Lue keskustelun säännöt.
Jokos uusin Meidän perhe luettu? Lapsen sukupuolesta...
04.03.2009 |
Haastatellaan perhettä, jossa lapsi nimeltä Ruu, jonka vanhemmat yrittävät sukupuolineutraalia kasvatusta. Ja jonka sukupuolta ei siis jutussa kerrota, sitä kun ei kerrota kuulemma kenellekään!
Ai ai, taitaa aiheesta tulla kuuma peruna täällä!! Itse en oikein tiedä mitä ajatella, ymmärrän kyllä, että vanhemmilla ihan hienot ja kunnioitettavat periaatteet, mutta toisaalta säälittää lapsi-rukka ja tuntuu, että metsään mennään ja kovaa.
Kommentit (54)
Biologiaa ei käy kieltäminen.
Mutta sinänsä toivoisin, että elettäisiin aika sukupuolettomasti, tai ainakin niin, ettei sukupuolia eroteltaisi niin vahvasti toisistaan. Oltaisiin ihmisiä vainen. Kumminkin nämä on muutoksia, jotka tapahtuu valtavan hitaasti kulttuurissa, eikä minusta ole sille yksittäiselle pioneerilapselle varmaan hyväksi pistää sitä tuollalailla ristituleen. Luulen, ettei ole itsestäänselvästi helppo elää sitten sukupuolettomana maailmassa, jossa sukupuolella on kuitenkin niin suuri merkitys.
No, onnea sille lapselle, ja toivottavasti kasvaa terveeksi ja itsetietoiseksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä luulen että lapsi omaksuu sukupuolimallit kyllä viimeistään telkkarista, päiväkodissa ja kavereilta.
lapsi taisi olla 2-vuotias jos en väärin muista.
vrk:n mukaan:
syntynyt miehiä naisia yhteensä
2005 2 1 3
2006 0 0 0
2007 0 1 1
2008 1 0 1
jokainen vetäköön omat johtopäätökset... TAI ehkä vanhemmat ovat yhtä huonoja matematiikassa kun biologiassa... eli ehkä se lapsi onkin vasta 1 vuotias? Who knows, and really who cares! Joka tapauksessa ... minun mielestä aika hölmöä touhua :)
ja sosiaalinen ja psyykkinen on ihan jotain muuta.
Mutta lapsella on tarve samaistua, kuultua johonkin ryhmään. Pieni lapsi on ilmiömäinen huomaamaan pienen pieniä eroja. Eroja, joita aikuinen ei välttämättä huomaa.
Meillä on lapsi (nyt 3-v.) kasvatettu hyvin sukupuolineutraalisti. Tyttö ja poika termejä on käytetty, mutta mitään valmista mallia ei olla annettu, eikä koskaan kielletty/kannustettu tekemään mitään pelkän sukupuolen vuoksi. Reilu vuosi sitten hän alkoi suihkussa kovasti katselemaan meitä ja itseään ja pohtimaan kumman kaltainen hän on. Kovasti katseli, ihmetteli, osoitteli ja kyseli. Tällä hetkellä hän elää pahinta prinsessakauttaan. Hänellä on hyvin tiukat rajat siitä, mikä (hänen mielestään) on poikien juttua ja mikä tyttöjen (eivätkä kaikki mene aina niinkuin äiti luulisi..). Totta kai ympäristöstä tulevat ärsykkeet hänen toimintaansa vaikuttavat, mutta mihinkään muottiin häntä ei ole laitettu eikä tuputettu. Prinsessakeijuksi hän itsensä nyt tuntee. Jos homma vaihtuu spidermaniin, saa hän niin tehdä. Perusbiologian hän kuitenkin tietää; hän kuuluu äidin kanssa samaan ryhmään ja äidit voivat saada vauvoja.
Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme kieltäneet ihmettelyn. Tai jos olisimme kieltäytyneet käymästä hänen kanssaan yhtäaikaa suihkussa? En halua edes ajatella.
Ruun ikäiselle asia on vielä ok, mitään ei olla rikottu, mitään ei olla menetetty. Miten seuraavat vuodet menee, sitä ei tiedä varmuudella kukaan. Itse kuitenkin pelkään samaa mitä moni täällä on jo sanonut; sukupuolesta voi tulla Ruulle hävettävä ja salattu asia ja trauma siitä, että ei oikeasti saa olla mitä haluaa voi kasvaa suuremmaksi kuin mitä todellinen sukupuolineutraali kasvatus olisi aiheuttanut.
viime vuonna haastatellut Onni-pojan vanhemmat sanoivat sen, mitä itse tällaisen ihannoinnissa eniten pelkään; Onni saa hoitaa ja imettää nukkea, mutta täyssinistä haalaria hänelle ei pueta. Tasa-arvon nimissä Onnilta kielletään oma sukupuoli...
Toivon, että haastattelusta tullut mielikuva oli väärä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin monet tuossa edellä ovat sanoneetkin, on ihan ok ettei väkisin tungeta lasta yhteen tiettyyn ahtaaseen muottiin, mutta tuon artikkelin perheen touhu on jo vastuutonta pelleilyä.
Meillä on 5kk vanha vauva. Mitäpä jos tekisin hänellä sellaisen kokeilun, että en kasvata häntä ihmiseksi? Ajatelkaas, jos lapsi isona kokee olevansa kissa, ja me olemme hänestä väkisin ihmistä muokanneet. Niitä arpia sielusta ei mikään terapia hioisi pois. Jospa alkaisimmekin siis kommunikoida jotenkin muuten kuin sanallisesti, lapsen ei ole pakko kulkea kahdella jalalla (ellei sisäinen pingviinin tai strutsin vietti vedä siihen) jne. Tästähän tämä lähtee!Lisää saatte lukea sitten Meidän perheestä!
Meillä on kaksosvauvat, poika ja tyttö. Jospa opetankin tytölle että hän on poika ja pojalle että hän on tyttö. Ja paljon muitakin empiirisiä koeasetelmia tulee mieleen, niistä voisi sitten tehdä väikkäriä.
Artikkelissa sanotaan mm. "Sukupuoliroolit rajoittavat käyttäytymistä. Tahdomme antaa Ruulle mahdollisimman paljon liikkumavaraa".
No, jo tuo tuntuu hieman ristiriitaiselta kun kuitenkin rajoitetaan selkeästi esim. millaisia leluja saa olla. Isovanhemmat voivat ostaa leluja, mutta niiden pitää olla "neutraaleja".
Miksi lapsi ei saa itse sitten valita millä leikkii? Ei hänelle anneta sitä valinnan mahdollisuuttakaan. Miksi nämä vanhemmat itse leimaavat hyvin voimakkaasti nuket tyttöjen leluiksi, autot poikien leluiksi?
Ymmärrän ja kannatan itsekin sitä että pojalle annetaan mahdollisuus leikkiä nukeilla ja rimpsuilla ja autoilla ja dinoilla ja prinsessavaatteilla jne. jos niin haluaa. Sama tytölle, saa vapaasti valita mielensä mukaan, oli lelut sitten prinsessanukkea tai traktoria. Eihän sillä pitäisi olla merkitystä?
Minusta on jotenkin hirveää, että entä jos esim. tyttö haluaisi itse leikkiä prinsessaa, mutta annetaan ymmärtää ettei se ole soveliasta koska on liian "sukupuolirajoitteista"??
Voi olla että tuokin toimii vielä kun lapsi on pieni, mutta varmasti ongelmia tulee sitä mukaa kun kasvaa.
Tuli mieleen myös puhuttelu. Suomenkieli on siitä erikoinen että on olemassa sana "hän". Eli helposti voi puhua jostain ilman että heti muut-tai lapsi itse- tietävät onko kyse tytöstä vai pojasta.
Mutta entä muissa kielissä? Miten puhutellaan lasta, tai sanotaan kun lapsesta puhutaan? Ei voi sanoa "han" tai "hon"? Aina nimi käytössä? "Ruu laittoi kirjan hyllyyn. Ruu otti toisen kirjan, jota Ruu nyt halusi lukea koska Ruu piti niin paljon kirjasta jonka Ruun isovanhempi oli Ruulle antanut? Eikä tuollainen vahingoita kielenkehitystä jo..
Vai puhutaanko "Siitä". "Den" ruotsiksi, "It" englanniksi kun ei voi sanoa han/hon tai he/she?
Valmiita sukupuolirooleja on tänä päivänä liikaa kyllä (tytöille valtaosa vaatteista vaal.punaisia/ pojeille sinisiä jne), mutta kyllä näistä voi irrottautua hieman lievemminkin, en kannata noin radikaalia linjaa kuin mistä artikkeli kertoi. Se kääntyy jotenkin itseään vastaankin; väreistä, leluista, sukupuolesta nimenomaan tulee valtavan iso asia ja "ongelma", ja rajoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee sellainen käsitys, että on jotekin paha, jos tahtoo korostaa naisellisuuttaan tai tyttönsä tyttömäisyyttä/pojan poikamaisuutta. Musta on ihanaa olla erilainen kuin mies. Oikein vastakohta. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa... jos kaikki, miehet ja naiset, olis lyhyttukkaisia ja meikittömiä pukeutuis löysiin flanellipaitoihin ja verkkareihin häivyttääkseen kaikki erot, oisko se teistä kivaa?
Luin tuon kyseisen jutun lehdestä ja olin ihan poissa tolaltani sen jälkeen, ei voi kun ihmetellä. Ei sillä etten hyväksyisi erilaisuutta mutta pitääkö sitäkin viedä niin pitkälle että lapsi saa kärsiä siitä ennen kuin on valmis tekemään omia valintoja elämässään! Mielestäni tämä kaksikko pilaa lapsensa elämän tällä pelleilyllä! Naurettavaa! Turha ihmetellä jos lasta kiusataan koulussa! Meneekö hän liikuntatunnilla poikien vai tyttöjen pukkariin? Entä esim uimahallissa?! Ei vissiin ole käynyt ihan kaikki tälläiset "pikkuseikat" mielessä kun asiaa on pohdittu lapsen kannalta ja todettu sen olevan juuri lapsen itsensä parhaaksi! Ja mikä tämä susi ja kettu leikki siinä vielä oli? huh huh! Toivon vaan ettei oma lapsemme joudu kohtaamaan samanlaista omassa koulussaan, kun luokkakaveri on Ruu jonka sukupuolta ei tiedetä ja joka puhuu että "kettu teki eilen sellaista ruokaa mulle" ja "susi tulee tänään hakemaan mut koulusta"! Pistää vihaksi tommonen! Ei voi käsittää???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä tosin eri perhe. Olisi ollutkin liian paksua ottaa sama perhe käsittelyyn. Jutussa viitattiin myös av-palstaan.
Hei! Hyvää tarkoittavat vanhemmat voivat aiheuttaa lapselleen paljon pahaa - enkä puhu nyt (pelkästään) Ruun vanhemmista.
Tarvitsi vain katsoa Ruun vanhempien kuvia nähdäkseen, että heillä oli ongelmia sukupuoli-identiteettinsä suhteen. Pitääkö kaikki traumat siirtää myös seuraavaan sukupolveen?
Lehden artikkelissa kiinnitti huomiotani myös se, että vanhemmat asuivat eri osoitteissa. Johtuikohan se halusta nyhtää kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet? Äiti kiisi aina omiin menoihinsa siinä vaiheessa, kun isä saapui paikalle. Onko sellainen ihminen vielä kypsä vanhemmaksi, joka haluaa viettää päivittäin paljon vapaa-aikaa erillään lapsesta?
Vielä ajattelin sitä, että opiskeleeko isä vai onko hän yhteiskunnan elätti?
Kaikkea hyvää perheelle - toivottavasti Ruu saa monenlaista tukea, jos hänen tulee olemaan vaikea muodostaa omaa identiteettiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta! Muutama asia jäi vielä mietityttämään, joten tässä vielä jatkoa viestiini numero 57. Tämä viesti ei kaikilta osin koske Ruun perhettä, kunhan lämpimikseni ajattelen ääneen.
"Minäminä" -sukupolvi (olen kolmekymppinen, en ihan fossiili itsekään) haluaa ensisijaisesti "toteuttaa itseään" eli tehdä vain sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvälle. "Emmää viitsi mennä hiekkikselle, kun siellä ei ole kivaa, emmää viitsi laittaa muksua nukkumaan esim. klo 9 tai 10 illalla, kun sitä ei vielä väsytä, nukahtakoon sitten kun on väsynyt." Tiedän joitakin pariskuntia, joilla nuoruus on "jäänyt päälle" (= halu jatkuvasti yöelämään, töllötetään filmejä yökaudet eikä jaksettaisi nousta aamulla, kun lapsi herää ym.) eikä heidän lapsillaan välttämättä ole kivaa.
Ruun äiti menee opiskelemaan tuonnempana (onko paikka jo varmistunut vai vasta suunnittelun asteella?) ja silloin lapsi viedään päivähoitoon. Siihen mennessä päivärytmi pitää kääntää (ei välttämättä vaikea tehtävä). Ilmeisesti isä opiskelee tai käy töissä, kun hän ei sitten jää hoitamaan lasta. Vai eikö vaan ole kivaa olla tuntitolkulla putkeen lapsen kanssa?
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia; päihde- ja mielenterveysperheiden lapset saavat Luojan kiitos edes sen ajan päivästä hengähtää ja olla lapsia. Turhan paljon vanhempia hyysätään lasten hyvinvoinnin kustannuksella; annetaan toistuvasti uusia mahdollisuuksia "parantaa tapansa" (viittaan päihdeperheisiin) ja lapsi joutuu kasvamaan epävakaassa ympäristössä. Eräs tuttu "vanhempi" (viisikymppinen) pariskunta on vuosikymmeniä ottanut kotiinsa sijoituslapsia, lyhyiksi ja pitkiksi jaksoiksi, joten olen sitä kautta tutustunut asiaan.
Hyvää kevättä kaikille! T: Lapseton
ja kieltämättä kiinnostaisi kuulla SUden vastaus kysymyksiisi/kommentteihisi.
se mitä näissä keskusteluissa tunnutaan kans unohtavan on se, että sukupuoli ei todellakaan ole pelkkää biologiaa. voidaan puhua biologisesta sukupuolesta ja sit sosiaalisesta ja psyykkisestä sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä jne.