Kysymys korvien putkituksesta!!!!!

Onko lapsellesi annettu esilääkitys????

jos ei niin miksi ei ja mitä esilääkitystä annettiin?

vähän pienempänä annoksena van.

jotta kanyylin laitto ns. kivuttomampaa? Annettiinko rauhoittavaa?

Keskusteltiinko lääkityksestä etukäteen?

Meille sanottiin, että lapsi saa nämä sekä särkylääkkeen, mutta sai särkylääkkeen vain 1min ennen toimenpidettä, kanyyli ilman puudutusainetta, eikä myöskään rauhoittavaa. Haluaisin tietää kuinka yleistä tämä on! Kiitos etukäteen.

Ei kuitenkaan mitään paracetamolia, vähän ihmettelin tota!! En muista mitä oli, mutta lapsi rentoutui ja tuli väsyneemmäksi. (Ja iloiseksi, se oli tosi hassua!!) Putkitus meni oikein hyvin ja toipui nopeasti.

Pääsimme toimenpiteeseen heti ja vanhemmat saivat olla mukana nukutusvaiheessa. Miksi siis antaa lapselle esilääkettä, sittenhän sairaalaan pitäisi mennä jo hyvissä ajoin, että lääke alkaa vaikuttaa.

meillä on molemmat lapset saaneet pronaxenia normaalia isomman annoksen.. ei kyllä juuri vaikutusta ollut...

sairaanhoitajan haastattelu, samalla uniperhosta varten voidetta (puudutetta) ja muovikelmu päälle



sitten leikkimään 45min (puudute alkaa vaikuttaa)



esilääke, joka alkaa 30min sisällä raukaista lasta, alkaa höpötellä eikä välttämättä pysy kunnolla pystyssä. koko ajan vanhempi siinä seuraamassa lasta.



sitten saliin hoitajan sylissä tai jos isompi niin kävelee itse



äiti/isä kahville ja takaisin 30min-1h:n päästä, odottelemaan että kutsuvat heräämöön lapsen luo. Siinä istuskellaan lapsen luona ja odotetaan heräämistä ja kun herää niin oma vanhempi paras rauhoittamaan lasta, kun herää tokkurassa.



sitten kun on virkeämpi mennään leikkihuoneeseen istuskelemaan/katsomaan videoita. Lapsi vielä niin tokkurassa, että pystyssä ei pysy.



Leikkauksesta 2h-> jos olo hyvä, lapsi syönyt jätskiä, mehua tms niin pääsee kotiin. kipulääkettä ei tarvi jos pelkkä putkitus, kitarisaleikk. jälkeen muut ohjeet.

1. kerralla esilääkitys ja puuduterasva kanyylikohtaan

2. kerralla ei esilääkitystä/puudutetta vaan lapsi "humautettiin" uneen ennen kanylointia.



Molemmat kerrat oikein hyvät kokemus. Paikkoina Jorvi ja HUS korvaklinikka.

Ei laitettu puuduttavaa kanyylia varten koska kanyyli laitettiin vasta kun lapsi oli humautettu niin ei kyllä tuntenut mitään.. näin ainakin yksityisellä jossa me olemme käyneet 3krt putkituksissa.

Ei kuitenkaan mitään paracetamolia, vähän ihmettelin tota!! En muista mitä oli, mutta lapsi rentoutui ja tuli väsyneemmäksi. (Ja iloiseksi, se oli tosi hassua!!) Putkitus meni oikein hyvin ja toipui nopeasti.

...Saimme myös sen "taikarasvan" käteen. Esilääkityksenä oli nimenomaan rauhoittava ja jotain särkylääkettä. Täällä sairaalassa sanoivat että antavat aina myös rauhoittavan pienille lapsille, niin ei esim. leikkaussaliin meno pelota niin kovin. Meillä poistettiin myös kitarisat samalla, en tiedä onko sillä merkitystä...

Meillä myös kerran otettiin sairaalassa verikoe alle 2v:lta ilman puudutusta ja se oli tosi kamalaa!! Olin myös tosi kiukkuinen silloin! En ollut etukäteen tiennyt puudutuksista, kun oli vasta ensimmäinen lapsi, eikä kukaan sairaalassa maininnut siitä. Myöhemmin vasta tuttaviltani kuulin, että heidän pienille lapsilleen on aina annettu.

pelkkää tuubitusta varten?

annetaan esilääkitys ja kanyyli pelkässä putkituksessa

Leikkaussalissa kanyyli käteen ja "humautus" sitä kautta.

Eli esilääkettä ei saanut eikä nukutuslääkäri tiennyt tästä vaan runnoi itkenvät ja rimpuilevan lapsen käteen kanyylin ja unilääke annettiin sitä kautta.



ap

ja sitten hommiin. Tämä tehtiin yksityisellä. Lasta ei voitu nukuttaa. putket saatiin paikalleen ja homma kesti noin 40min-1h.niin ja lapsi oli tuolloin noin 1v.

niin ja kaikille ihmettelijöille, korvat oli putkitettava ja imettävä tyhjiksi muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Toimenpiteen jälkeen lapsi oli todella vihainen mutta seuraava (ja sitä seuraavat aamut korvasivat)aamuna tyttö oli yhtä aurinkoa...ja niin on edelleen

Kanyylia yritettiin molempiin käsiin, mutta ei saatu. Sitten yritys toiseen nilkkaan ja lopuksi vielä toiseenkin nilkkaan. En enää muista, montako yritystä oli, mutta liikaa. Lapsi huusi ja repi kädestään neulan (joka jätettiin, vaikka ei suonessa ollutkaan). Lasta piti paikoillaan 1 mies ja 1 naishoitaja sekä isä ja äiti yritti rauhoitella. Onneksi vihdoin saatiin nukahtamaan vaikka vielä viime hetkillä lapsi huusi, että ei nukkumaan, ei nukkumaan.



Toimenpide ei kestänyt kauaa. Kuulimme odotushuoneessa, että lapsemme heräsi ja huusi valtavasti. Sitten haettiin lääkäri sinne ja aina vaan huuto koveni. Lääkäri poistui huoneesta ja kertoi, että toisesta korvasta oli tullut verta siksi oli vielä jotain pitänyt tehdä. Vieläkään meitä ei pyydetty lapsen luo vaan kysyimme itse, voisimmeko mennä rauhoittelemaan, koska huutoa ei ollut lainkaan kiva kuunnella.



Pari tuntia leikkauksen jälkeen odottelimme pikku potilaan toipumista ja sitten palasimme kotiin. Korvatulehduksia putkituksen jälkeen ei ole enää ollut ja lapsi nyt 3 v, mutta putkituskokemus oli kyllä kamala.

puolivuotiaalle laitettiin putket yksityisellä. Lääkäri puudutti korvan jollakin aineella, jota laittoi pumpulipuikkoon, ei nukutettu. Me vanhemmat pidimme lapsen pään paikallaan ja lääkäri laittoi putket korviin. Toimenpide kesti noin 4 minuuttia. Ja siinä ajassa putkitettiin molemmat korvat. Toimenpide ei ollut sen ihmeellisempi kuin korvien puhkaisukaan, joka oli jouduttu tekeen jo kaksi kertaa kierteen aikana. Lapsi hiukan tietysti itki, mutta itku loppui heti kun pääsi syliin.

kolmivuotiaan putkituksessa hoitajan haastattelussa kysyttiin tarvitseeko esilääkitä, siis kipulääkityksen lisäksi. Koska lapsemme ei laita tutkimuksissa ja toimenpiteissä vastaan, niin sanoin ettei se ole tarpeellista. Eikä se ollutkaan. Lapsi oli hiljaa ja liikkumatta paikallaan, kun tippa laitettiin ja korvia tutkittiin.

Tämä tapahtui kotikuntamme keskussairaalassa julkisella puolella. Minusta palvelu oli muutenkin erittäin ammattaitoista, huolehtivaa ja hyvää.



Yksivuotiaamme putkitettiin yksityisellä lääkäriasemalla, nukutus tehtiin maskilla neljän ihmisen pidellessä lastamme paikoillaan. Lapsi huusi, kiljui ja laittoi vastaan minkä pystyi. Nukahtaminen tapahtui kuitenkin nopeasti, ja tippa oli laitettu sen jälkeen.



Molemmissa tapauksissa, ja yhdessä aikasemmassakin putkituksessa, jossa esikoisemme oli 10 kk, anestesialääkäri on ollut tipan laittamisen kannalla, Ihan varalta, koska lapset ovat pieniä ja ennen toimenpidettä piti olla syömättä niin kauan. Kaikki putkituskokemukset ovat olleet erittäin hyviä..

laps oli mun sylissä kun humautettiin uneen, helppo homma, ei esipuudutteita...

Itse olen sh:na leikkausosastolla, jossa suurin osa potilaista on pieniä lapsia. Liian usein törmää siihen, että lapsille ei ole kerrottu totuutta. On kerrottu, että käydään vaan lääkärissä. MInusta se on väärin ja lapsen luottamus omaa vanhempaa kohtaan kärsii pahasti.

Jos lapselle on kerrottu mitä tapahtuu ja vanhempi itsekin on rauhallinen niin lapsikin on luottavainen ja rauhallinen toimenpiteeseen tullessa.