Sairas tuo uusimman Perhe-lehden juttu että lapsi kasvatetaan sukupuolettomuuteen

"Koulussa ihmetellään vielä noita kettua ja sutta, lapsesta tulee kummajainen joukossa"

Siis, jos kumpikaan ei tunne olevansa mies/nainen... Huoh.

kun molemmat kuvittelivat harrastavansa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa.

Siis, jos kumpikaan ei tunne olevansa mies/nainen... Huoh.

Ainoastaan yksi täysin molempisukupuolinen nisäkäs on löytynyt ja silloin tapaus koski lintua. Eri asia on, jos ihminen kokee olevansa sekä mies että nainen.

kun molemmat kuvittelivat harrastavansa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa.

Musta on myös mielenkiintoista, miten tärkeänä sukupuolittamista täällä pidetään. Että on suurin piirtein lastensuojelutapaus, jos lasta ei kasvateta oman sukupuolensa mukaisesti:-O



Mulla on kolme tyttöä, kaikki toki tietävät sukupuolensa, mutta sukupuolineutraaliuteen pyritään ihan tietoisesti. Mua vaan jaksaa ärsyttää, kun ympäristö kasvattaa niin tyttöä ja niin poikaa.

perhe jossa halutaan vain olla korostamatta lapsen sukupuolta, lukekaapa juttu, ja tulkaa sitten uudestaan kommentoimaan.



Tossa jutussa meni kaikki ihan yli hilseen. NIIN itsekästä toimintaa, että ei voi kun sääliä lasta.

koska se olennainen kromosomialue voi olla toimimaton. Siksi sukupuolta on todella vaikea määritellä millään yksiselitteisellä kriteerillä ainakaan ennen murrosikää.



Ymmärrän Ruun vanhempia sen verran, että en minäkään halua "antaa" lapsille valmista ja ehdotonta sukupuolimallia. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että tilastollisesti (vain tilastollisesti!) ajatellen pojat kiinnostuvat tietynlaisista asioista tyttöjä enemmän, ja vanhempien kasvatuksella on sen kanssa hyvin vähän tekemistä.



Mutta: käyttäytymällä noin Ruun vanhemmat tuntuvat tekevän sukupuolesta HÄVETTÄVÄN ja SALATTAVAN asian. Sitä en hyväksy!



Ja ei, lintu ei ole nisäkäs :-)

Kävin aikoinaan lapseni kanssa psykologin vastaanotolla (käytöshäiriöitä). Psykologi teki testejä, keskusteli ja väänsi ja käänsi. Eräänä päivänä koki kuin valaistumisen kysyttyään, että millä lapseni leikkii: "nukeilla, poneilla, lukee, piirtää, askartelee... On sillä pari autoa ja legotkin". Pari autoa ja legot aiheutti sellaisen kipinöinnin siinä ihmisessä, että harvoin on nähty! Veti diagnoosin, jossa tyttölapsen aggressiivisuus selvästi kumpuaa siitä, että olen SALLINUT hänen leikkiä poikien leluilla...



Huoh, huonompaa diagnoosia olisin voinut kuvitella. Käynnit loppuivat (psykologi lopetti, ajatteli kai tehneensä työnsä), vaan lapsen aggressiivisuus jatkuu...

..päivittelin sitä miehelleni. Ketosessa ja Myllyrinteessä oli vitsi vanhemmista kun joku tuli kysymään lastenvaunuja työntävältä pariskunnalta kumpi lapsi on "emme halua tietää"..Ja sitten todellisuudessa on tällainen pariskunta!



Meillä pojilla on baby borneja jne..Mutta tällä hetkellä 2 v leikkii (toinen vasta vauva) lähinnä vain muovailuvahalla ja työkaluilla. Imettää ja hoitaa pehmoleluja.Ymmärrän tietynlaisen "sukupuolivapauden" mutta tuolla pariskunnalla tosiaan meni kyllä yli tuo asia jos ei voi kellekkään asiaa kertoa että kumpi lapsi nyt on.

Meistä on muutenkin niin noloja esimerkkejä julkisuudessa ja nyt vielä tuollainen tapaus...selittele siinä nyt sitten huolestuneille että ei, me emme kasvata lastamme kuten nuo yhdet...juu olen feministi mutten tuollainen...tiedän olevani melko maskuliininen mutta ei, en aio alkaa näyttämään mieheltä enempää...

tai poikia. Uskoisin kyllä että päiväkodissa hänelle selviää kumpi on. säälittää myös se ettei lapsella ole äitiä ja isää vaan kettu ja susi.

Täytyypä käydä tsekkaamassa. Noin äkkiseltään ajateltuna tuollainen kasvatus on ihan yhtä paha kuin jos väkisin pakotetaan poika pojan malliin ("pojat ei itke-tyyliin") ja tyttö tytön muottiin. Jos tämä Ruu on vaikka nyt sitten tyttö, ja alkaakin hirveästi haluta vaaleanpunaista vaatetta ja koruja, suostuvatko vanhemmat sitten siihen? Jotenkin tuntuu että tuollainen sukupuolettomuus aiheuttaa sen että kaikki feminiiniset ja maskuliiniset tunnusmerkit on jotenkin hävettäviä, ja lapsi voi alkaa tuntea häpeää jos (luonnollisesti) kasvaa toiseksi sukupuoleksi vahvemmin eikä vaikka ketuksi niin kuin vanhemmat toivovat.

että entäs jos tämä lapsi esim 3-4v alkaakin haluta leikkiä vain "tyttöjen" leikkejä, sattuukin olemaan oikein "prinsessa" luonteeltaan, kuten osa pikkutytöistä vaan sattuu olemaan, sallitaanko hänelle se?? Ja vanhemmathan sen määrittelee selvästi mitkä on tyttöjen ja poikien leluja, jos kerran niitä ei voi antaa lapselle vain sen varjolla, että lelut määrittelisivät sukupuolta, tai ohjaisivat käyttäytymään tietyllä tavalla. Minusta sukupuolineutraali kasvatus sinällään on ihan ok, kunhan lapsi oikeasti saa olla sellainen kun haluaa. Jos vanhemmat väkisin pukevat tietyllä tyylillä, tai rajoittavat millä leluilla lapsi saa leikkiä, siinä ei ajatella lapsen parasta.

Ja mitä pahaa siinä on jos tyttö haluaa käyttää koruja? Tai poika leikkiä autoilla? Minusta kummallakin sukupuolella täytyy olla oikeus leikkiä ja pukeutua kuten haluaa, pääasia on tarjota kaikenlaisia leluja ja mahdollisuuksia, sukupuoleen katsomatta!



Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö, ja vaikka kuinka tyttö on vauvasta asti elänyt autokasojen keskellä, häntä kiinnostaa enemmän pehmolelut, vauvanuket, vaatteet jne. Toisaalta, meillä on esikoispojalla pienestä pitäen ollut nukke, nukelle rattaat, pehmoleluja, leikkihella ja astioita jne, silti häntä on aina kiinnostanut ja kiehtonut kaikki mikä pärisee. Tosin hän on myös aina tykännyt esim. ruoanlaittoleikeistä, joita en kyllä millään muotoa kokisi muutenkaan "tyttöjen" leikeiksi.

Meillä on kyllä pojat 2v kun minä olen imettänyt vauvaa, antaneet leikisti tissiä omalle vauvanukelleen, ja miksipä olisin heitä kieltänyt, olen toki maininnut, että vain äideiltä tulee tissistä maitoa vauvalle, mutta samalla selittänyt, että isit voivat hoitaa muuten vauvoja aivan kuten äiditkin.



Minua kiinnostaisi kyllä myös tietää, että kunhan tämä pieni Ruu joku päivä kysyy äidiltään tai isältään (kyllä, he ovat äiti ja isä, vaikka kutsuisivat itseään miksi eläimiksi, joka ei kyllä tosiaankaan ole tervettä, miksi ei voi käyttää oikeita nimiään jos eivät halua puhua äitistä ja isästä), että mikä tämä on, ja osoittaa jalkoväliään, tai esim. isänsä jalkojenväliä, eikö lapselle kerrota alapään nimityksiä? Tai jos lapsi kysyy, olenko minä tyttö, mitä hänelle vastataan? Ehkä jonkun mielestä olet tyttö, mutta meidän mielestämme sinulla ei ole sukupuolta? Siinäpä oiva alku terveelle kehitykselle..Huoh.

Jos sukupuoli olisi neutraali asia niin sitä ei tarvitsisi salata. Ei olisi paha asia, että mummit saa tietää mitä on lapsen jalkojen välissä eikä terkkarin tarvitsisi pyytää anteeksi että sanoo lasta tytöksi tai pojaksi kun tämä kerta jompikumpi on. Jos sukupuoli olisi neutraalia niin lapselle voisi antaa sekä vaaleanpunaisia että vaaleansinisiä vaatteita ja sekä nukkeja että autoja ihan kaikessa rauhassa, ei väreillä ole mitään sukupuolta.



Tuolla tavalla kasvatetaan lasta joka oppii häpeämään sitä mitä jalkojen välistä löytyy.

Olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee omaan terveeseen kehitykseen ja oman identiteetin rakentumiseen tiedon onko hän tyttö vai poika.



Meillä lapsia kasvatetaan tavallaan sukupuolettomasti... Meillä on 3 lasta joista vanhemmat ovat poikia ja kuopus tyttö.



Olen aina suosinut sukupuolettomia leluja ja kuunnellut lapseni kiinnostusta. Poikamme hoitavat nukkeja, leikkivät kaiken sorttisilla monstereilla joista en pidä itse laisinkaan.

Esikoista ei kiinnosta autot ollenkaan vaikka lahjaksikin on niitä saanut. Esikoispoikamme on ollut muumi fani, toivonut kultaisia kerho tossuja, tahtonut lakkaa kynsiinsä kun äitikin on lakannut, on hemulin yöpaita mekkokin... Hän piirtää prinsessoja, hirviöitä, robotteja, ystäviään jne. Tykkää saduista joissa on niin hurjia ja miehekkäämpiä juttuja kuin myös herkkiä ja naisellisia juttuja. Hän myös liikuttuu kirjoista. Sama myös lasten elokuvien osalta.

Toisinaan esikoispoika täräyttelee hyi, tyttöjä juttuja ja toisinaan hän huokailee kuinka tytöt ovat niin ihania kun niillä on kauniit pitkät hiukset... Nyt välillä hän tuumaa että jotkut lelut ovat tyttöjen ja jotkut poikien. Itse korjaan aina ettei sellaisia olekaan vaan kaikki lelut ovat kaikille. Toiset ehkä kiinnostavat enemmän tyttöjä ja toiset enemmän poikia.



Keskimmäinen poika 2,5v ei vielä sinänsä tee muuta kuin apinoi veljensä ajatuksia. Joskus on tuhahtanut että tää on tyttöjen juttu...



Kuopustyttömme 6kk on vielä täysi mysteeri. Vaaleanpunaista ja mekkojakin hänellä käytetään mutta ehdottomasti myös poikien vanhoja vaatteita. Pojillakin on aina ollut paljon myös punaista, keltaista, oranssia yms.



Minulle periaate on se, että tytöt ovat tyttöja ja pojat poikia. Mutta he saavat vapaasti olla ihan haluamansa laisia tyttöjä ja poikia. He muodostavat omat mieluiset asiansa ja ajatuksensa ja minä en tuputa mitään vaan kuuntelen heitä ja kannustan myös. Joka tapauksessa minusta sukupuoli on asia joka meidät tietyllä tapaa yhteiskunnassa määrittää... Mutta se millaisia naisia ja miehiä meistä tulee, sen pitäisi olla ihan jokaiselle oma asia.

vaan "kettu" ja "susi" kun Ruu heitä kutsuu.

että miten tällaiset ns. ei normaalin seksuaalisuuden omaavat vanhemmat suhtautuvat sitten perimmiltään omiin laspiinsa,

miten he kasvattavat, muokkaavat arvomaailmaa ja asettavat odotuksia, aivan kuten ns. normaalit heterovanhemmat?



eli jos ajattelee että normaali hetero pariskunta kasvattaa lapsensa sellaisessa ympäristössä missä se hetero yksiavioinen suhde on se vallitseva normi ja oletusarvo.

pojista kasvaa miehiä ja tytöistä nasia, ja että niillä voi olla erilaisiakin rooleja elämässä, mutta vanhempia kutsutaan isäksi ja äidiksi jne.



niin miten sitten tällaiset poikkeavasti seksuaalisesti suuntautuvat vanhemmat kasvattaa ja ohjailee lastensa arvovalintoja ja maailmankuvaa?

se mikä heille on normaalia pitää olla sitä heidän laspellekin?

eli lapsesta toivotaan ennemmin homo- ,bi-, transseksuaalista tms mutta ei ns. normaalia?

ja onko tällaisille vahemmille lapsen halu kasvaa ja kehittyä normaaliksi hetreroksi niin suuri kauhukuva että se pitää väkisin lapsesta kitkeä ja tukahduttaa?



eikös se ole myöskin aika suvaitsematonta suhtautumista lapseen ja sen seksuaalisuuteen?

että aina kaikki tytöt vaan tykkäävät siitä vaaleanpunaisesta ja haluavat tietyssä vaiheessa leikkiä niitä prinsessoita. Ja ei haittaa yhtään, itse kyllä kasvatan omat tyttäreni ylpeiksi naiseudestaan.

minkälaiset vehkeet ja värkit sielllä haaroissa on ja mitä paineita ja odotuksia ne luovat vaan perimmäinen kyse taitaa olla laiskuus ja mä-en-haluu-asenne.

Mä en haluu siivota, mä en haluu huoltaa, mä en haluu mitään mikä mua ei kiinnosta.. jos ei oo ihan pakko