Uskonnollisia perusteita synnytyskivun lievittämisestä kieltäytymiselle?

Mutta mikei... Ihan järkeenkäypä selitys........



itse odotan kolmatta ja ihan oman ja lapsen terveyden vuoksi olen jättänyt kivunlievitykset ottamatta.... Lukuunottamatta homeopaatisia ja ilokaasua... ne mulle on kelvannut....



otin etukäteen selvää synnytyksestä luonnollisena tapahtumana sekä kemiallisista kivunlievitysaineista ja päätin ten perusteella olla haluamatta niitä missään tapauksessa.



Luin esim. kirjat:



Balaskas Janet: Aktiivisynnytys

Kuusisto Ritva: Imetä Oikein

Miettinen-Jaakkola Aila: Luonnollinen Syntymä



Sekä Aktiivisetn synnytyksen kotisivuja:

http://www.aktiivinensynnytys.fi/artikkelit.php?artikkelinr=24



T: 36v ei-uskonnollinen kolmatta odottava :)

Vaan vain huoli omasta ja vauvan voinnista. Tiedäthän että epiduraali voi rentouttaa lantionpohjan lihaksia liikaa, jolloin ei tule riittävästi pehmytkudosvastusta jonka tarkoitus on kiertää vauvaa synnytyskanavassa oikeaan asentoon syntymisen kannalta. Eli epiduraali lisää riskiä että vauva syntyy epäedullisessa tarjonnassa jolloin ponnistusvaihe pitenee ja vaikeutuu, itsellesi voi tulla enemmän vaurioita alapäähän etenkin jos vauva joudutaan kiskomaan imukupilla ulos. Lisäksi joillekin epiduraali tekee niin tunnottoman olon että ponnistaminen on tosi hankalaa kun supistuksia ei tunne.



Mun mielestä kipu on synnytyksessä ihan turhan kohuttu juttu. Toki se tekee kipeää mutta harvemmin sitä joka päivä synnytetään että kyllä se on ihan poikkeuksellista ja kun kivulla on selkeä tarkoitus niin sen kyllä kestää! Kipu ohjaa sinua synnytyksen edetessä tarkoituksen mukaisiin asentoihin vauvan kannalta, liikkumaan jne. ja nämä nopeuttavat synnytystä. Mielestäni synnytys on upea kokemus ja se kannattaisi kokea ilman mitään lääkkeitä jos ei nyt ole ihan välttämätöntä. Tyhmä ajatuskin että "ilman muuta otan kaiken kivunlievityksen". Eikö voisi tsempata itsensä ja vauvan vuoksi ja ajatella että se kivunlievitys sitten jos tosissaan on tarpeen. Saatat yllättää itsesi, synnytyskipu on erilaista kun esim. jos jalka olis poikki. Siinä on selkät supistukset joilla on tauko ja jokainen kipeäkin supistus tuo vauvaasi lähemmäksi teidän kohtaamistanne!



Kaikissa synnytysjutuissa korostuu aina KAMALA kipu, ehkä kipu sinänsä on poikkeuksellista kun sitä ei kukaan koe normaalisti elämässään, mutta se ei ole kamalaa ollenkaan vaan kovaa kipua jolla on selkeä tarkoitus. Se tukalin paikka on just ennen vauvan syntymää, mutta sitten se on loppu. Tutustu aiheeseen vielä ja asennoidu kipuun vähän toisella tapaa! Kipu ei ole vihollinen vaan merkitsee supistuksia jotka johtavat sinun oman vauvasi syntymään!



Terkuin kohta kolmen äiti

enkä ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi kieltäytynyt kivunlievityksestä uskontoon vedoten.



Poikkeuksena taitavat olla skientologit. Eikös heillä ole sellainenkin sääntö, että synnytyksessä pitää olla hiljaa?!



4

Minä suosittelisin, että kannattaa kuunnella omaa oloa ja kehoa. Huomaat kyllä pian, mitkä asennot tms. tuntuvat parhailta. Itse en olisi voinut kuvitellakaan esim. makaavani selälläni tai istuvani supistuksen tullessa. Minulla auttoi kävely, syvään hengittäminen, hieronta ja suihku.



Sairaalassa sain sitten ilokaasua ja ekalla kerralla myös epiduraalin.



Ei minusta epiduraalia kannata pelätä sen perusteella, että se on joskus aiheuttanut jollekin tunnottomuutta ja ponnistusvaikeuksia. Useimmille siitä on merkittävä apu. Ja ainakin minulle kävi niin, että epiduraalissa tunsin erittäin selvän ponnistustarpeen ja ponnistus sujui hyvin.



Toisen kerran synnytin luomuna, eikä ponnistustarvetta tullut ollenkaan. Sanon että oli kyllä vaikeaa ja tuskallista ponnistaa, kun ei yhtään tuntunut siltä. Kyllähän vauva ulos saatiin, mutta hankalaa se oli!



Eli ei tuo aina mene niin, että luomusynnytyksessä tietää mitä tehdä ja lääkkeiden kanssa ei tiedä.



Tsemppiä tulevaa koitokseen. :)

Mutta se ei ole pakottava syy kieltäytyä kivunlievityksestä tietenkään. Itse kuitenkin sain voimaa kestää kivut rukouksen avulla.

ihan siitä syystä, et pidän sitä riskinä omalle ja vauvan terveydelle.. en ole tutkinut asiaa miltäänn kantilta, tämä on vaan tällainen oma ajatus, ettei voi olla pelkästään hyvä juttu.

Kuuntele omaa kehoasi ja omia tuntemuksiasi.

tä epiduraali voi rentouttaa lantionpohjan lihaksia liikaa, jolloin ei tule riittävästi pehmytkudosvastusta jonka tarkoitus on kiertää vauvaa synnytyskanavassa oikeaan asentoon syntymisen kannalta. Eli epiduraali lisää riskiä että vauva syntyy epäedullisessa tarjonnassa jolloin ponnistusvaihe pitenee ja vaikeutuu, itsellesi voi tulla enemmän vaurioita alapäähän etenkin jos vauva joudutaan kiskomaan imukupilla ulos. Lisäksi joillekin epiduraali tekee niin tunnottoman olon että ponnistaminen on tosi hankalaa kun supistuksia ei tunne.

En ole tätä tiennyt. Mutta omakohtaisesti ikävä kyllä kokenut. Eli esikoisen jälkeen minulle lisättiin epiduraalia liian myöhään, josta syystä en missään vaiheessa tuntenyt tarvetta ponnistaa enkä juurikaan tuntenut supistuksia. Tosi vaikea oli yrittää ponnistaa ilman supistusten apua. Tästä syystä ponnistusvaihe vei yli 2 tuntia ja lopulta vauva jouduttiin auttamaan ulos imukupilla.

Toista synnyttäessä taas vauva tuli ihan hollille mallikkaasti ja sain hyvin tukea ponnistamiseen supistuksista, mutta vauva oli etutarjonnassa (eli tulossa otsa edellä) josta syystä jäi jumiin lantion luiden väliin. Lääkäri sai vetää vauvan ulos imukupilla kaikin voimin ja repesin tosi pahasti.

Odotan nyt kolmattani rv 19 ja tämän luettuani en todellakaan ota epiduraalia tälä kertaa.

Toinen kohta kolmen äiti

joka ei huolinut kivunlievitystä. Rukoilulla ne kivut hoidettiin.

Raamatussa sanotaan, että "suureksi teen sinun raskautesi vaivat ja kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän" (sanamuoto voi olla väärin, mutta asia on noin). Miten uskovainen voi lievittää sitä kipua, jonka Jumala on hänen osakseen määrännyt?! On sitä epäsuorempienkin viittausten perusteella määrätty ihmisten käyttäytymistä! (itse olen ateisti, jonka mielestä tämäkin on osoitus siitä, miten perinne määrää sen, mitä Raamatun lauseita pidetään tärkeinä. Sinänsä en toivo kenenkään jättävän apua vastaanottamatta tuon uskonnollisten syiden takia)



Ja synnytyskivun määrää on ihan turha alkaa toisille kuvaamaan ja sanomaan, että sen kestää, se on niin yksilöllistä. Osa naisista kokee vain jotain kk-kipumaista tuntemusta, osa menee psykoosiin kivusta. Kipukynnyksellä on osansa, mutta sen lisäksi kivun absoluuttinen määrä vaihtelee tosi paljon. Itselläni synnytyskipu oli jotain valtavaan lihaskramppiin verrattavaa. Ja Epiduraali taittoi siitä pahimman, mutta ei tosiaankaan vienyt tuntoa eikä löysyttänyt kanavaa.

EI ota epiduraalia. Jos synnytys vaikka pitkittyy ja kipu on sietämätöntä, niin epiduraalista voi olla merkittävä apu. Kivun lievittyminen antaa äidille voimia ja voi siten edistää synnytystä.



4

Raamatussa sanotaan, että "suureksi teen sinun raskautesi vaivat ja kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän" (sanamuoto voi olla väärin, mutta asia on noin). Miten uskovainen voi lievittää sitä kipua, jonka Jumala on hänen osakseen määrännyt?!

Juttuhan meni Raamatun mukaan niin, että ihminen eli paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Siellä oli kaikki hyvin: ei kipua, pahuutta eikä tuskaa. Kun ihminen sitten lankesi syntiin, niin nykyäänkin voimassa olevat luonnonlait astuivat voimaan. Sen jälkeen ihmiset ja eläimet tulivat tuntemaan kipua.

Ei Jumala siis sanonut "määrään sinut synnyttämään kivulla, et saa yrittää lievittää kipua", vaan "nyt on niin, että näiden luonnonlakien mukaan synnyttäminen ja muut vaivat sattuvat".

Jos ensimmäinen tulkinta pitäisi paikkansa, niin eihän ihminen saisi tehdä mitään yrittääkseen helpottaa omaa tai muiden elämää millään tavalla. Ja sellaiseenhan ei Raamattu missään kannusta.

4

olihan mulla myös rentoutumistekniikka käytössä.... JA se muuten auttaa tosi paljon siinä vaiheessa kun suppareita tulee jo siihen tahtiin, että väliä on enää minuutti jos sitäkään......