Loukkaantuisitteko jos lapsenne opettaja sanoisi lapsenne

pitänee palata asiaan. Ei siis ole ongelmia sanallisten hahmottamissa, vaan osaa ne hyvin. ap

muutoinkin kommenttia sillä lapseni on saanut täysiä pisteitä kokeissa mukaan lukien sannalliset tehtävät. Onko koulussa jotain salaisia kokeita, joiden tuloksia ei kerrota vanhemmille vai mihihän ope perusti arvionsa?

auttaa kotitehtävissä, ei sanallisissakaan. Siksi tuo open kommentti todella outo ja hämmentävä. ap

lapsi, jonka itsetunto on aivan mitätön. Rohkaise pientä ja näytä, että hän kelpaa sellaisenaan. Ja muista, että opettaja antaa arvioita oppilaan taidoista, ei sinusta. Päästä vähän irti.

Kyllä meillä ainakin oppilas saa tarvittaessa neuvoa. Ei tietenkään sanota onko oikein vai väärin tai että mikä vastaus on, mutta jos oppilas tarvitsee apua sanallisen tehtävän helpottamiseksi pyrin neuvomaan (ja samalla neuvon myös muille oppilaille, en vain kysyjälle). Yhdelle ryhmälle luen aina sanalliset kysymykset ääneen. Luokassa on monta, joille lukemisen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia ja ääneen luku helpottaa heidän tehtävänhahmotustaan.

eihän kokeissa anneta mitään neuvoja. Lapseni on myös nopea,aina nopeimpien joukosssa. Ei kotona tarvi neuvoja sanallisissa, ne on helppoja hänelle. ap

Ei tämä tällä palstalla selviä. Kysy reilusti opettajalta, mitä hän arvioillaan tarkoitti.

kaikille oppilalaille. Ope on itse sanonut tämän. ap

opettajaltakaan mitenkään diplomaattisesti ilmaistu. Ihan saman asia olisi voinut sanoa: "Lapsesi selviytyy hienosti mekaanisista laskuista, mutta sanallisissa tehtävissä on vielä hankaluuksia" (jos siis näin on, sitäpaitsi ainahan matematiikassa mekaaninen laskeminen on helmpompaa kuin soveltaminen)



jotkut ihmiset nyt vaan töksäyttelevät sanomisensa.



Toinen vaihtoehto on, että äiti on ollut jotankin yliomahyväinen lapsen suhteen ja itse mainostanut lapsen suurta lahjakkuutta jne ja opettaja (epäammattimaisesti, mutta varsin inhimillisesti) palautti äidin maan kamaralle...

ei tarvitse ettekä saa ajatella, että peli olisi menetetty.



Kaikkea voi oppia, jos niiden eteen tekee työtä. Se voi tarkoittaa pikkusen enemmän työtä taikka paljon työtä. Suurin este kehitykselle on kuunnella ja varsinkin jäädä märehtimään tuollaisia lausahduksia - olkoon sitten miten totuuden nimissä tahansa sanottuja.



Viimekädessä siis esteenä on vain omat ja muiden ennakkoluulojen asettamat esteet. Ja juu, olen matemaatikko ja juu, olen äiti, jonka lapsi varmaan joskus olisi varmaan saanut taidoistaan juuri tuollaisen arvion, mutta joka kehittyy huimasti. Kokeissa ratkaisee joskus jopa loppupään tehtäviä eli niitä sovellettaviakin.

näin kovasti.

Ap.n lapsihan sai täysiä pisteitä myös kirjallisista osioista. Mikä mättää?



Itse olen matikassa ollut aina mekaaninen laskija. Minulla on lievä lukihäiriö ja se vaikeutti luettujen tehtävien suorittamista. Mutta keksin kaavoja ja keinoja niiden selvittämiseen, vaikka en osannut niitä aina niin soveltaa. Sain kymppejä kokeesta ja se riitti ja on riittänyt minulle myös elämässä.



Moni lapsi keksii omanlaisia vaihtoehtoisia keinoja oppimiseen. Onko olemassa vain yksi ainoa keino, millä saisi oppia. Oma lapseni on myös ns. erilainen oppija joissain asioissa. Hänelle on ihan keksimällä keksitty erilaisia keinoja, millä oppii. Olemme käyttäneet näkömuistia ja värejä hyväksi tässä oppimisessa. Eikö opettaja ole kyllä koskaan moittinut, että väärin opittu tai väärin tehty koe jos on mennyt oikein. On pikemminkin ollut innostunut näistä keinoista ja kysellyt meiltä paljon, miten poika pystyy suoriutumaan tehtävistään niin hyvin, vaikka selviä oppimisvaikeuksia on.

puutteesta) oppilaassa.



Koen muuten myös kiusalliseksi nämä lausunnot, joita parhaillaankin erilaisiin erikoislukioihin pyrkivät oppilaani tarvitsevat ja käyvät pyytelemässä lomakkeisiinsa. En voi väittää tuntevani oppilaitani niin hyvin yksilöinä, että osaisin tehdä tyhjentävän (ja luotettavan) analyysini oppilaani osaamisen kaikista puolista hienosääteisesti. Parhaani mukaan yritän kaikki ottaa yksilöinä opetuksessa huomioon, mutta arki karsii kyllä hienot periaatteet nopeasti, monesti huomaa, että aika ja energia menee pääasiassa pariin oppilaaseen luokassa, vaikka mukamas opetustilanteessa yrittää huomioida kaikkia. (Ja salaisuushan ei varmaan ole, että häiriköiden ja hitaimpien kanssa se aika pääasiassa vierähtää, eikä tilanne varmaan tulevaisuudessa parane, kun erityisoppilaita entistä enemmän integroidaan yleisopetukseen.)



No, onneksi työssä riittää haastetta, esim. juuri siihen yritän tulevaisuudessa keskittyä, miten saan hyvin menestyviä oppilaita ohjattua ja kohdattua enemmän opetustilanteissa. Jos työssä ei olisi haastetta, en varmaan jaksaisikaan siitä vuosia innostua.



t.yläkoulun ope

Lapseni viskariryhmän(5-vuotiaat) opettaja, oli sitä mieltä, että lapsesta ei tule kirjoittajaa, tai kirjallisesti lahjakasta. Tämä tuli, ilmi kun kerroin, ettei itselläni ole ilmaisutaitoa, tai kykyä kirjoittaa ajatuksiani. Mukava lastentarhan opettaja totesi, ettei tule varmaan lapsellekaan:D



Tästä on aikaa jo 5 vuotta. Lapsi menestyy koulussa ihan ok, vielä ei ole huomattavissa ainakaan normaalista poikkeavaa lahjattomuutta!

Mistä lähtien sana hyvä, on ollut negatiivinen asia? Hyvähän on hyvä, siis hyvä juttu...



Koulussa kokeita ei tehdä sen mukaan, että vain ne erittäin lahjakkaat voisi saada kymppejä vaan just niin, että ne perushyvät voi saada niitä kymppejä. Se että saa täydet pisteet tarkoittaa, että on osannut ne asiat, joita on opeteltu. Se, että saa kokeesta täydet pisteet ei vielä tee kenestäkään erityisen lahjakasta, vaan hyvän...



Ja monilla lapsilla on erityisesti matematiikan kanssa se ongelma, että he osaavat hyvin laskea mekaanisesti sen, mitä pitää, niin sanallisissakin laskuissa - mutta eivät oikeasti käsitä mistä on hommassa kysymys. Varsinkin ala-asteella tällainen mekaaninen täysin oikein osaava laskutaito on hyvin yleistä... lahjakkuutta on enemmän juuri se jonkun aiemmin mainitsema juttu, että oppii ne omat tavat laskea asiat sen pohjalta miten pystyy ne käsittämään...



Mä totisesti toivon, että äiti on iloinen ja innoissaan siitä että lapsi on hyvä ja että lapselle annetaan ymmärtää, että hyvä on hyvä eikä huono!

ne hyvät ja erinomaiset toisistaan kun tehtävinä on vain noita helppoja? En ole ap mutta lapseni siis saa aina täysiä pisteitä mutta arvosanna on hyvä. Olisi siis kiinnostavaa tietää miten voi saada erinomaisen kun ei niitä haastavampia tehtäviä edes ole????

tai kuinka lapsi osaa nuoleskella tms. Tätä on nähty.



Meillä on keväällä jo suuri vitsi aikuisten ja lasten keskuudessa esim. stipendit. Vuoden aikana mietimme, kuka luokasta on suurin kiusaaja. Hän yleensä saa stipendin.

lapsi on hyvä vain mekaanisissa laskuissa. Olisiko opettajien yleisesti käyttämä termi lapsista, jotka saavat hyviä numeroita kokeista, mutta jotka ope on luokitellut "ei niin lahjakkaaksi"? Itse ainakin päättelin, että ko. ope ei pitänyt lapsestani eikä myöskään pitänyt älykkäänä. Onneksi ope nyt vaintunut ja lapsella oli eka kertaa viime todistuksessa matematiikassa erinomaiset arvosanat!! Eli ei se ope sana ole mikään absoluuttinen totuus!

miten muutenkaan voitaisiin saada erinomainen arvosana jos kerran täydet pisteet kokeissa ovat ihan yleisiä eikä haastavampia tehtäviä edes ole. Jotain mätää kyllä tuollaisessa systeemissä on! Kai opet haua pitää sen pärstäkerroin varan arvosanoissa tuollaisella systeemillä. Reilumpaa olisi tehdä sellaisia kokeita ettei kaikkia saa täysiä pisteitä vaan olisi myös haastavampiakin tehtäviä.

Lapsesi ei ole terävin mitä tulee sanallisiin tehtäviin - so?



Miten vanhemmat ovat niin mielettömän herkkänahkaisia mitä tulee omiin lapsiinsa ja heidän taitoihinsa?? En ymmärrä. Onko se huonoa itsetuntoa (vanhemmilta)?



Jos minulle sanottaisiin, että lapseni ei oikein taida jotain tiettyä asiaa, mutta vastaavasti osaa jotain muuta, niin pitäisin vaan hyvänä, että joku arvostelee rehellisesti lapseni taitoja. Ei kaikessa voi olla hyvä (etenkään suurin osa ihmisistä!)

opettajaltakaan mitenkään diplomaattisesti ilmaistu. Ihan saman asia olisi voinut sanoa: "Lapsesi selviytyy hienosti mekaanisista laskuista, mutta sanallisissa tehtävissä on vielä hankaluuksia" (jos siis näin on, sitäpaitsi ainahan matematiikassa mekaaninen laskeminen on helmpompaa kuin soveltaminen)

jotkut ihmiset nyt vaan töksäyttelevät sanomisensa.

Toinen vaihtoehto on, että äiti on ollut jotankin yliomahyväinen lapsen suhteen ja itse mainostanut lapsen suurta lahjakkuutta jne ja opettaja (epäammattimaisesti, mutta varsin inhimillisesti) palautti äidin maan kamaralle...

Palautteen antaminen on taitolaji, jonka monet opettajatkin hallitsevat valitettavan huonosti. Enkä oikeastaan usko että matematiikkaa varten tarvitaan mitään erityistä lahjakkuutta vielä perusopetuksessa. Ainoastaan paljon harjoittelua.

hyvä myös sanallisissa tehtävissä eli nekin aina oikein! Opettajien pitäisi käsittää että oman ´lapsen arvosteleminen on varmaan herkintä aluetta ihmisille ja esitää asiansa kuten joku sanoikin.

että ap.n lapsi ei osaa sanallisia tehtäviä.

Ap kertoi, että lapsi saa niistäkin täydet pisteet ja vihkotehtävät oikein.



Eli minä ymmärrän sen niin, että lapsen pärstäkerroin ei miellytä opea kun oikeaa valittamista ei ole.



Olen ennenkin vastannut tällaiseen ketjuun oman esimerkin. Minulla on tokaluokkalainen tyttö, joka on kympin tyttö. Tekee lisätehtäviä ja ekaluokalla teki jo kolmannen luokan tehtäviä. Luokassa on myös toinen kympin tyttö.



Mutta on yksi ero. Minun tyttöni on villi poikatyttö. Tunneilla on kuitenkin hiljaa ja auttaa mielellään heikompia poikia. Mutta hänellä on lyhyt tukka ja pitää päällään trikoita ja ruutuhametta ja tennareita. Värikkäitä vaatteita, mutta siistejä.

Toinen tyttö on vaalea, pitkätukkainen, ujo ja syrjäänvetäytyvä. Kulkee vaaleansinisissä villapaidoissa ja farkuissa ja välitunneilla hyppää tyttöjen kanssa narua kun taas oma tyttöni potkii poikien kanssa jalkapalloa.



Voitte miettiä, kummalla oli joulutodistuksessa arvosanat hyvät ja kummalla kiitettävät. Koetuloksissa ja tuntiaktiivisuudessa ei ole eroja.



Ei minua kyllä haittaa, eikä tyttöäkään. Koska hassua, että hän sai vain hyviä, vaikka on niin paljon edellä muita oppimisessa. Mutta opettajaa en osaa enää kunnioittaa. Onneksi vuoden päästä vaihtuu opettaja ja arvosanat tulevat muuttumaan uuden opettajan myötä. Tiedän hänen olevan oikeudenmukainen (kas kummaa, sattuu muuten olemaan miesopettaja)