilman ystäviä ja saat kotonasi aivoverenvuodon tai murrat lonkkasi.
Toki voit, jos kykenet, soittaa 112, mutta sua ei sairaalasta kotiuteta kun sulla ei ole ketää läheistä. Jäät laitokseen ja kissasi viedään eläinsuojeluun.
Pääset johonkin raatolaan kahden hengen huoneeseen puolikuuron dementikon kaveriksi. Hän huutaa yhtä ja samaa vuorokaudet ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
No ei. Huono kaveri voi stressata enemmän kuin tuo hyvää. Että jokainen tavallaan voi elää. Olisi tietysti kiva jos välitetään muista, jos joku tarvitsee käytännön apua joissakin asioissa. Jos on kipeä tai vaivoja. Osalla ei rahaakaan. Virallinen paikka ei välttämättä auta tai ole hyväksi kaikille, jos on kotrolloiva vain tai ehtoja. Perustuloko.
Miksi jollain on vain huonoja kavereita?
Poistin kavereista negatiivista energiaa levittävät, kavereistaan hyötymään pyrkivät ja itseään loputtomasti kehuvat ihmiset. Elämänlaatu parani 100%. Samalla poistui kaikki henkisesti kuormittavat sosiaaliset aktiviteetit. Suosittelen lämpimästi.
?