Jokos uusin Meidän perhe luettu? Lapsen sukupuolesta...

lapselta kielletään oma sukupuoli?



i]Haastatellaan perhettä, jossa lapsi nimeltä Ruu, jonka vanhemmat yrittävät sukupuolineutraalia kasvatusta. Ja jonka sukupuolta ei siis jutussa kerrota, sitä kun ei kerrota kuulemma kenellekään!



Ai ai, taitaa aiheesta tulla kuuma peruna täällä!! Itse en oikein tiedä mitä ajatella, ymmärrän kyllä, että vanhemmilla ihan hienot ja kunnioitettavat periaatteet, mutta toisaalta säälittää lapsi-rukka ja tuntuu, että metsään mennään ja kovaa.

[/quote]

tytöt ja pojat ja myöhemmin miehet ja naiset saisivat olla sellaisia kuin itse haluavat, ei minkään ahtaiden roolimallien tulosta! mutta ei se paljon auta biologiaa alkaa kieltämään!



Sama kuin uskottelisi lapselle, että maapallo on litteä, paitsi että sekää ei olisi lapsen identiteetin muovautumisen kannalta yhtä tuhoisaa...

Esim. teki mieli älähtää kenkäosastolla, kun äiti selitti noin 2-vuotiaalle pojalleen, että nämä punaiset ovat tyttöjen kengät... (siis crocs-tyyliset klopot, ei mikään varsinainen tyttöjen malli).

Meillä kaksi tyttöä, joista etenkin vanhempi 5v tykkää kovasti "poikien"jutuista, autoista jne. Samoin tykkää mustista ja sinisistä vaatteista, inhoaa prinsessajuttuja ja hänelle ostetaan pikkuautoja ja vaatteet sen värisenä kuin tahtoo. Viime kesänä muistan kun yritin ehdottaa nättejä vaaleanpunaisia sandaaleita, niin ei kelvannu mitkään muut kuin mustat. Ja mun puolesta hän saa olla juuri sellainen kuin on. Mutta toki olen hänelle sanonut että vaikka hän tahtois olla poika niin hän on kuitenkin tyttö. Siinä menee se raja, lapsen pitää tietää oma sukupuolensa.

Haastatellaan perhettä, jossa lapsi nimeltä Ruu, jonka vanhemmat yrittävät sukupuolineutraalia kasvatusta. Ja jonka sukupuolta ei siis jutussa kerrota, sitä kun ei kerrota kuulemma kenellekään!



Ai ai, taitaa aiheesta tulla kuuma peruna täällä!! Itse en oikein tiedä mitä ajatella, ymmärrän kyllä, että vanhemmilla ihan hienot ja kunnioitettavat periaatteet, mutta toisaalta säälittää lapsi-rukka ja tuntuu, että metsään mennään ja kovaa.

kuin suurin osa täällä!



Meillä on sekä tyttöjä että poikia, ja molemmat ovat käyttäneet sekaisin toistensa vaatteita jossain vaiheessa, ja tietenkin saavat leikkiä millä vaan leluilla, meillä kaikki on yhteisiä. Pojat ovat tosi mielelläänkin alle 3-vuotiaina hyppineet siskojen mekoissa, pyytäneet kynsilakkaa ja kertoneet vaaleanpunaisen lempiväriksi. Noin 5-vuotiaana molemmilla tytöillä ollut tosi voimakas prinsessakausi ja pojatkin ovat (toinen nyt vasta 4 v) olleet kiinnostuneita autoista, dinoista ja roboteista. Kaikki nämä vaiheet sallin tietenkin, mutta kyllä meillä kerrotaan myös mitä eroa on tytöllä ja pojalla. Viime kesänä 3-vuotias poika sai pinkit crocsit, koska valitsi ne itse.



Mielestäni ylilyönnit mihin tahansa suuntaan ovat haitallisia, myös tämä yletön sukupuolen salailu ja suoranainen kieltäminen. Tämä tuntuu olevan muotia, ettei vauvan syntyessä kerrota sukupuolta, vaan että terve ihana vauva syntyi. Itse voisin kuvitella tekeväni niin ikäänkuin uteliaimpia kiusatakseni, mutta tuolla totisuudella miten nämä lehdissä kirjoitetut tapaukset sen tekevät, niin huhhuh.



Ei ole kauaa siitä Kaksplussan jutusta, jossa oli suloinen pitkäkiharainen Onni-poika, jota kasvatettiin sukupuolineutraalisti siten, että sai käyttää oranssia ja vihreää, muttei vaaleanpunaista tai -sinistä, sai nalleja ja palikoita, muttei autoja tai nukkeja. Hohhoijaa...

"Intersukupuolisen nuoren lähestyessä aikuisikää ja itsetuntemuksen kehittyessä hän voi valita perinteisen miehen tai naisen roolin. Kuitenkaan kaikki intersukupuoliset eivät mahdu kumpaankaan näistä kategorioista, vaan he kokevat olevansa nimenomaan intersukupuolisia. Intersukupuolista identiteettiä on yhteiskunnassamme hankala pitää yllä, ja tämän vuoksi monet intersukupuoliset joutuvat pakosta alistumaan perinteisiin miehen tai naisen roolimalleihin. Jos vertaistukea tai terveydenhuoltohenkilöstön tukea ei ole, intersukupuolinen jää taas kerran yksin sukupuoli-identiteettikriisinsä kanssa."

Mielestäni kuulostaa siis nimenomaan siltä, että nykyinen jyrkkä jaottelu tiettyihin rooleihin varhaislapsuudesta alkaen vaikeuttaa sopeutumista ja identiteettiä.

Enkä muuten usko, että onnistuu enää lapsen kasvaessa. Ja luulenpa, että on enemmän haitaksi kuin hyödyksi lapselle.



Toki kannatan, että lapsi saa leikkiä sekä autoilla että nukeilla jne. Itse en tyttöä ole pukenut vauva/taaperoaikana mielelläni vaaleanpunaiseen enkä kovin tyttömäisiin vaatteisiin, koska en ole itse sellaisista pitänyt, mutta nyt tyttö (5v) on mitä neitimäisin ja rakastaa pinkkiä (inhoaa äidin lempiväriä vihreää:), pitsiä ja prinsessamekkoja. Annan tytön vapaasti elää prinsessavaiheensa, koska uskon, että se on hyväksi hänen identiteetilleen. On myös asioita joissa lapsi joutuu joustamaan, esim. polkypyörä on sellainen joka käy pikkuveljellekin jne. Mutta takkia en enää väkisin osta neutraalia väritystä, vaan ihan suosiolla pinkkiä (jos muuten käytännöllinen ja toimiva).

Ja poika saa meillä kulkea käsilaukku kainalossa ja rannekoru kädessä (viimeinen muotivillitys 1-vuotiaallamme).

Jompikumpihan se lapsi jokatapauksessa on..



Minustakin sukupuolineutraali kasvatus on hyvä juttu ja inhoan perinteisiä nais/mies rooleja tehtävineen ja oletuksineen ja inhoan sitä,että minua katsotaan "kappas typykkää"-ilmeellä kun ilmoitan olevani maalari ja korjaan autoja jne jne

Ja inhoan sitä,että mun ja miehen yhdistelmälle nauretaan (mies on leipuri).



Meidän lapsista tyttö (esikoinen) on puettu aina sukupuolineutraalisti ja on saanut vauvana vain palikoita ja nalleja-tyylin leluja,mutta noin 14kk iässä alkoi osoitella vauvanukkeja ja vaaleanpunaisia vaatteita pikkusormillaan kauppareissuilla. En todellakaan ole häntä opettanut,mut en myöskään kieltänyt. Muutamaa vuotta myöhemmin neutraalista kasvatuksesta huolimatta tyttö himosi prinsessapaitoja ja käsilaukkuja :) Nyt tyttö on 8v lettipää jonka lemppariväri on violetti.



Poika taas (nyt 4v) himoaa kauniita koruja ja on ilmoittanut et hänestä tulee isona kenkäsuunnittelija,varsinkin korkokengät kiinnostaa.

Samanlaisella kasvatuksella molemmat olleet. Kuitenkin poika myös rrrrrakastaa autoja ja ajelee niillä tuntikausia ja sai myös haluamansa intiaanipäähineen ja transformers-ukkelin (vaikkei tiedä koko sarjaa...). Et niin selkeä poika silti.



NImet meillä on muuten sellaisia mitä on annettu sekä tytölle että pojalle,mutta tämä on vain meidän makuasia.



Minä jäin vain miettimään,et tajuaakohan juttujen vanhemmat,että lapsi saattaa jo aika pienenä silti tajuta olevansa muuta kuin se toinen sukupuoli vaikkei sukupuolien nimityksiä tietäisikään ja jo aika pieni lapsi tajuaa mikä pahoittaisi vanhempien mielen (tässä tapauksessa esim lapsen oma huomio et hei olen samanlainen kuin äiti mut erinlainen kuin isä.. tai toisinpäin) ja sitten tukahduttaa itsestään tällaiset huomiot ja mihin se sitten lienee isompana johtaakaan...

vaan vanhemmat olivat kettu ja susi! :S

Ei kait niistäkään saisi erottaa kumpi on isä ja kumpi äiti...

Ihan naurettavuuksiinhan tuo menee. Ymmärrän, että lapset saavat pukeutua miten haluavat ja leikkia, mitä haluavat. Mutta tuollainen salailu ja muu on melkoisia ylilyöntejä. Eskarissa viimeistään lapselle tulee ongelmia, jos ei tiedä, onko tyttö vai poika.



Perheen ei kannattaisi lapsen oikeaa nimeäkään kertoa, jos ei halua että kukaan saa sukupuolen selville. Nythän netistä saa helposti selville, että tyttöhän se on (mikäli Ruu on oikea nimi).

niin kuin monet tuossa edellä ovat sanoneetkin, on ihan ok ettei väkisin tungeta lasta yhteen tiettyyn ahtaaseen muottiin, mutta tuon artikkelin perheen touhu on jo vastuutonta pelleilyä.



Meillä on 5kk vanha vauva. Mitäpä jos tekisin hänellä sellaisen kokeilun, että en kasvata häntä ihmiseksi? Ajatelkaas, jos lapsi isona kokee olevansa kissa, ja me olemme hänestä väkisin ihmistä muokanneet. Niitä arpia sielusta ei mikään terapia hioisi pois. Jospa alkaisimmekin siis kommunikoida jotenkin muuten kuin sanallisesti, lapsen ei ole pakko kulkea kahdella jalalla (ellei sisäinen pingviinin tai strutsin vietti vedä siihen) jne. Tästähän tämä lähtee!



Lisää saatte lukea sitten Meidän perheestä!

Intersukupuolinen ei vastaa ns. normaalia lasta jolta kielletään sukupuolisuus

&.

Kun katson noita vauva-, perhe- ja mammalehtien keskustelupalstojen juttuja - ja jotkut ovat kirjoittaneet vastineita lehtiinkin - vaivun ajatuksiin.





Ensinnäkin - nämä ihmiset eivät tunne meitä. He ottavat artikkelin pohjatekstiksi, lisäävät omia oletuksiaan ja erilaisia havaintojaan ja tulkintojaan ja rakentavat jonkinlaisen erikoisen mielikuvan, josta lähtevät puhumaan ja jota kritisoivat.



He eivät puhu suoraan meistä eivätkä meille. He eivät tunne meitä.





Minä en näe meitä tässä suhteessa vahingollisen ideologisina ääri-ihmisinä, mun on vaikea käsittää ajatusta että ihmiset ajattelisivat niin. Mä olen ainakin itse käsittääkseni enemmän analyyttinen kuin fanaattinen. Mutta eivät nuo ihmiset sitä tiedä.





Miksi jonkun mukaan jopa lastenpsykiatri ilmaisee kantansa jonka mukaan me tässä tuhoamme Ruun terveen kehityksen ja identiteetin? Mistä on kysymys? Me emme ole kieltäneet, tosielämässä emmekä artikkelissamme, sukupuolten olemassaoloa, emme sosiaalisten enkä biologisten.





Ruulla on keho jossa on tietyt ulkoiset sukuelimet, ja Ruu luultavasti kehittyy puberteetissa samoin kuin sellaiset ihmiset yleensä, joilla on tuollaiset ulkoiset sukuelimet.



Ruu tuntee myös sukuelimet nimeltä - joillain ihmisillä on "pipu" ja toisilla "pimppi". Myöhemmin Ruu tulee oppimaan että useimmiten sellaisilla ihmisillä joilla on pimppi on myös kohtu ja munasarjat, joissa voi siittiösolun ja munasolun kohtaamisen kautta tapahtua hedelmöittymisreaktio, mistä taas usein seuraa vauva.





Ruu on varmasti jo nyt havainnut sukupuolijaon ja jonkinlaisten sukupuoliroolien olemassaolon - ja havainnut myös, että tämän omassa lähipiirissä on paljon vaihtelua. Lähipiirissä havaitut mallit eivät suinkaan ole vain sellaisia joissa fyysiseen mieskehoon yhdistyy miesrooli ja sellaisia joissa fyysiseen naiskehoon yhdistyy naisrooli - eivätkä lähipiirin seksuaalis-romantiset mallit ole suinkaan enimmäkseen heteroseksuaalisia. Lähipiirissä esiintyy kaikenlaisia suhteita ja kaikenlaisia tapoja jakaa hellyyttä, rakkautta, hyväksyntää ja seksuaalisuutta.



Ruun ympärillä ja lähellä ja kanssa keskustellaan ja kommunikoidaan paljon.





Ruu tulee mitä luultavammin menemään noin vuoden päästä päivähoitoon, ja viimeistään tällöin tämän luultavasti täytyy sopeutua ja ottaa paikka kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä. En usko lainkaan etteikö tämä olisi lapselle helppo juttu, siitä huolimatta että kotiympäristö on ollut sukupuolisesti epänormatiivinen. Uskon että Ruu tulee ottamaan sukupuolimallinsa ensisijaisesti muilta lapsilta ja lasten kuluttamasta mediasta. Uskon ettei Ruun käsityksiä normaalista sukupuolisuudesta tule välttämättä horjuttamaan edes tämän lähipiirissä elävien ihmisten epänormatiivisuus - päiväkoti-ikäiset lapset tuppaavat olemaan sellaisia.





On uskomattoman käsittämätöntä kuvitella ettemme me antaisi Ruun leikkiä autoilla tai nukeilla - tällä on leluissaan molempia. Vaatteissa on myös vaaleanpunaista ja sinistä. Jostain syystä nettikommentoijat haluavat nähdä meidät - tai siis oikeastaan lehtijutun pariskunnan - jonkinlaisina älyvapaina fundamentalisteina ja tiukkiksina.





Ne kommentit eivät satuta minua niin paljoa, joissa viitataan negatiivisesti minun tai ketun sukupuoli-identiteettiin tai seksuaalisuuteen - vaikka diagnoosikorttien vetäminen vähän typerryttääkin.



Jos jotkut ihmiset tuomitsevat seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden spektrien epänormatiivisten osien ihmisiä - siis esimerkiksi homoja, lesboja tai transihmisiä - niin se kertoo minusta lähinnä siitä että nämä ihmiset elävät eri maailmassa kuin minä - eli melko suljetussa heteromaailmassa, jossa "normaali" merkitsee heteroseksuaalista peniksellisenä syntynyttä miestä tai vaginallisena syntynyttä naista.





Mä en ole normaali heteromies, eikä mun tarvitse olla. Se ei ole sellainen asia mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan.



Se mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan on todellista motivaatiota tarjota lapselleen turvallinen ja tukeva kotiympäristö ja turvata tämän perustarpeet, ja hyväksyä tämä sellaisena kuin tämä on.





Minusta meitä ei esitetty tuossa artikkelissa hirviöinä. Ihmettelen kovasti kaikkien näiden ihmisten halua nähdä meidät sellaisina. Meitä oikeassa elämässä kohtaavat ihmiset kun yleisimmin hämmästelevät lapsemme iloisuutta ja hyvinvointia, ja sitä miten luontevasti olemme lapsemme kanssa.



Vähän vähemmän käräjöintiä ja lynkkausmeininkiä voisi joskus olla ihan hyvä.





- Susi

sitä paitsi, jossain Usko tai Älä ohjelmassa olikin kerran mies, joka oli tehnyt itsestsään jonkun pantterin (istuttanut lisähampaat, ottanut pantteritatskoja, eli lähes alasti ulkona/majassa joen varrella tms.)

Minun 2kk tyttö on myös tiedättekö jotenkin niin suloinen, ihan kuin pikku orava, ehkäpä se haluaisikin mieluummin olla orava, taidan kasvattaa siitä oravan. (Jos nää vanhemmatkin oli susi ja kettu).

Ja 3v poika nimittääkin mua milloin äiti-kenguruksi, kalaksi, koiraksi, karhuksi... taidetaan ruveta eläimiksi koko porukka.

Tai miksei tyttöjä voisi sanoa pojiksi ja poikia tytöiksi`?!

niin kuin monet tuossa edellä ovat sanoneetkin, on ihan ok ettei väkisin tungeta lasta yhteen tiettyyn ahtaaseen muottiin, mutta tuon artikkelin perheen touhu on jo vastuutonta pelleilyä.

Meillä on 5kk vanha vauva. Mitäpä jos tekisin hänellä sellaisen kokeilun, että en kasvata häntä ihmiseksi? Ajatelkaas, jos lapsi isona kokee olevansa kissa, ja me olemme hänestä väkisin ihmistä muokanneet. Niitä arpia sielusta ei mikään terapia hioisi pois. Jospa alkaisimmekin siis kommunikoida jotenkin muuten kuin sanallisesti, lapsen ei ole pakko kulkea kahdella jalalla (ellei sisäinen pingviinin tai strutsin vietti vedä siihen) jne. Tästähän tämä lähtee!

Lisää saatte lukea sitten Meidän perheestä!

Minulla on ystävä nimeltä Otso ja toinen ystävä nimeltään Pähkinä.



Miksi Susi ja Kettu ovat niin äärimmäisen omituisia - ne ovat kuitenkin lempinimiä jotka ovat olleet käytössä jo aikaa ennen Ruun syntymää?





Lisäksi olen lasten parissa työskennelleenä ja myöskin psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa lukeneena sitä mieltä, että sukupuolten kehittyminen on vain tietyiltä osin perimässä. Erittäin merkittävä osa sukupuolten kehittymisessä - jos siis ei puhuta fyysisestä kehosta - on kulttuurin merkityksellä.



Lapsi, aivan kuten kuka tahansa ihminen, ihailee joitakuita ihmisiä ja samastuu joihinkin ryhmiin, ja omaksuu näiltä itselleen ajatuksia, käyttäytymismalleja jne. Jos lapsi samastuu tyttöjen tai naisten ryhmään, tämä haluaa luultavasti käyttäytyä kuten tytöt ja naiset.



Nämä mallit opitaan usein, no, vanhemmilta, mutta erittäin suurelta osin myös ystäviltä, vähän vanhemmilta lapsilta ja lemppari-media-ilmiöistä, vaikkapa lempikirjoista tai -televisiosarjoista. Näillä asioilla on valtavasti merkitystä.



Minä en usko että se, ettemme me ketun kanssa kutsu Ruuta pojaksi tai tytöksi, vaikuttaisi niin ettei Ruu lopulta samastuisi jompaan kumpaan ryhmään - ja on hyvin luultavaa että tämä huolitaan vain toiseen, tämä kun on juridisesti tiettyä sukupuolta ja tällä on tietyn sukupuolen sukuelimet.



Jos tämä pukeutuu "väärän sukupuolen väreihin", kaverit tulevat sanomaan ettei se ole hyvä juttu, ja Ruu haluaa pukeutua niihin väreihin jotka ovat sopivia. Ihmisellä on kuitenkin tarve sopeutua.



Ehkä joskus myöhemmin Ruu kyseenalaistaa näitä asioita enemmän, jos tämä on hänelle luonteenomaista.



Tärkeintä minulle olisi kuitenkin että Ruu oppisi hyväksymään moninaisuutta - sitä että maailmassa on monenlaisia ihmisiä, ei vain valkoisia, ei-vammaisia heteroseksuaalisia peniksellisenä syntyneitä miehiä ja vaginallisena syntyneitä naisia.



Ehkä Ruu jossain vaiheessa hahmottaa myös, miten useimmat sukupuoleen liitetyt normit ovat historiallisesti rakennettuja. Pinkki on ollut tyttöjen väri vasta hyvin lyhyen aikaa - aiemmin historiassa se on ollut selkeämmin poikien väri. Masai-heimojen miehet ovat erittäin koristeellisia ja hienostelevia. Ranskan aurinkokuninkaan hovin miesihanne oli melko poikkeava vaikkapa Suomen maaseudulla vallitsevasta miesihanteesta. Ihan sama juttu naisihanteiden, naisiin liitettyjen normien ja mielikuvien kanssa.



Tärkeää on ymmärtää, _tunnustaa_ ja hyväksyä moninaisuutta - ja hyväksyä normista poikkeavuudet myös itsessään. Kaikissa meissä kai sellaisia on.



- Susi

Joten miksi sanotte nyt ettette halua kertoa sukupuolta??



Johan sen kaikki Hesarin lukijat tietävät..

kun ko. vuonna on nimetty vain 1 kpl Ruu. (mikäli on uskomista siihen viestiin joka tälle palstalle on laitettu, itse en ole käynyt katsomassa)

Eihän pointtina ole se että kyseessä olisi mikään julkinen salaisuus.



Pointtina on pitkälti se, ettemme me halua että ihmiset kohtelevat tai puhuttelevat meidän lastamme vaikkapa "pikku prinsessana" tai "pikku miehenä". Se tuntuu siltä että ihmiset pyrkivät ulkopuolelta määrittelemään sen, millainen Ruun *pitäisi olla* jotta tämä kelpaisi.



Haluamme samalla myös herättää ihmisillä ajatuksia sukupuoliin liitetyistä normeista, käsityksistä, rooleista jne.



Olen kommentoinut myös tähän keskusteluun:



Sukupuolineutraali Ruu

http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…





- Susi

ainakaan mun käsitys tuosta jutusta ei ollut että ko. vanhemmat yrittäisivät kieltää biologiaa tai pakottaa mihinkään tiettyyn muottiin?